Kateus työelämässä ja Antti Hurskaisen esseekirjassa Suru ei toimi

ke 11.9.2019

Tänään se tapahtuu! Tänään kirjoitan työnohjausopintoesseen, jonka myöhästyminen täyttää perjantaina kuukauden. Pohdintoja teen kirjasta Kateus työelämässä (toim. Pirkko-Liisa Vesterinen). Siinä Ari Turunen mainitsi käsitteen uusliberalismi. Se on jotain se. Ainoa kurssikirja toistaiseksi, jossa edes hieman sivutaan asiaa.

Jätän väliin perjantaina yhden kalenteriin tekemäni merkinnän ja jos essee tuleekin kokonaan valmiiksi nyt, menen perjantaina puolukkaan.

Taloon tullee illalla kolmas pakastin. Keräsin eilen sangollisen mustia aronioita ja uusi pakastin on hankittava. Se oli harkinnassa jo aiemmin, mutta mustikoita oli niin kummallisesti, että pakastinhanke meni jäihin. Aroniat ovat terveellisiä, joskin aika kummallisen makuisia ilman sokeria. Mutta kestänhän minä puolukkasurvoksenkin sokeritta aamupuuron päällä. Eilinen keruusessio oli mukava. Mukavalta ihmiseltä sain aroniat ja joskus, kun meinaan alkaa kasvattaa nauhuksia, tiedän, mistä saan alkuja.

Olisipa aikaa kirjoittaa Antti Hurskaisen esseekirjasta Suru ei toimi. Siinä oli Helvi Hämäläisen Säädyllistä murhenäytelmää hipaiseva kuvaus helsinkiläisestä kerrostalosta. Esseistiminäkertoja seuraa siinä asuntonsa alakerrassa asuvaa nuorta naista, jonka juurikasvun, musiikkimaun ja rasmukset sekä muut jonit minäkertoja tuntee, koska on joutunut voyeristiksi vastoin tahtoaan.

Luvussa Lisää melua Helsinkiin Hurskainen kuvailee aluksi kuin ohimennen ikkunansa alla Karhunpoika sairastaa -lastenlaulua laulavia nuoria. Kertoma on sympaattista ja helmeilevää, polveilevaa, kunnes lukija saatetaan kohtaan: "Säe kruunataan rempseällä ´He!`-huudolla. Koreagrafia toistuu kolmesataa kertaa, kunnes juhlaväki sammuu. Jospa edes yksi oksentaisi, mietin, olohuoneen matolle, joka saattaisi olla arvokas." (Antti Hurskainen Suru ei toimi s. 76)

Sitten Hurskainen kuvaa lauluntekijää Gerog Malmsténia. Hän teki laulun pojalleen Ole Malmsténille, kun valvoi tämän sairausvuoteen ääressä. Poika kuoli vain 55-vuotiaana 23.5.1981.

Isä-Jori eli pojan kuoleman jälkeen kaksi vuorokautta. Hurskainen miettii, tiesikö vakavasti sairas isä poikansa kuolemasta. Jos tiesi, nukkuiko hän lainkaan viimeisinä elinöinään, kysyy Hurskainen. Riipaisevaa on, että kun on omia lapsia, alkaa pelätä heidän kuolevan ennen kuin itse kuolee. Sellaisestakin on selviydyttävä, kuten voi lukea Katriina Huttusen kirjasta Surun istukka.

Surun istukan lukemista olen kyennyt harkitsemaan yhtä vähän kuin Mathias Rosenlundin köyhyyskirjoja.

Lopulta Hurskainen seuraa nuorta naista kaupunkiliikenteen ratikassa eikä hänen enää tee mieli lyödä tätä. Hän on vapautunut vihastaan.

Hm. Saisinkohan jotenkin liitettyä Hurskaisen kirjan työohjausesseeseeni? Kyllähän Suru ei toimi -kirjassa on paljon kateudesta luovissa ihmisissä. Hurskainen kertoo ambivalentista suhtautumisestaan esimerkiksi Timo Hännikäiseen, esseistiin, joka saavutti kirjallaan Ilman kirjallisten piirien ulkopuolista julkisuutta. Samoin hän mainitsee Tommi Melenderin, joka on saavuttanut Hurskaisen mukaan sekä kaunokirjailijana, esseistinä että blogistina suurin piirtein kaiken, minkä voi saavuttaa.

