Pitelemätön Ystäväni Natalia Kahdesta vaimostakin

pe 9.8.2019

Kummallinen päänsärky on seurannut luovan omaeläkerrallisen ja terapeuttisen kirjoitustehtävän valmistumista. Ikään kuin aivot olisivat tulehduksissa jotenkin. Kummalliselta sattumalta tuntui se, kun Laura Lindstedtin Ystäväni Natalia päättyy lauseeseen: "Olit pitelemätön, olit sinä."

Ja Matti Mäkelän muistelmat ovat nimeltään Pitelemätön.

Laura Lindstedt kirjoittaa Ystäväni Nataliassa ties monennen aallon feminismin pyyhkäisemisestä keskushenkilön, joka ei ole minäkertoja, minäkertoja kirjassa on psykoanalyytikko, yltä - ja Matti Mäkelä kirjoittaa neljännen aallon feminismistä. Jotenkin kirjat keskustelivat keskenään muutenkin kuin niin, että luin ne peräjälkeen.

Matti Mäkelä viittaa Anita Konkan Uneksijan muistelmiin. Kun kävin heinäkuun alussa Vieremän kirjastosta etsimässä Helmi Kekkosen äitikirjaa ja Vieraat-romaania, löysin kirjaston kierrätyspöydältä Anita Konkan Nainen unen peilissa, unia ja unientulkintaa. Olin jo Panu Hämeenahon luovan kirjoittamisen kurssin jälkeen alkanut kirjoittaa muistamiani unia vihkoon ylös. Kirjoittelin niitä ilman tulkintoja. Vasta Anita Konkan kirja avasi sitä, millaiset mahdollisuudet unien tulkinnalla on. Olenkin alkanut muistaa melkein yhtä hienoja unia kuin Maria. Marialla on todella monikerroksinen unimaailma.

Viimeksi monikerroksellisessa lehtitorttu-unessa esiintyi puhuva pää. Se hohti sinistä valoa, joten uni oli ilmeisesti värillinen, mitä ne eivät minulla tavallisesti ole. Puhuva pää antoi minulle yrittäjätukea, henkistä tukea. Kyseli kuin psykoterapeutti tuntemuksiani ja oli empaattinen.

Helmi Kekkoset lähtivät nyt takaisin kirjaston hyllylle. Olipa kerran äiti on kirja, jonka tahdon ostaa itselleni. Vieraat myös. Nyt kuitenkin on pakko lukea Kateudesta työelämässä. Jos oikein tapahtuu jokin kummallinen ihme, ehdin kirjoittaa laihahkosta vihkosesta pohdintoja Johtamistaidon opiston Howspaceen. Maanantaina Maria on menossa kouluun ja minä voin ehkä tehdä sillä aikaa omaa koulutehtävääni. Ja ideoida alustavasti työnohjausopintojen lopputyötäni.

Nyt löysin Matti Mäkelän Pitelemättömistä kohdan, jota etsin. Siinä Matti Mäkelä kertoo, että on nähnyt useasti unta vanhasta tuvasta, paikasta, jossa hänen lapsuudenperheensä asui ennen Honkakylään muuttoa. Mäkelä viittaa Anita Konkkaan ja Sigmund Freudin Unien tulkintaan: "Useimmiten sekä unen näkijä että sen kuulija heti intuitiivisesti ymmärtävät, mitä uni tarkoittaa. Niin tässäkin. Olen käynyt Freudin työhuoneessa, avainnippuni on kopio hänen käyttämästään, sympatiseeraan äijää, joka väänsi rautalangasta keskiluokalle sen, minkä me kirjailijat Shakespearesta ja Goethestä pitäen, kansantietäjistä puhumattakaan, jo tiesimme. " (Matti Mäkelä Pitelemätön s. 34)

Laura Lindstedtin Ystäväni Natalia tavoittaa loppujen lopuksi hyvin tytön oidipaaliset tunnot ja sen, mitä on ollut kasvaa jossain Iivan Tiiran Kainuussa. Teksti on lumoavaa, vaikka keskushenkilö ei olekaan New Yorkin juutalainen, mediaseksikäs. Kävin Oneironin yläkerrasta alakertaan. Jospa tänä syksynä sen lukisin. Oneironista puhuttiin liikaa. En halunnut lukea sitä keskellä kohua. Sen sijaan Koko Hubaran lausumat saivat minut ostamaan Ruskeat tytöt. Se jäi sivulle 64.

Nyt pinoan Ruskeat tytöt ja Oneironin samaan kasaan. Jos vaiks lukisin niitä rinnan sitten, kun pääsen Helsingistä. Oma mamutyttäreni tuli juuri Jyväskylästä. Oli yötä Matin siskon luona. Ihana, että tuli tällainen kontakti lapselle. Kohta nimittäin koko tyttö häipyy kotoa. Olen yhtä aikaa innoissani ja peloissani.

