Yrityskulttuuri saa nyt vähän odottaa

ti 22.10.2019

Teen lähtöä isä Markku Suokonaution kirjallisuuspiiriin Sukevalle. Odotettavissa on hyviä keskusteluja ja antoisa lounas Sukevan kotiruoka-Nesteellä. Tai ainakin minulla on sellainen illuusio, että Sukevan Nesteen lihapullat ovat tehdyt paikan päällä. Tänään listalla on jauhelihapihvejä. Pitääpä kysyä, ovatko ne kotitekoisia.

Panu Luukan Yrityskulttuuri on kuningas ei edisty. Osin syynä on se, että minulla ei ole ollut tilaisuutta pitää kahta opiskelupäivää. Ensimmäisenä opiskelupäivänä lukisin kirjan loppuun ja toisena kirjoittaisin pohdinnat.

Viikot ovat olleet rikkonaisia. Tämä viikko vielä ja ensi viikko. Lisäksi olen vajoamassa johonkin masennuksentapaiseen, liejuun, josta saan pääni pinnalle vain ajoittain. Välillä on hyviä päiviä, mutta välillä on päiviä, jolloin kykenen vain pesemään pari koneellista pyykkiä tai järjestämään Matin sukkia.

Yrityskulttuuri on juuri tällä hetkellä niin kipeä asia meidän firmassa, että pitää vain odottaa. Aika kuluu, kello käy ja asiat selkiytyvät. Ovia ei voi avata - eikä ikkunoitakaan - ennen kuin asiat valmistuvat.

Joudun todella miettimään, mitä Bent Falk Auttajan peilissä tarkoittaa. Kirjanen saattaa pudota opintovaatimuksistamme pois, mutta kyllä minä jotenkin työnohjausopintojen lopputyön siihen perustan. Muistaakseni juuri Auttajan peilissä oli se, että avioliitossa pitää sanoa: "Minä rakastan sinua ja sinä suututat minua." Ei voi sanoa: "Minä rakastan sinua, mutta sinä suututat minua." Mutta-sana ei kuulu tähän. Se on sama kuin sanoisi: "Tänään on lokakuu, mutta tiistai."

Auts, lupasin kait, että en enää sekoita henkilökohtaisia ja parisuhdeasioita firmaan. Toisaalta se on mahdotonta, sillä firmaa ei olisi ilman parisuhdetta. Eikä firmaa tulevaisuudessakaan ole ilman tätä parisuhdetta. Tai se on ihan eri firma.

Lauantai oli hyvä päivä. Oli ihanat asiakkaat, joiden tuvan pöydän ääressä oli mukava tarkailla ja välillä osallistua. Sunnuntaina emme saaneet aikaan ihan niin paljon aikaan kotona kuin olisin toivonut, mutta puhuimme kyllä paljon ja joitain solmuja saimme avattua.

Piti kirjoittaa muutakin, mutta nyt on pakko mennä.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi