Pia Valkonen

Ahdistusta katsottava silmiin

la 14.9.2019

Luin Bent Falkin Auttajan peilin. Se oli ohut. Hyvä oli, mutta loppui kesken. Lukemisessa meni tunti, korkeintaan puolitoista. Bent Falk on tanskalainen spykoterapeutti. Psyko siis. Nukuin viime yönä neljä ja puoli tuntia ja kirjoitin bestikselle äsken, että Kirstus. Taroitin Kristusta ja Kuopion ortodoksisen seurakunnan 1990-luvun kanttoria.

Sekä Auttajan peilissä että Russ Harrisin Onnellisuusansassa sanotaan, että ahdistusta ei pidä koettaa poistaa. Siinä mielessä olen oikeilla jäljillä, kun moralisoin alkoholinkäytöstä. Sitähän käytetään ahdistuksen purkamiseen ja pään nollaamiseen. Eilen illalla minun pääni ei pysähtynyt ja valvoin jonnekin kolmeen. Kohtasin toden totta pimeitä mieleni kellareita.

Jaaps, Bent Falk on myös pappi. Sitäköhän työnohjaajaopiskelijatätöset vierastivat, kun halusivat vaihtaa johonkin muuhun kirjaan. Auttajan peilissä oli kumman yksinkertaisia asioita auttajalle. Ole mikä olet. Jos et esimerkiksi pysty sanomaan mitään ja tunnet avuttomuutta, sano se.

Pääasia on, että ottaa autettavan vakavasti ja näkee tämän kokonaisena. Psykoanalyysissä pointtina - luin yhden mielenkiintoisen tekstin ja imponoiduin siitä! - on, että analyytikon edessä ei tarvitse piiloutua.

Alkoholismin tai juopottelun edessä olen avuton. Eilisen kirjoituksen, joka jäi kesken, perusteella voisi ajatella, että minusta tuli absolutisti sen takia, että nykyinen valokuvataiteen tohtori sanoi minun näyttävän humalassa tyhmältä. Osin niin. Mitään muuta en niin pelkää kuin, että näytän tai vaikutan tyhmältä tai hitaalta.

Muuten suuri järkytys oli viime työnohjauksen lähijaksolla, jossa oli hauska roolileikki. Minun osani oli olla vähäteltävä. Minä tulin leikissä niin hitaaksi, että en edes huomannut olevani vähäteltävä. Aivoni menivät kummalliseen katatoniseen tilaan sen vuoksi, että yhdellä kurssilaisella luki rinnassaan: "Riitele hänen kanssaan."

Pidän tästä kurssilaisesta eritoten. Hän on herkkä. Menin ihan kauhun valtaan. Miten tämän ihmisen kanssa voi riidellä? Aivoni löivät tyhjää ja sitten hermostuin siihen, että aivoni löivät tyhjää. Samalla mietin, aliarvioinko tätä ihmistä. Pidänkö häntä automaattisesti jotenkin niin mimosana, että tälle ei voi sanoa mitään edes roolileikissä?

Maksahan minulla on huono niin kuin tällaisen sukurasituksen ihmisillä on. MBO-maksa. Sen lisäksi eläminen lasten biologisen isän kanssa oli jatkuvaa varuillaan oloa. Joltakulta olisi mennyt henki, jos en koko ajan olisi ollut valpas. Eihän sellaista jaksa kovin montaa vuotta ja omasta mielestäni olin neuvokas, kun pyrin tilanteesta ulos, mutta en kuitenkaan jättänyt lasteni isää.

Tämän kerroin kyllä alusta lähtien nykyiselle aviomiehelleni eikä tämä suostunut siihen, että lasteni isä on mukana tässä avioliitossa kylkiäisenä. Ei suostunut, mutta oli silti.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi