Pia Valkonen

Ruokolahden yrittäjät Iisalmen yrittäjien vieraana

su 1.9.2019

Nyt on ollut mukavia sosiaalisia päiviä mukavine vierailuineen ja joka toinen päivä kuumetta. Torstaina hoidin ystävyyssuhteita ja perjantaina nousi kuume, laski ja nousi, laski ja nousi. Eilen olin puoli päivää ihan voimaton ja hutera ja ajattelin, etten jaksa lähteä Iisalmen yrittäjien Ismo Partasen Ruokolahden yrittäjille järjestämiin iltamiin Iisalmen Seurahuoneelle. Uuvutti niin, mutta sitten jostain kaivoin kaksi energiapisaraa.

Kannatti lähteä. Oli ihana tavata "meiläisiä". Kuulla omaa kieltä. Tutustuin - kysymällä ja haastattelemalla - puumalasta syntyisin oleviin Kiiskisen veljeksiin. Olivat syntyneet 1950-luvun alun molemmin puolin Kaipaalassa, siellä, missä on meidän äidin synnyinpaikka.

Virmutjoenkin kuulumisia sain kysyä. Kävin kesällä 1984 tai 1985 ratsastamassa Gummeruksilla Virmutjoella. Tallilla ei ollut erityisiä tuntihevosia, mutta ilmeisesti talon tyttäret olivat joko suurin piirtein minun ikäisiäni, toinen heistä oli kaimani, Pia, nyt muistan hämärästi, ja ratsatelin kaimani hevosella. Voihan se olla, että kaimani oli jo siirtynyt muihin harrastuksiin ja hänen hevosensa kaipasi ulkoilutusta. En kertakaikkisesti kykene muistamaan, mistä keksiin, että Gummeruksilla voi ratsastaa.

Todennäköisesti olin ajanut pihaan, koputtanut oveen ja kysynyt. Teillä näyttää olevan hevosia, voiko niillä ratsastaa?

Samalla tavalla toimin eilen illalla. Kysymällä selviää. Marja-Sisko Aalto on sanonut imatralaisista seuraavaa. He ovat sellaisia, jotka kohdatessa sanovat aina: "Kuka sie oot? Mistä sie tuut? Mihin sie oot mänössä? Mitä on siun kassissais?"

He ovat minun ihmisiäni. Meiläisiä. Vilpittömiä, puheliaita, vähän naiiveja eivätkä pelkää näyttää naurettavilta. Niinpä eilen teki melkein mieli vaihtaa tanssipartneria, kun Matti hiihteli tanssiparketilla etananvauhtia joidenkin tiettyjen typerien sääntöjen nojalla - ilmeisesti hän kuunteli soitannan rytmiä. Ei puhettakaan siitä, että oltaisiin vapautuneesti vain rynnätty parketille, kun kaikki vieraat ryntäsivät.

Eteläkarjalaiseen tapaan Ruokolahden yrittäjät vain heittäytyivät mukaan ja alkoivat liikehtiä. En usko heidän edes erottaneen, oliko ensimmäinen tanssibiisi samba. rumba, humppa vai eurohytkytys. Mitä sillä edes on väliä? Toinen puumalalaisista metsäkoneveljeksistä oli pukeutunut todella punakirjavaan ja epämiehekkääseen paitaan, farkkuihin ja joihinkin epämääräisiin kumitossuihin, joista luulin, että niitä ei edes myydä yli 60-vuotiaille. Vetimissään hän jorasi kaikkien timmien Ruokolahden yrittäjänaisten kanssa - saattoihan hänen tanssikavereiden joukossa olla iiisalmelaisia naisyrittäjiä - han täysin välittämättä mistään sellaisesta sivuseikasta kuin rytmi tai askelet.

Tanssikumppani sai seurata mukana tai olla seuraamatta. Tyypillä oli hauskaa ja sitä oli ilo seurata sivusta.

Tiedän. Kyse on vain eri rummunlyöjästä.Kummityttäreni isällä Antti Loimalahdella oli sähköpostiviestinsä mottona: Joka ei pysy tahdissa, kuuntelee eri rummunlyöjää. Meillä aviomieheni kanssa on paljon eritahtisuutta. Ihastuin Mattiin alunperin juuri sen vuoksi, että hän on keskivertoyläsavolaista vilkkaampi ja nopeampi, mutta sitä mukaa, kun minusta tulee enemmän taas minä, vilkas ja elehtivä, Matti ikään kuin hidastuu ja käy jähmeäksi. Kumma parisuhteen mekanismi.

Eilen olin kuin kala vedessä. Minun ihmisiäni. (En minä sitä duracell-pupumeininkiä jaksa yhtä iltaa kauempaa kuitenkaan.)

Tämä on opettelemista. Omasta mielestäni olen tarpeeksi viidentoista yhdessäolovuoden ja viiden kuukauden ja seitsemän päivän ajan hidastanut, kutistanut, hillinnyt ja padonnut. Joka ei pysy tahdissani, putoaa kärryiltäni. Shit happens. Näin tuumasin, kun maalasin Luovassa Puussa toisella vedic art -kurssilla ja alkoi naurattaa.

Eilen virmutjokisten monialayrittäjien kanssa puhuimme Puumalan kunnanjohtajasta Mathias Hildénistä ja siitä, kuinka tämä oli mukana kimurantissa Imatran kaupunginjohtajapelissä ja miten Imatran demarit asettuivat jopa keskustataustaisen Hildénin taakse, kun johtoon oli nousemassa porilaisen demarin Arto Vuolanteen sijaan kokoomuslainen Rami Hasu. Puumala-lehdessä muistan asiasta olleen juttua ja puumalalaiset huokaisivat helpotuksesta myöskin, kun Hildén ei päässyt viime keväänä eduskuntaan.

Tässä välissä hän ehti käydä liikenneministeri Anu Vehviläisen (kesk.) avustajana.

Kokoomuksen Rami Hasu oli virassaan vuoden. Vetosi perhesyihin ja palasi ilmeisesti Haminaansa. Puhuimme myös siitä, että kepun Kimmo Tiilikainen ei päässyt eduskuntaan, vaikka kepu asetti hänet taktisista syistä ehdolle Helsingin vaalipiirissä. On se vain niin siunaus lukea Maaseudun Tulevaisuutta. Sieltähän näitä asioita saa tietää.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi