Vuorovaikutusongelmia ja väärin ymmärrettyjä viestejä

ti 24.9.2019

Olen aika alkeellisella tasolla tietokoneohjelmien käytössä. Eilen odottelin kylpytakki päällä tietokoneen ääressä koko päivän, että palkanlaskentaohjelmistoneuvoja soittaisi. Kylpytakki on Annan vanha ja Matti sanoo sitä Nalle Puh -takiksi. Näytän siitä ilmeisesti hyvin syöneeltä valkoiselta karhulta.

Tukka oli ollut pesemättä yli viikon ja muutenkin haisin varmasti tajuttomalta yöltä. Oli aivosumupäivä. Minut herätti puhelinsoitto, mutten saanut ilman silmälaseja puhelinta auki ajoissa. Sen jälkeen makasin jonkin aikaa halvaantuneena. Tuli sellainen olo, että olen tukossa.

Lopulta illan päätteeksi kirjoitin 2 500 merkkiä otsikolla Matti Pulkkinen, Sianhoito-opas ja uusliberalismin hahtuvankeveä aate. Parempi olisi ollut Matti Pulkkinen, sianhoitajat ja uusliberalismin hahtuvankeveä aate.

Kesällä vielä minulla olisi ollut intoa kirjoittaa tuhansia merkkejä enemmän, mutta kun tilasin itselleni Huutonetistä Markku Eskelisen ja Jyrki Lehtolan Jälkisanat sianhoito-oppaan, intoni vain laantui. Kirjanenhan on ihan tyhjää täynnä.

Olin minä sen joskus 2000-luvun alussa lukenut, mutta ajattelin, että jospa teinipoikain oksennuskirja olisi saanut joitain merkityksiä nyt, kun minäkin olen lukenut kirjallisuustieteen perusteet.

Ei ollut saanut.

Kirjoittaessani eilistä tekstiä Lassi Nummen seuran Katriina Kajannekselle tajusin, että poijjaat olivat oksennellessaan kuitenkin oikeilla jäljillä. Samalla tavalla heillä oli aavistus, että jokin on vuonna 1987 Suomessa pahasti pielessä, kuin Jumalan teatterilla ja Oulun paskanheittäjillä.

Kumpienkin vihaisten nuorten miesten osoite oli väärä. Sen enempää poloinen oululainen kulttuurikeskiluokka kuin Eskelisen ja Lehtolan vihaamat 60-lukulaiset eivät olleet suoraan vastuussa siitä, mitä oli tapahtumassa. Pääkonna piiloutui. Sillä ei ollut kasvoja.

Pääkonna oli ja on kasvoton kapitalismi. Pääoman pirullinen logiikka. Pääomahan tuppaa kasautumaan ja jos työväenluokka ei taistele, eivät pääomat itsestään tai Adam Smithin näkymättömän käden vaikutuksesta edes murustele proletariaatille mitään.

Pääoman pirullinen logiikka verhottiin uusliberalistiseen paskapuheeseen, kevyeen diibadaabaan, joka esitti mustan valkoisena ja valkoisen mustana. Eskelinen ja Lehtola näkivät kyllä jotain, mutta sortuivat tyhjän pyörittelyyn. Olivat poikamaisessa testosteronissaan vain lätkineet sanoja sanojen perään.

Vitutus oli yhtä hervoton kuin jumalanteatterilaisilla (joita ihailin).

Globaalimittakaavassa me suomalaiset olemme pikku tekijöitä. Ei meillä kai ole ketään, joka kuuluisi siihen kuuluisaan 1 prosenttiin, joka omistaa 99 prosenttia maailman varallisuudesta. Toki meilläkin on omat rikkaamme enkä todellakaan halua lukea professori Anu Kantolan ja akatemiatutkija Hanna Kuuselan kirjaa Mitä rikkaat todella ajattelevat?

Taidan sen jo tietää.

Hesarin kirjaa käsittelevästä jutusta poimin tämän lauseen: "Osa huipputuloisista uskoo, että vähäosaiset tuntevat kateutta ja jopa herravihaa paremmin pärjääviä kohtaan." Totta helvetissä tuntevat! Epäoikeudenmukaisuuksia ei saa legitimoida sillä, että määrisee köyhien olevan vain kateellisia.