Anna varmaankin vie Paula-tätinsä Kaarteelan talon vintiltä evakuoimani Aslak-juomalasit. Ne ovat kauniit enkä voi ymmärtää isosiskoani, kun oli ne pahvilaatikkoon hylännyt. Ilmeisesti siksi, että niitä oli vain kaksi ja ne hieman näyttivät grogilaseilta.

Lindstedtin Ystäväni Natalia uhkasi ensin jättää kylmäksi.  Ajattelin kirjan aluksi, että jaapa jaapa diipa daapa, mutta sitten kun terapeutin kerrosterapia kuori Natalian mielen päältä ensin peniksen ja sitten ihan kammottavan kylmännihkeän sekstauskokemuksen naimisissa olevan parempiosaisen kylmäkallen kanssa, ja päästiin lapsen kokemuksiin, olin ihan, että wautsi.

Parempiosainen kylmäkalle asui 50 kilometrin päässä Helsingistä itään valkotiilisessä omakotitalossa. Natalia menee ensin paikallisjunalla ja sitten kävelee kymmenen kilometriä puhelimen gps-reittiohjeiden perusteella. Hän soittaa ovikelloa ja oven avaa Nataliaa vanhempi nainen, jolla oli littana ja treenattu rintakehä. Natalia kertoo, että tämän mies nussii häntä. Vaimo ei sano mitään, huutaa aviomiehensä paikalle ja tämä sanoo vain kylmästi, että Natalia on mielenterveyspotilas eikä tämän sanomisia tule ottaa vakavasti. Vaimo ei usko, mitä Natalia kertoo.

Kohtaus on kuin suoraan Tohtori Fosterista. Rohkea teko kuitenkin rakastajattarelta. Totuus puhdistaa. Ja sen vuoksi Matti Mäkeläkin kirjoitti aikoinaan tekstin Kaksi vaimoa.

Oli ihan kuin meidän äitee tämä: "Isäsi ei yleensä puuttunut kasvatusasioihin, vaan antoi naisten keskenään hoitaa naisten työt. Hän tyytyi olemaan esimerkilllinen. Naiset surisivat, hyrräsivät, tikittivät ja toistivat, iankaikkisesti toistivat torujaan, kehräsivät kieltojen ja myöntöjen kehällä niin että lapsesta tuli vähitellen lankaa, loukutettua, lihdattua, karstattua kuitua, värttinässä kiertynyttä tiukkaa sidosta, käsissä pideltävä, villapaita, pellavasormikas. Mutta joskus, kun menit liian pitkälle, esimerkillinen isäsi menetti hermonsa ja ilmoitti luonteelleen ominaisella tavalla, missä rajat kulkivat." (Laura Lindstedt Ystäväni Natalia s. 217)

Ja meitin isä. Juuri noin. Kuunteli ja kuunteli, veti ilmaa hampaiden välistä, koetti keskittyä Maaseudun Tulevaisuuteen tai johonkin muuhun lukemiseen, näin, kuinka vitutuskäyrä nousee ja sitten: "PAM, ÄLÄ HÖRRRPÄTÄ!"

Tätä samaa teen alitajuisesti jatkuvasti Matille. Matti haki nuorempaa vaimoa. Sai. Sai lapsivaimon. Lapsen tasolla olevan vaimon. Pitää jotenkin päästä tästä pisteestä eteenpäin, kuten Matti viime yönä minulle sanoi.

Natalia vaikuttaa kasvaneen ainoana lapsena. Minä myös olen käytännössä ollut ainoa lapsi, plus vielä vanhojen vanhempien hemmottelema iltatähti. Kauhea yhdistelmä.

Se muuten nauratti, kun Natalia kirjeessään psykoterapeutille mietti terapeutin sanomaa siitä, että kielellä on kaikki valta. "Ei siis puhuta ulkosynnyttimistä, ellei synnytetä, eikö niin? Ja mikä ulkosynnytin klitoris muka on? Sen ainoa tehtävä on tuottaa naiselle nautintoa!" (Laura Lindstedt Ystäväni Natalia s. 206)

Naisen nautinto-oikeus on tämänkin avioliiton kuuma peruna ja kissa pöydällä, mirri nii ku.

Romaanissa oli myös jännittävä kerrontakohta, jossa Natalia alkaa yht´äkkiä kertoa Rva Froteefetissi & herkät napit -kertomusta. Tosin minä luin koko ajan, että Rva Froteetissi. Kohta kirjassa on puhekieltä. Kohdassa BDSM lakkasin lukemastam vaikka eduskuntavaaleissa äänestinkin Feministisen puolueen jäsentä, joka on kinky-tutkija, ja selasin: yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi, kuusi sivua, ei kiitos. Luin kuitenkin kohdan viimeiset kappaleet: "....Ajateltiin ko nielastii se nappi ja sit käännyttii ja sanottii se ääneen kelle vaa joka seiso vieres. Nyt minä tulen takaisin omaan kieleeni, kerralla, sillä tarinani ja voimani ovat lähes lopussa." (Laura Lindstedt Ystäväni Natalia s. 133)

Samalla tavalla Natalia meni puhekieleen: "Viisi vuotta sitten minä istua jökötin yhdessä elämäni kulmahuoneista. Ikkunat olivat isot ja antoivat kivasti kahteen ilmansuuntaan, mutta ovea ei ollut missään. Tajuuksä? Mä istuin sielä ihan yksin ja kattelin ko elämä meni ohi." (Laura Lindstedt Ystäväni Natalia s. 133)

Takana oli yksi paska suhde ja sitten elämään tuli ihan mieletön mimmi. Henkistynyt ja samalla fyysistynyt. Pitää lukea kohta uudestaan. BDSM ei vain voisi vähempää kiinnostaa. Minua kiinnostaa eniten maailmassa harvinainen asia. Tavallinen lempeä avioseksi pitkässä liitossa. Kahden pitkäaikaisen kumppanin välinen, jossa ei lempimisen aikana fantasioida esimerkiksi puoluetoverin aviomiehestä tai muusta avion ulkopuolisesta innovaation lähteestä.

Siitä pääsenkin Matti Mäkelän kirjoitukseen Kaksi vaimoa. Luin sen kesällä 2017, mutta kirjallisuusopintotehtävääni valitsin kuitenkin Miehen tien. Siinä oli kuuluisa neitsytfantasia: "Uskon, että perimmältään jokainen mies haluaa mennä naimisiin neitsyen kanssa ja haluaa, että nainen on ehdottoman uskollinen hänelle koko elämänsä." (Matti Mäkelä Kaksi vaimoa Miehen tie s. 11)

Arvelen, että purkaus oli syntynyt kirjan nimiesseestä Kaksi vaimoa. Muistan, että  olin Kaksi vaimoa luettuani nyreä. En pitänyt Mäkelän julmasta huumorista. Minusta nimiessee oli falski. Mäkelä kirjoittaa, että haluaa käsitellä asiaa vakavasti, koska on vakavikko, moralisti, syvimmältään yhden, tai tässä tapauksessa tarkemmin sanottuna, kahden naisen mies. Ja sitten Mäkelä muutaman sivun päästä kertoo, että onpa hyvä, kun kummankin vaimon etunimessä kaksi ensimmäistä kirjainta on sama: On vihitty vaimo Irmeli ja se toinen nainen Irja. On tullut pari kertaa aamulla vannottua rakkautta väärälle Ir:lle. Minusta kevyt sävy siinä kohtaa oli vastenmielinen.

Toki ymmärrän, että Mäkelä on yhtä aikaa armoton itseään kohtaan. Kirjoituksessa Unelma elämästä Mäkelä kuvailee sitä, kuinka pitkä avioliitto on luisunut molemminpuoliseksi kiusanteoksi. Vaimo kiusaa miestä toisilla miehillä ja mies kiusaa naista pukemalla tämän sellaisen naisen vaatteisiin, jota vaimo vihaa.

Miksi mies sitten kirjoittaa näin: "Hän uskoi pitkiin suhteisiin. Vain pitkissä suhteissa seksi saattoi muuttua omaksi maailmakseen, jossa olivat mukana muistot ja tulevaisuus, eikä se häirinnyt muita. Hän muisteli joitakin pariskuntia, lapsettomia, vanhempia, joiden välillä hän oli jo lapsena tajunnut väreilevän salaperäisen voimakkaan suhteen ilmapiirin. Ne pariskunnat eivät koskaan sanoneet: tuo meidän ukko." (Matti Mäkelä Kaksi vaimoa Unelma elämästä s. 62)

Arvelin sitten Ihmisen olosijat luettuani, että nyt Matti Mäkelällä oli sellainen suhde. Tasavertainen, joka ei perustu kiusaamiseen. Arvelin tämän, kun esseekirjassa oli kuvauksia, kuinka pariskunta pyöräili ympäri erilaisia järviä kesäisin. Ilmeisesti kirjailijan tuli odottaa Helmi Järviluoma-Mäkelään (os. Säily) asti. Tosin varmaankin Ihmisen olosijoissakin luulin, että Kahden vaimon toinen nainen on Helmi Järviluoma-Mäkelä, muttei tämä onneksi ollutkaan. Toki Pitelemättömässä Mäkelä kuvaa 1990-luvun toista naistaan kauniisti.

Nyt luen Ystäväni Natalian luvun Rva Froteetissi. Sen puhekielisen ja BDSM:iä sisältävän tekstin. Ainakin koetan. Vähän kuvoduddaa.