Tommi Melender käyttää kosolti termiä poseeraus, ehkä, muistaakseni se oli Melender. Minä käytin sanaa tietämättä mitä se tarkkaan ottaen kaunokirjallisessa ilmaisussa tarkoittaa, kun kuvasin Antti Hurskaisen esseetä kirkkoon liittymisestään ja melkein saman tien kirkosta eroamisestaan. Kirjoituksen ydin jäi minulta ymmärtämättä. Minusta Hurskainen siinä poseerasi enkä ymmärtänyt pointtia - ellei pointti ollut mainostaa kirjailijan uusinta romaania.

Minusta Hurskainen ei mennyt kirkkosuhde-esseessään tarpeeksi syvälle. Hän poseerasi ja pystyisi kyllä parempaan, syvempään, koskettavampaan.

Surussa, joka ei toimi on nolo esseenpituinen tunnustus. Luin sen jo Nuoren Voiman nettisivuilta. Tunnustuksessaan Hurskainen kertoo suhteestaan Matti Mäkelään. Esseessä on lause: "En haluaisi olla ihminen, joka lukee Matti Mäkelän teoksia." (Antti Hurskainen Suru ei toimi s. 168)

Hän sanoo kyllä tietävänsä, että Matti Mäkelä (s. 1951) on hirveä mies. Hurskainen lienee Markku Eskelisen Raukoilla rajoilla -teoksen lukenut. Minä en ole vielä, mutta kohtaa Matti Mäkelästä luen yhä uudelleen ja uudelleen uudestaan. Markku Eskelinen (s. 1959) on sitä mieltä, että Mäkelä, joka kuoli juuri sinä päivänä, kun sain hänen elämäkertansa luettua, haluan kertoa tämän yhä uudestaan ja uudestaan, oli - siksi imperfekti tässä - pikku pervertikko. Minä huudan aina, kun ajattelen tätä, että vittu iso pervertikkoko sitä pitäisi saatana olla?!?!?!?!?! Persepanoja, ruumiin nussimista, ihmislihan syöntiä!?!?!?!?!?!? Mitä vittuuuuuuuuuu????????????????

No niin. Se oli siinä taasen. Eilisestä merkinnästä naivisti Mikko Valtosesta puuttui maininta hänen taiteestaan. Pidän yli kaiken Valtosen taulusta Masennus. Siinä Valtosen luoma autoesteettinen hahno, Olmi vai mikä se oli, on joutunut maanalaiseen käytävään ja  käytävästä on ylos maanpinnalle pystysuoraan alas johtava kuilu, johon Olmi ei mahdu, mutta josta kuitenkin jonkin verran tulee happea alas. Ihan ei Olmi masennuskäytävässään hapenpuutteeseen kuole.

Mikko Valtosella oli myös hyvin sympaattisia puumulkkuveistoksia. Vaaleanpunaisia ja muita karamellinvärisiä.

Kirjoitin tänä aamuna työsähköpostin suomen kielen professorin Janne Saarikiven henkeen, puhekielellä. Viestin aloitin ihan asiallisesti kirjakielisenä, mutta sitten vain sormeni riistäytyivät kädestäni ja kirjoittivat ihan mitä haluavat. Mukana on aivan vastustamattoman sympaattinen krjoitusvihre:

Huomenta, tässä lasku maksupostierästä nro 8. Matti lähettikin eilen sinulle kuvia tilanteesta. Muistin liitää nyt mukaan seuruutaulukon, joka on numero 5 eikä se tarkoita maksupostierää. Numero tuossa alussa järjestää taulukot oikeaan järjestykseen mun tietsikan lokerossa.

Tein myös radikaalin teon! Sain taulukon mahtumaan yhdelle vaakatasossa olevalle A4-paperille. Näin ne "tilillä on ja tilillä ei ole" -huomautukset eivät tulostu toiselle paperille.

Laskun pdf-versiossa on edelleen kaksi paperia, mutta jos tulostatte sen, kandee tulostaa vain yksi paperi. En saa sitä toista paperia sieltä pois.

Lapiomiehen vaimon koulutukseen ei ole kuulunut exceliä.

Pia konttorista