Pia Valkonen

Oikealla tavalla ylistävä Kirkko

su 5.1.2020

Tänäänkin kirjoitan ortodoksisuudesta. Ensin kuitenkin sana Jehovan todistajien Herätkää-lehdestä (3/2019). Lehden kansiotsikkona on: "Voiko Raamattu parantaa elämänlaatua?" Tutkimme Raamattua päivittäin -vihkosessa perjantain 10. tammmikuuta Raamatunlause kuuluu näin (luin sen toissapäivän aamuna, kun käänsin vahingossa kaksi sivua kerrallaan): "Se, joka eroaa vaimostaan muun kuin seksuaalisen moraalittomuuden perusteella ja menee naisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen." (Matt. 19:9)

Tässä on mielenkiintoinen kohta!: "Seksuaalisen moraalittomuuteen" sisältyy monenlaisia seksuaalisia syntejä, joita tehdään avioliiton ulkopuolella. Niitä ovat esimerkiksi aviorikos, prostituutio, naimattomien väliset sukupuolisuhteet, homoseksuaalisuus ja eläimiin sekaantuminen."

Luin kohdan niin, koska halusin lukea, että homoseksuaalisuus on syntiä avioliiton ulkopuolella. Tätähän minä joskus halusin ortodoksipiireissä piipittää, että eikös Kirkko voisi siunata kaikkein avioliittoja, myös seksuaalisiin vähemmistöihin kuuluvien, koska eikös avioliittoon sitoutumisen tarkoitus ole vähentää promiskuiteettia.

Mitä pahaa on promiskuiteetissa? Wikipedian mukaan promiskuiteetti kuvaa sosiaalista sukupuolten vapaata yhteiselämää. "Yleensä promiskuiteettillä tarkoitetaan yhteiskunnallista tilaa, jossa ei ole avioliittoja tai muita pysyviä sukupuolisuhteita, vaan ihmiset harrastavat seksiä vapaasti eri kumppanien kanssa."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Promiskuiteetti

Olen 1990-luvun avioliitossani harjoittanut turvallista promiskuiteettia. En tullut onnelliseksi ja lisäksi melkein pilasin silloisen aviomieheni elämän. Kirjoitin melkein, sillä lopputulos oli, että kun minä olin vapauttanut aviomieheni lapsettoman avioliittomme kylmyydestä, hän ja hänen minua nuorempi vaimonsa saivat nopeaan tahtiin kolme lasta! Siis kolme! Samassa ajassa kuin minä Marian ja Annan.

Jos en olisi tehnyt väärin, yhteensä viisi lasta olisi jäänyt syntymättä. Tämä on mysteeri. Miksi asiat tapahtuvat mutkallisesti? Olen sitä mieltä, että kaikki kompuroiminen oli Jumalan johdatusta. Jumala halusi näyttä ensinnäkin minulle, että olin aivan liian epäkypsä saamaan lapsia; piti tulla Leonid minua opettamaan. Ja anteeksianteeksianteeksi, ensimmäinen aviomieheni, minä olin kusipää, joka kertoi, että seuraava vaimo on joka tapauksessa parempi (ja synnyttää ne lapset, joita koko 1990-luvun odotimme ilmestyväksi. Näin se vain meni ja pitikin mennä. Paljon kärsimystä tuotin ja syyllisyys painaa edelleen. Leonid lopulta asetti peilin eteeni. Kiitos hänelle siitä ja kevyet mullat! Ollos iäti muistettu... jne jne. Äläkä vain tule takaisin, sanoi Märtha Tikkanen Henrikilleen tämän kuoleman jälkeen. Minä taisin päästää Leonidista irti nyt, kun hänen kuolemastaan tuli seitsemän vuotta. Suru, jota tällä hetkellä tunnen, ei olekaan enää raateleva.)

