Kapina YK:n päivänä ja Tarjan syntymäpäivänä

to 24.10.2019

Jaakkolan Tarjan synttärit ovat tänään. Muistan sen YK:n päivästä tai sitten on niin, että muistan YK:n päivän Tarjan synttäreistä. Asuu nykyään Hämeenlinnassa. Tarjan kirjeisiin törmäsin sunnuntaina, kun koetin siivota yläkerran makuuhuonetta. Kaapin päällä oli kaksi matkalaukullista kirjeitä. Ei olisi pitänyt avata matkalaukkuja. Siivoaminen jäi siihen paikkaan ja upposin teksteihin.

Toke-velikin oli kirjoittanut minulle monisivuisia kirjeitä muun muassa Libyasta. Hän kertoi olleensa Maltalla lomalla ja lähetti minulle kirjeessä Maltan ristin. Maltalla oli kirjeen mukaan ihanaa! Siis minun rakennusinsinööriveljeni on käyttänyt käsin kirjoittamassaan kirjeessä pikku siskolle - olen 17 vuotta nuorempi - sanaa ihana. Siis niin kuin ihana!!!!!

Aivan mahtavaa.

Nyt nostan kädet pystyyn Asta Lepän Sävyttömien sanojen ja Ritva Ylösen Saima Harmaja -elämäkerran kanssa. Lepän kirjan kahlasin lävitse ja mietin, tunsinko oudosta pakinatyylistä ärtymystä.

En ehkä ärtynyt siitä, mutta arvelin, että asiat, joista Leppä olisi halunnut kertoa, ovat niin raskaat, niin tuskalliset, hän käyttää pakinatyyliä etäännyttämiseen. Ja on tunnustettava. Koska olin lähdössä Helsinkiin, hampsin kirjan lopun. Eikä se ollut kirjalle oikein. Nyt aloin lukea sitä sivulta 109.

Asta Leppä mainitsee sivulla ranskalaisen Michel Houellebecqin, jonka läpikyynisistä kirjoista pidän vain yhdestä. Pitämäni on Maasto ja kartta. En halua lukea tekstiä, jossa kylmännihkeä kyyninen kosteus tihkuu läpi kuin betonibunkkerin seinistä. Maasto ja kartta ei ollut yhtään sen lämminhenkisempi kuin muutkaan Houellebecqin romaanit, mutta siinä oli superteräviä havaintoja ympäröivästä todellisuudesta.

Hm, Asta Leppähän kyseenalaistaa Sävyttömissä sanoissa yksilönvapauden. Minä oikeasti inhoan ja oksettaa, kun ajattelen Aleksander Stubidoa sanomassa: "Meillä on vapaa länsimainen markkinatalous." "Meillä on vapaa länsimainen demokratia."

Paskanvitut meillä on. Meillä on vahvimman ja rikkaimman demokratia. Kyvykkäiden, nopeiden ja häikäilemättömien keskinäinen demokratia. Tosin! Nyt on hyvä hallitus. Kyllä tämä tästä. Ja persut sen kun vahvistuvat oppositiossa. Persut olisi pitänyt ottaa hallitukseen, kuten Pentti Stranius Ärräpäissä kirjoitti.

Kantamaan vastuuta, kutistumaan.

Asta Leppä siteeraa amerikkalaispsykologi Jean M. Twengeniä. Ensin nuoria kannustetaan uskomaan itsestä mitä tahansa ja heidän lahjakkuuttaan ylistetään ja sitten heidät tuupataan maailmaan, jossa kilpailu on julmaa. Alituinen elämänkireys ja luuseriuden pelko, Leppä huomaa, on syy masennukseen. Se leviää epidemian tavoin.

(Leppä mainitsee myös avainsanan: atomisaatio! Jes. Tekisipä mieleni kysyä Timo Haapalaiselta, tunnistaako hän sanan atomisaatio.)

Tässähän on aivan upeaita huomioita: "Asiat ovat niin suhteellisia, niin vaikeita, niin sekavia. .... "... maailma on niin kompleksinen, ettemme ymmärrä sitä kuin oman siivumme verran."'

Minulla on muuten sellainen olo, että olen tehnyt osani Suomen poliittisen järjestelmän tervehdyttämisestä ja kansalaisdemokratian elvyttämisestä - kohta nimittän lähden vammaisneuvoston lausuntopientyöryhmän kokoontumiseen Gospel-kahvilaan - ja voin loppuelämäni vain keskittyä itseeni, parisuhteeseeni, firmaan, muutaman tyypi työllistämiseen - jos luoja suo, jos ei suo, ei sitten, johan tässä on miljoonakaupalla palkkaeuroja levitettty täkäläiseen paikallistalouteen - ja työnohjausopintoihin, totta kait, meinasin keskittyä.

Jos se ei riitä, ei sitten, shit happens, minun ja ympäristöni on nieltävä se, että en ole joka päivä työkykyinen.

On huonoja aivosumupäiviä, jolloin en kykene käsittelemään yhtäkään numeroa. On ahdistuneisuuspäiviä, masentumapäiviä ja vitutuspäiviä. Ehkä syynä ovat vaihdevuodet, ehkä se, että olen elänyt stressihormonoituna parikymmentä vuotta. Telomeerini ovat lyhentyneet ja loppuelämäni on lyhyempi kuin ilman kortisolikäsittelyä, joten nyt saatana riittää.

En suostu orjuuntumaan enää mistään.

(No, perskeles, pitänee lukea Asta Lepän kirjan loppu uudestaan. Voi olla, että heivaan kirjan kirjastoon ja odottelen aikoja, jolloin saan sen omaksi.)

Ritva Ylösen Saima Harmaja - sydänten runoilija 1913 - 1937 kokee saman kohtalon kuin Sävyttömät sanat. Takaisin Iisalmen kirjastoon, hop, hop! Ritva Ylönen on kiinnostava. Sen sijaan Saima Harmaja ei jostain syystä soittele minussa paljoakaan mitään. Laulettuna kyllä, joo, ostin Päivi Istalalta hänen täällä käynnillään cd:n, jossa oli upeita tulkintoja. Laulutulkintoja kuuntelin sen nimenomaisen syksyn matkalla Raili-bestiksen elämäkertakirjoittamisen kurssille.

Riittää jo sydämen repiytymiset irti rinnasta. Laulut menivät jonnekin syvälle, mutta kiitos ei, haluan itse säädellä sen, mikä menee syvälle ja mikä ei.

Kapina! Kapina! Kapina!