Hesarin jutussa oli tällainenkin lause Kantolan ja Kuuselan kirjasta: "Sen sijaan ihmiset pitää heittää koviin oloihin, jotka pakottavat heitä ponnistelemaan."

https://dynamic.hs.fi/2019/promille/

Ei saatana, nauran tenat kusessa. Se, joka on kyseisen aivopierun päästänyt, pitäisi heittää - ei ainoastaan kunnalliseen vuokrakämppään sinnittelemään toimeentulotuella - vaan myös leijonien revittäväksi Korkeasaaren kissaeläinten yöillallishetkeen. Eläintarhaan voisi työttömiltä olla silloin vapaa pääsy.

Iltapäivällä palkanlaskentaohjelmistoneuvoja soitti. Oli lähettänyt minulle sähköpostilla tiedon, että Katressa eli Kansallisessa tulorekisterissä oli häiriö eikä sen takia kannattanut aamupäivällä alkaa veivata palkanlaskentaohjelmaa. Minä en avannut hänen kuvakaappaustaan, vaan avasin vain sähköpostin, jossa oli neuvojan lähettämä teksti: "nyt näyttäisi olevan tulorekisterin sivulla alla oleva ilmoitus... " ja sitten kuva, joka olisi vaatinut aukiklikkauksen. Jaksoin keskittyä vain yllä olevaan lauseeseen ja tein nopean johtopäätöksen.

Katreasiani on kunnossa. Ilmoitukseni, josta viime viikolla tuli ID-herjoja, oli mennyt Katreen itsekseen! Heleijaa, ajattelin. Neuvojan teksti oli nimittäin positiivinen.

Vasta kuvan olla oli teksti: "joten ei kannata yrittää nyt lähettää mitään."

Enhän minä kuvan alle edes katsonut. Enkä klikannut kuvaa auki, jossa kerrottiin, että Katressa oli häiriö. Toimittajalle kannattaa täräyttää asia ensimmäisessä lauseessa. Ei toimittaja jaksa perehtyä asioihin sen pidemmälle.

Neuvontasessio oli oikein mukava. Neuvojatäti on käsittääkseni ollut Jydacomilla töissä jo silloin, kun me vuonna 2006 järjestelmän ostimme. Olemme vuosien varrella kaataneet järjestelmätoimittajalle parikymmentätuhatta euroa, joten vaikka olemme surkea pikku tekijä joka suhteessa, olemme maksaneet tietokoneihmisillekin palkkaa osaltamme.

Ja palkkoja minun taikakätteni kautta on lähtenyt seudun kansan- ja kuntatalouteen pyörimään yhteensä yli miljoona euroa. Näin kerran laskin.

Olen lukenut Mia Kankimäen Naisia, joita ajattelen öisin ja kirjoitan tähän kirjan heinoimpiin kohtiin kuuluvan osion: "Merkitse kaikkeen ylpeästi suurin kirjaimin: M I N Ä   T E I N  T Ä M Ä N!" (Mia Kankimäki Naisia, joita ajattelen öisin s. 337)

Lisää Hesarin jutusta Mitä rikkaat todella ajattelevat:

"Tutkijat Anu Kantola ja Hanna Kuusela pelkäävät, että pohjoismainen hyvinvointimalli saattaa rapautua. Kantola kuvaa pohjoismaista mallia joukkorahoitusjärjestelmäksi, jossa kansakunta järjestää korkeilla veroilla laajat peruspalvelut, joilla väki on saatu liikkumaan myös uusiin ammatteihin.

 -Monet huipputuloiset haluavat eroon pohjoismaisen mallin peruspiirteistä, kaikille yhtäläisistä palveluista ja oikeuksista, jotka ovat mahdollistaneet sosiaalisen liikkuvuuden, Hanna Kuusela sanoo."

Signeerasin eilisen kirjoituksen seuraavasti: Pia Valkonen, sianhoitajien aikalainen, joka ei olisi voinut jatkaa lukioon tai sitä rataa eteenpäin Tampereen yliopistoon ilman 60-lukulaisten taistelemaa maksutonta peruskoulua.