Pia Valkonen

Lapinlahden kepulaiset ennen ja nyt

ke 30.10.2019

Eilen kirjoitin, että Matti ja Liisa -lehdessä työskennellessäni jokaisesta kirjoittamani tekstirin rivivälistä saattoi lukea, että pidän Lapinlahden kepulaisia tyhminä. Ehkä sana tyhmä oli harkitsematon ja turhan tyly.

Puolueellinen olin, vaikka en siinä vaiheessa enää ollut edes Vasemmistoliiton jäsen ja pelkäsin hysteerisesti joutuvani taas Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin yhtymävaltuustoon, jos sanon jollekulle täkäläiselle vassulle päivää. Olin kulunut puhki kuin kengänpohja 1990-luvulla Kuopiossa.

Jos on kunnallisjärjestön johtokunnan käytännön työrukkasen vappujuhlia valmistelevassa pientyöryhmän lisäksi siinä työrukkasessa ja johtokunnassakin, seurauksena ei voi olla muuta kuin tympääntyminen. Vassuorganisaatiot olivat tehdyt massoja varten. Samat naamat olivat kaupungin luottamustoimissa ja pyörittivät saatanallista järjestömyllyä - paitsi tietysti Markku Söderström, joka edusti Vasemmistoliittoa muistaakseni kaupunginhallituksessa, mutta jonka toimista ei kellään kunnallisjärjestössä tai ehkä jopa valtuustoryhmässä ei ollut harmainta haisuakaan.

Södika oli sellainen edustusihminen. Varma nakki, hänet kaupunkilaiset kerta kerran jälkeen halusivat johtoon, mutta eipä miestä Työnkulman talolla, Ruplalla, koskaan nähty. Myyttinen hahmo. En muista livenä tavanneeni kertaakaan, vaikka olin - todella olin - mukana vassujen Kuopion kunnallistoiminnassa mukana.

Lapinlahden vasemmistoa uskallan edelleen arvostella siitä, että juu, Pentti Rythillä on eittämättä ajatusta, näkemystä ja energiaa, mutta muut olivat ripustaneet aivonsa narikkaan jo SKDL:n aikaan. Edelleen järjestössä toiseksi suurin vaikutusvalta vaikuttaisi olevan kahvinkeittosiivellä eikä minusta ollut lyhyen puheenjohtajakauteni aikana uudistamaan mitään. Perinteiset asetelmat eivät murtuneet, amen, amen, amen.

Niin ne tyhmät Lapinlahden kepulaiset. Oikeastaan oikeampi termi olisi lammaslauma. Nöyrä lammaslauma. Valtuuston kokouksia seuratessa kuvotti, kun valtuustoryhmän puheenjohtaja pyysi aina puheenvuoroa, nousi seisomaan, oikaisi kravattinsa, kröhäisi ja virkkoi: "Lapinlahden keskustan valtuustoryhmä on keskustellut asiasta ja on yksimielisesti samaa mieltä kuin esittelijä."

Ehkä en tajunnut tyypin ironiaa. Ehkä hänen huumorinsa oli niin hienopiirteistä, että en saanut siitä kiinni. Ehkä kepun valtuustoryhmä kristillisine ja sosialidemokraattisine siunaajineen 2000-luvun alussa tappeli jossain kunnantalon uumenien ryhmäkokouksessa verissä päin ja siinä valtuustoryhmän puheenjohtajan ravatti mennyt hieman vinoon ja pikkutakki myyttääntynyt.

Salissa he olivat yhteisenä rintamana juuri sen vuoksi, että kepun yksinkertainen enemmistö olisi ollut usein miltei vaakalaudalla, jos muut valtuustoryhmät olisivat älynneet edes jossain asiakysymyksessä tehdä yhteistyötä. Sellaista ei iki kuuna päivänä tapahtunut. Kepu otti aina jonkin itseään pienemmän puolueen kainaloonsa ja puristeli hiljaiseksi.

Ja kaikki oli hyvin, hyvin virkamiesjohtoista. Kansalaisdemokratia oli irvokas vitsi.

Uskon, että asiat muuttuvat. Tai ei! Asiat ovat jo muuttuneet tai ainakin muuttumassa. Minusta esimerkiksi vanhus- ja vammaisneuvostojen kaltaisilla suoran demokratian elimillä on tässä nyt valtavat mahdollisuudet. Jos neuvostot ovat aloitteellisia, aktiivisia ja ottavat asioista selkoa, hinkkaavat, jankkaavat, ovat hankalia, eivätkä perseile, eivätkä livo eivätkä mene siihen halpaan, että tässä nyt tehdään yhteistyötä (aaarghhhh, kuinka vihaan sitä sanaa, se ei tarkoita tässä yhteydessä muuta kuin virkamiehen pillin mukaan tanssahtelua, aina, kun joku alkaa nillittää yhteistyöstä, nousevat niskakarvani.) - on kansalaisilla, joita jotkut asiat koskevat suoraan, oikean vallan käytön mahdollisuus!

Ja minä olen jo sarkani tässä tehnyt. Uusi puheenjohtaja on etsinnässä. Lapinlahden vammaisneuvoston puheenjohtajavaali pidetään vuonna 2021 uuden valtuuston aloittamisen aikaan.

Eilen kirjoitin myös lapinlahtelaisten perheiden projektista 2000-luvun alussa ja siitä, millainen voimakas öllötysreaktioni oli, kun sain käteeni perhe-elämän pelisäännöt eräältä täkäläiseltä rouvalta, joka ojensi ne mairea hymy naamallaan. Pelisäännöt olivat ihan hyvät. Rouva vain oli unohtanut niistä kuudennen käskyn: "Älä tee huorin." ja olennaisen osan kymmenettä käskyä: "Älä tavoittele lähimmäisesi puolisoa,"

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi