"Ollos iäti muistettu Mikko Valtonen..."

Mikko Valtonen naivisti (1968 - 12.8.2019), joka suututti kirjailija-runoilija Liisa Laukkarisen 21-senttisellään

ti 10.8.2019

Tänään on Tikkisen Hannelen tekstarin mukaan taiteilija Mikko Valtosen muistokirjoitus Hesarissa. Uskalsin avata Väisäsen Peten ottamat mainiot, lämminhenkiset valokuvat kirjailija Matti Pulkkisen muistojuhlasta Lapinlahdella 16. toukokuuta 2012.

Kiitos Pete, nämä kuvat, joita tuolla alla julkaisen, ovat ihania. En ole niitä kehdannut aikaisemmin julkaista, koska no niin, katsokaan itse, minähän olen kuin pyylevä omuna ristiinnaulitun Jeesuksen kainalossa siellä.

Eilen oli ihana päivä. Aamusella pyöräilin kuittikansio pyörän rautalankakorissa - minulla on nyt samanlainen viritys kuin Leonidilla aikoinaan sekä söpö etukori - tilitoimistoon ja siitä kurvasin Gospel-kahvioon. Se on ihan kansalaisareena. Pidimme kahvilassa kokousta ja ympärillämme sorisivat kirpparikävijät ja helluntaiseurakunta-aktiivit. Pitää muistaa käydä ostamassa Kerman Saven kahvikupit Sulo ja Aatos.

Välillä pyöräilin kotiin ja tulostelin muun muassa Invalidiliiton aineistoja taksikuljetusten kilpailutuksesta. Sitten nappasin Peten ja Tikkasen Tainan kyytiin ja huristeltiin Varpaisjärvelle kokoukseen. Iltasella tultiin Alapitkän kautta. Vietiin Reijo kotiin ja ajattelin, että nämä ovat minun ihmisiäni. Minun ystäviäni, minun lähipiirini. Unohdin jo sen, että uhkasin vetäytyä vammaisneuvoston johdosta. Ainakin tämän valtuustokauden jatkan.

Naivisti Mikko Valtoseen tutustuin 2000-luvun alussa, saattoi olla 2003 tai öbaut, kun tein hänestä juttua Matti ja Liisa -lehteen. Sen jälkeen meni monta vuotta ja seuraavaksi törmäsin Mikko Valtoseen Matti Pulkkista käsittelevässä alustustilaisuudessa Lapinlahden Aikataikassa. Taisi olla Pulkkisen kuolinsyksy 2011. Mikko Valtonen möläkehteli Jouni Tossavaista kuunnellessaan, että oli Pulkkisen pubikaveri. Kun tuli Pulkkisen muistojuhla, kävin Väisäsen kotilihasta Taipaleesta ostamassa hienoa salamimakkaraa ja ajoin Valtosen kotiovelle Pällikkään koululle.

Mikko Valtonen oli ilahtunut. Sovimme, että haen hänet muistojuhlaan iltapäivästä jo. Yksi kirjailijan muistojuhlaystävä nukkui ruususen unta Maaningan kirkon takana nurmikolla, joten emme Pällikkäältä ajaneet Maaningalle häntä hakemaan. Muistotilaisuuden jälkeen pidin jonkin aikaa Valtoseen yhteyttä, mutta jossain vaiheessa tajusin, että ystävyytemme käy vaaralliseksi.

Mikko Valtosella oli johnsteinbeckiläinen Ystävyyden talo -piirinsä, joka ei pitänyt raitistamis- tai muista interventioyrityksistä. Piiri - ei Mikko Valtonen - lähetteli tappouhkauksen oloisia ikäviä tekstiviestejä minulle. Ajattelin, että jahas, voi olla, että tämä projekti lienee jätettävä niin kuin kesken.

Toimin kuitenkin jonkin aikaa taiteilijan autonkuljettajana. Kerran minun oli määrä kuljettaa naivisti Lapinlahden terveyskeskuksesta Pällikkäälle. Marialla, esikoisellani, oli viimeiset hetket kerätä koulukasvioon kukkia. Arvelin, että Pällikkäältähän niitä kasvioon meneviä suokukkia löytyy, suopursuja tai jotain. Mikko Valtonen toimi opppana ja niin me möngimme jollain meidän perheen vanhoista Saabeista - sen täytyi olla Saab, emme olisi muuten päässeet sieltä pois - jotain aivan kummallista kärrypolkua, jonka oikealla puolella aukeni suo.

Mikko Valtonen loikki pitkin suota pitkin koivin ja keräsi lapselleni koulukasviokasveja.

Mikko Valtonen teki pienen ristin kirjailija Matti Pulkkisen haudalle kirjailijan muistojuhlassa Lapinlahdella 16. toukokuuta 2012. (Kuva: Petri Väisänen)

Naivisti Mikko Valtonen tukka sekaisin. (Kuva: Petri Väisänen)

Miksi naiset rakastuvat aina renttuihin? No siksi. Voi peräpukama, mikä ilme meikäläisellä. Ihan kuin olisin kissa, joka on juuri nielaissut hiiren. (Kuva: Petri Väisänen)

Väisäsen Petri on tallentanut tähän jotain sellaista minusta, jota en itse aina välittäisi itsestäni nähdä. Kädessäni ei ole morsiuskimppu, vaan Mikko keräsi kotikoulunsa - asui Pällikkään koululla - läheisistä puista Matti Pulkkiselle muistohavuja. Minä olin ostanut punaista silkkinauhaa ja kun ajoin Mikkoa muistojuhlaan (ja hakemaan klovni-runoilijaa Linnansalmentieltä), taiteilija sitoi havuista ja nauhasta hautamuistokimpun. Naivisti oli juhlassa tuhannen jurrissa ja rapisteli matkalla lääkedosettiaan. Minä en osallistunut Gummeruksen sponsoroimaan muistoateriaan Luovassa Puussa kirjaston tilaisuuden jälkeen, vaan menin kotiin Marian, esikoiseni, kanssa selaamaan nettisivuja ja luin kaiken minkä irti sain bentsodiatsepiinivieroituksesta.

Lisää renttuja. Klovni-runoilija Esko Laitinen, jolle tällä hetkellä olen nettiasiain sihteeri. (Kuva: Petri Väisänen)

Mä, Mikko ja Liisa. Kirjailija Liisa Laukkarinen poltti myöhemmin illalla totaalisesti päreensä taiteilija Mikko Valtoseen. Tässä vielä ollaan kirjailija Matti Pulkkisen haudalla. (Kuva: Petri Väsänen)

Kirjailija Simo Hämäläisen ansiosta saimme aikaan kirjailija Matti Pulkkisen muistojuhlan. Olisimmepa kaikki olleet näin ryhdikkäitä kuin Matti Pee Ulukkisen kirjailijaveli. (Kuva: Petri Väisänen)

Ja mehän tää kirjallisen isoveljeni Jouni Tossavaisen kanssa keksittiin - Jouni ei liity Mikko Valtoseen sinänsä, mutta Mikko Valtosellakin on 21-senttisineen (uh, se tuli taas tähän) rooli Tossavaisen kirjassa Kuoharit I - III. (Kuva: Petri Väisänen)

Pete, Lapinlahden Jan Saudek, on tavoittanut tässä Matti Pulkkisen elämäkerturista Pentti Straniuksesta jotain olennaista myös. Stranius oli jostain syystä Matti Pulkkisen muistojuhlassa pahalla päällä ja lähti sitten ärräpäisenä ajamaan takaisin kohti Joensuuta. (Kuva: Petri Väisänen)

Minä ja Pena otettiin yhteen pari vuotta sitten Matti Pulkkisasioissa enkä nyt tällä hetkellä ole ihan varman, olemmeko puheväleissä. Ainakin Straniuksen sähköpostilistoilla olen, joten jospa sitä uskaltaisin kysyä Straniukselta, onko Savon Sanomiin Daniil Kozlovista, runoilijanimeltään Susinukke Kosola, haastattelun tehnyt Susanna Stranius Penan tytär. Yksi hänen kuudesta lapsestaan.