Olen matkan varrella oppinut jotain. Esimerkiksi sen, että minun puolestani polyamorikot ja muut sellaiset saavat keskenään kuksia niin paljon kuin nahkat jalkovälissä sallivat, kunhan eivät vain tule kuksimaan minun aviomiestäni. Tai nätisti verhoillen kunhan eivät halua käsitellä "oidipaalisia kompleksejaan" minun aviomieheni kanssa. Ihan oikeasti! Tällaisen lauseen oidipaalisen kompleksin käsittelystä kuulin jokunen vuosi sitten ja vieläkin mietin, mikä oikeasti oli nuoren naisen ongelma. (No, se oli päihdeongelma, kuten silloin minäkin oireyhtymää uumoilin.)

Myöhemminkin näitä oidipaalisia nuoria naisia on tässä vilkkunut ihan riesaksi asti, mutta kait se on vain tyydyttävä tähän. Jos minä kasvan, on miehenikin kasvettava. жизнь зла полюбишь и козла.

Niistä homoliitoistahan minun piti. Emerita luterilainen piispa Irja Askola Image-lehden (11/2019) jutussa Ylimmän ystävät lausuu, että jokaisen raamatuntutkijan mukaan Paavali puhuu ihan muusta homoseksuaalisuudesta kuin meidän aikamme kiintymyssuhteet. Siitä nimenomaan avioliitossa on kysymys: huolenpidosta, sitoutumisesta. Puolukan poiminnasta ja sitten myös siitä yhdestä jutskasta.

Yhdeksi lihaksi tulemisesta. Minulla on ystäviä, miespuolisiakin, ystäviä, mutta heidän kanssaan en edes suunnittele yhdeksi lihaksi tulemista. Suunnittelen sitä kristillisesti vihityn aviomieheni kanssa enkä kutsu tähän väliin nyt sen enempää leonideja kuin muitakaan mussukoita.

Minun pienet aivoni eivät voi käsittää, miksi se, että kaksi miestä tai kaksi naista haluaa sitoutua toisiinsa Jumalan ja seurakunnan kasvojen edessä, on joltakulta superheterolta pois.

Raamatun tuntemus ortodoksien parissa

Kun kirjoitin, että opettelen Imagen jutun ulkoa, tarkoitin sitä, että etsin kaksi päivää tekstistä kohtaa, jossa Ambrosius sanoo: "... ortodoksit eivät hirveästi lue Raamattua, ´sitä kunnioitetaan ja pussataan.´"

En tiedä, miksi minulle Raamatun kaukainen kunnioitus ja pussailu eivät riitä. Siksi luen Tutkimme Raamattua päivittäin 2020 -vihkosta. Minua ei kukaan pysty estämään, jos haluan tanssia derviššivaikutteisten udmurtialaishelluntalaisten kanssa, mutta ortodoksit eivät pysty sanelemaan minulle, kuka on hereetikko ja kuka oikeauskoinen. Sitä paitsi jos kerta kreikkalaisperäinen termi on yhdistelmä kahdesta sanasta: ορθός+δόξα, orthos+doksa, ”oikea” ja ”ylistys”, voin rauhoittua.

Oikealla tavalla ortodoksit ylistävätkin. Kaikki on ortodoksisessa palveluksessa niin kaunista. Veisuu, ikonit, tuohukset. Mikä osa tässä kuviossa sitten jää luterilaiselle, äidinkirkolleni? Seistä aviomieheni rinnalla sitten, kun hän haluaa ehtoolliselle. Tai narrata aviomies rinnalleni silloin, kun minä haluan ehtoolliselle.

Näin taisi tapahtua juhannuspäivänä 2017 Ilmajoen luterilaisessa kirkossa. Matti ei ehtinyt sanoa kissakaan. Mitäs on niin hidas reagoimaan tai kieltäytymään.

