Aleksei Viipurilainen on kuollut

to 12.3.2020

Tänä aamuna sähköpostissani oli Vainikan Riitalta suruviesti. Jälleen on yksi konevitsalainen siirtynyt tuonilmaisiin. Konevitsan luostariin tuli 1990-luvulla perhe, jonka kotitalo Viipurissa oli palanut. Perheen äiti, jota Katja-tädiksi sanoimme, piti huolta luostarin lehmistä. Perheen poikia Alekseita ja Venjaminia valokuvasin ja yksi valokuva päätyi arkkimandriitta Arsenin (niin juuri! Sen heebon, joka ei 2000-luvulla hoitanut kuutosseurakuntien esimiehen hommia!) kirjaan Konevitsan uudelleensyntyminen.

Koetin etsiä Katja-tädin Ljoshan kuvaa. Olen kuvannut häntä arkkimandariitta Nazarin kanssa. (Onko arkkimandritta Nazari ehkä ortodoksijohtaja, josta en keksimälläkään keksi mitään arvosteltavaa?)

Joka tapauksessa etsiessäni sähköisestä arkistostani Ljoshan valokuvaa, löysin nämä Konevitsa-tiedotteeseen ehdolla olleet:

 Dimitri Arva ja Viipurin Venjamin.

Aleksei generaattoriasemalta (ei Viipurin Aleksei).

Leipuri-Ženjasta tuli myöhemmin Koiviston seurakunnan kirkkoherra.

Nikita Avrov oli Konevitsassa traktoristina. Hänen kirjoituksensa löysin joskus taannoin netistä sivustolta Russkij Mir. Koetan löytää linkin tähän: http://www.russkymir.org/rm/index.php/almanakh/nashi-avtory/18-avrov-nikita-dmitrievich

Linkin mukaan Nikiita Avrov olisi edelleen Pihkovan alueella ja toimisi jossakin paikallisessa kirkossa lukijana, olisi perheellinen mies eikä olisi unohtanut kirjoittamista. Koetan löytää hänen tekstinsä linkin tähän muistiin (etsin myöhemmin, alkaa olla kiire!)

Lasse Purhonen ja generaattoriasentaja Alpo Ollila syksyllä vuonna 1994 (tarkasta vuosiluvusta en ole varma) kalastushommissa Konevitsassa. Molemmat ovat jo tuonilmaisissa. "Ollos iäti muistetut..."

Katontekijä Viktor Malinin laudankantajana. Hänen takanaan toinen katontekijä, jonka nimen voisi joku minulle muistaa.

Sähkömies Andrei Besbodobnyij, hänkin on kuollut. "Ollos iäti muistettu..."

Ruumiita rivissä Laatokan rannalla Konevitsa-saaren pohjoispäässä. Vasemmalta oikealle: Vladimir Varlamov, Katja (sukunimen etsin tähän osoitekirjastani), Andrei Frolov, kellonsoittaja ja Riitta Vainikka.

Volodja. Restauroija.

Vainikan Riitalle kirjoitin aamulla vähän pidemmän vastauksen. Tässä siitä siivu: "Kerro niitä muita kuulumisia! Se, että igumeni Aleksander (Arva) ei halunnut mua tulkiksi, oli oikeastaan hyvä asia! Roikuin nimittäin Leonidissa ihan varmaan tämän vuoden alkuun asti ja vasta kun sanoin Matille, että nyt (vasta) Leonid kuoli mulle (7 vuoden jälkeen!) ja samalla kuoli Venäjäkin, Matti kuksi kuksittavansa loppuun yhden viidesläisen ikineitsyen (melkein 50 v.) ja halusi jatkaa avioliittoa mun kanssa."

Matti parahti, että ei se mitään kuksimista ollut. Se oli rämpimistä!