Tutkimme Raamattua päivittäin 2020 -vihkosen ensi perjantain tekstin mukaan Jeesus ei sanonut, että puolison seksuaalisen moraalittomuuden (pornéia) täytyy ehdottomasti johtaa avioeroon. Vihkosessa ei myöskään sanottu, että uskoton aviovaimo tulee kivittää kuoliaaksi. Huom! Huom!

Mielestäni vihkosessa pohdittiin sovittelevan rauhallisesti sitä, että petetyn osa avioeron jälkeen ei ole helppo. "Kärsisikö hän yksinäisyydestä? Entä hänen aineelliset ja seksuaaliset tarpeensa? Onko heillä lapsia, joihin ero vaikuttaisi?" Sellainenkin vaihtoehto kirjasessa tuotiin esille, että puolisot päättävät jatkaa yhdessä ja yhdessä sitoutuvat työskentelemään yhdessä avioliiton hyväksi.

Kaikkein parhaimmat neuvot avioliittoon olen saanut Jehovan todistajilta. Esimerkiksi se oli oiva neuvo, että kun mies tuli umpiväsyneenä työmaalta, minä, joka olin usein kotona yksinäisenä ja kiukkuisena odottamassa, en todellakaan tehnyt viisaasti, että kävin välittömästi kimppuun: "Käy kaupassa, Saab on rikki, vastaa sähköpostiin, papapapapaa."

Minä oikeastaan kiruin (kirkuin, perusmuoto kirkuminen) - se oli kirkunaa - siitä, että olenyksinäinenyksinäinenyksinäinenvankitäällävitunLapinlahdellahaluanpoispoispois.

Tänä aamuna kirjoitin Ärräpähin seuraavan viestin:

"Juu-u! on Pyötikkö sellainen juuri. Tässä siivu Wikipediasta: ´Pyötikön luostari oli Juuan Vuokon kylässä Pielisen länsirannalla Vihtasuon Kojonniemessä vuosina 1847–1890 toiminut ortodoksinen vanhauskoisten luostari. Luostarin rahoitti vanhauskoisiin kuulunut moskovalainen kauppias, ja siinä asui enimmillään noin 30 erakkomunkkia. Munkit olivat tulleet Suomen puolelle Vienasta ja Aunuksesta uskonnollista vainoa pakoon.

Luostarista on jäljellä kiviaidalla aidattu kalmisto, jossa sijaitsee Nurmeksen ortodoksisen seurakunnan vuonna 1977 rakentama tsasouna. Kalmistossa on kolme restauroitua taitekattoista hirsikehikkohautaa ja kolme alkuperäisessä olevaa hautaa. Varsinainen luostarirakennus lienee sijainnut nykyisen Pyötikön talon paikalla.´

Hmm. Mun siskon Paulan ikon´mualari-Ville-aviomiehen, ollos iäti muistettu, maalaamia ikoneita on Pyötikön lähellä Keski-Vuokon tsasounassa. Mun pitää aina ihan miettiä, miten tää menee ja nyt katsoin ort.fi-sivuilta.

Keski-Vuokossa Kristuksen kirkastumisen tsasounassa on Villen maalaamia ikoneita. Se sijaitsee Keski-Vuokontiellä Juuassa. Vanhauskoisten luostarissa sijaitsee nyt Pyötikön Ristin ylentämisen tsasouna ja osoite on Kojonniementie 310 A, Juuka.
Isä Hannu Ketoharjun ja matushka Kirsti Eran Juuan maatila on siinä näiden välissä - jos nyt oikein muistan. Ja mun siskon ja Villensä entinen idealistipikkutila kanssa välissä, mutta sinne lähtee Kaarteelantie Vuokon kylien valtatiestä vasemmalle päätyäkseen mutkitellen jostain kohtaa Joensuu-(Juuka-Nurmes)-Kajaani valtatielle.

Sisko myi tilasen pois nopsaan. Minä olisin sen halunnut ostaa käydäkseni kesällä pahimmilla helteillä nukkumassa edes kaksi yötä keskeytyksettä - tässä ei kesällä, kun Lapinlahden nouseva nuoriso vinguttää rengasta, nuku erkkikään. Ikkunat tulee olla kiinni, mutta sitten tukehtuu. On meillä kaksikin cooleria, mutta ne ovat niin meluisia, että ei helevete, ei niiden murinassa kykene nukkumaan.

Matti oli kuitenkin ihan kauhuissaan tästä oman nukkumistilan ostamisesta, sillä meidän olisi pitänyt oikaista nukkumistalossa katto sekä vaihtaa yhdestä kamarista hirsiä. Minusta sellainen olisi ollut ihan helppo nakki; sen kun vaihtaa vain! Hop, hop, Matti! olisin voinut sanoa ja heiluttaa hieman orjapiiskurin nahkaruoskaani.

Siskon miehen Villen ikoni, Käsittätehty, (Kristuksen kasvot) on myös Alapitkän luostarin ulko-oven yläpuolella. Alapitkän tsasounan Lapinlahdelle evakkoon tulleet ortodoksikarjalaiset rakensivat talkoovoimin ennen kuin Suomen valtio antoi karjalaisille tyyppipiirustukset ja rahat rakentaa omia pyhäköitään uusille asuinmailleen. Niinpä Alapitkän tsasouna on omanlaisensa ja niin kuin enemmän oikea, karjalaismallinen. Jälleenrakennusrahoilla värkätyt ortodoksipyhäköt, kuten tässä meidän Juhani Ahontien varrella tuolla edempänä, ovat arkkitehtonisesti sellaisia pseudoesityksiä. Ne muistuttavat luterilaisia kirkkoja ja ovat sisustetut niin kuin ortodoksipyhäköt. Nyt jo onneksi eläköitynyt Iisalmen seurakunnan visionääri-rakentajakirkkoherra Elias Huurinainen rakennutti Kaikkien Pyhien kirkkoon sellaisen aika eksentrisen tornin. Tornista erottaa, että pyhäkkö on ortodoksinen. Ja sama hieman suuruudenhullu rakentajakirkkoherra rakennutti Lapinlahden kirkkomaalle viisi metriä korkean ortodoksiristin - tai siis jättiläisristin, jossa on poikkipuu. Minusta se on cool! Kyllä nyt tietää hautausmaalle tullessa, mistä ortodoksit löytyvät. Sen verran pitää olla itsetuntoa, että erottuu! Sama juttu on Puumalan hautausmaalla, jossa serkkuni, runoilija, Mer-Syr, Mauri Syrjäläinen on halunnut itselleen kaksi metriä korkean kivipaasin, jossa on hänen runonsa sekä titteli: Kaartin upseeri. Tyypillä ei ehkä eläessään olleet kaikki muumit laaksossa ja Sorjosten suku muistelee vieläkin kummissaan, miten Mauri Syrjäläisen Puumalan-huvilalla 1990-luvun sukukokouksessa kiltit Sorjoset asensivat juhlakenkiensä päälle hellyttävät siniset pussukat, jotta eivät olisi pilanneet huvilan parketteja.
Ilman näitä äkkivääriä ja hankalia tyyppejä ei olisi meillä mitään muistelemista. Tulen aina hyvälle tuulelle, kun näen serkkuni, runoilija, Mer-Syrin hautapaasin. Jollain on ollut egoa, pullistelevaa egoa, sellainen haluta haudalleen.

Niin mikäs luostari siellä Peipsijärvellä on olt? Nyt alan kirjoitaa Eira Mollbergin Villahousuhäpeästä blogiini.

Pia"

Aurinko näkyy kuitenkin vielä pienen hetken. En tänäänkään kirjoittanut Mollbergin Villahousuhäpeästä, sillä en tiedä, mitä siitä kirjoittaa. Se oli niin hyvä, että joudun vain toistelemaan, että se on hyvin kirjoitettu ja se on sanottu ja niin!

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi