Pia Valkonen

STT:n toimittaja Riitta Turunen on kuollut

ma 29.7.2019

STT:n Pietarin kirjeenvaihtaja, ulkomaantoimittaja ja oikeustoimittaja Riitta Turunen on kuollut. Sain eilen soiton Riitan lapsuudenaikaiselta ystävältä, Impi Laitiselta. Tarkka kuolinpäivä ei ollut hänellä tiedossa, mutta todennäköisesti se oli viime viikolla.

(Riitan kuolinpäivä oli 21.7.2019. Liäsys to 22.8.2019)

Olen tänään soitellut kuolinuutisesta muun muassa STT:lle ja Riitan entiselle pidempiaikaiselle miesystävälle. Syksyllä olisi tarkoitus järjestää Riitan muistelutilaisuus Ilomantsissa. Sinne isän ja äitinsä viereen Riitta on tarkoitus haudata. Hänen tuhkansa lasketaan Ilomantsin luterilaiselle hautausmaalle syksyllä. Muistelutilaisuudessa olisi tarkoitus katsella valokuvia Riitasta, jakaa muistoja ja käydä haudalla. Kaikki, jotka Riitan tunsivat, ovat tervetulleita tilaisuuteen. Tarkempi ajankohta ja paikka ovat suunnittelussa.

Riitalla ei ollut siskoja ja veljiä. Me kaikki olimme hänelle siskoja ja veljiä. Minä tutustuin Riittaan perinpohjaisesti, kun asuimme Moskovassa Ulitsa Butlerovan opiskelija-asuntolassa samassa huoneessa. Puolitimme pikkuruisessa huoneessa olleen työpöytämme. Minä kasasin pyödänpuoliskolle meikkivehkeeni, kynäni ja muistilehtiöni, kirjoja ja sen sellaista tarpeellista, jotta ne olisivat aina kätevästi käden ulottuvilla. Keskellä puolikastani oli tyhjä tila, jossa mahduin meikkaamaan ja syömään.

Riitta piti puoliskonsa täysin tyhjänä. Riitta sieti asuntolan likaisuutta jonkin aikaa ja sitten tarttui tiskiharjaan ja kuurasi huoneemme sellaisen metallisen kiemurapatterin kiemurat perusteellisesti. Kun Riitta alkoi siivota, mikään ei säästynyt hänen tarmoltaan. Minä seurasin vierestä ja koetin varjella omaa järjestystäni, joka marttaneuvojan tyttären mielestä oli helvetinmoinen sotku.

Gubkinin kaasu- ja öljyinstituutin asuntolasolun isommassa huoneessa asui Erkki Torniosta. Pari viikkoa sitten luin Kodin Kuvalehden aikuisen päiväkirjani välistä kirjeen Erkille. Minullahan on ollut aina tapana printtailla omista kirjeistäni kaksoiskappaleet itselleni. Kuvastaa hyvin toimittajaa - joskus tuntuu siltä, että minunkin kirjeeni ovat olleet lähinnä itseilmaisua. Olin lähettänyt Erkille kuvia muun muassa eräästä moskovalaiskaunottaresta, jonka nimen olen unohtanut. Erkin sukunimeä en löytänyt mistään. Pitää vielä kaivaa esille Moskovan-päiväkirjani. Ja lukea, mitä olen kirjoittanut Riitasta. Jossain sen ajan osoitekirjassani on oltava myös Tornion Erkin osoite - ja luultavasti myös sukunimi.

Erkki oli pelastuskoiraihminen. Hän oli kouluttanut rauniokoiria ja muistaakseni Erkki oli käynyt Armenian maanjäristysalueilla koiriensa kanssa vuonna 1988.

Riitta luki seitsemän vuotta sitten bestiksen elämänkertakurssilla kirjoittamani omaelämäkerran ja loukkaantui. Elämäkerrassani oli enemmän Riitan Jarmo-poikaystävän kissoista, Elektra ja Diktatura, kuin hänestä. Silloin lupasin Riitalle, että kirjoitan vielä erikkotekstit kaikista ystävistäni ja liitän sen omaelämäkertaani.

Riitta alla olevassa valokuvassa äärimmäisenä vasemmalla. Matti sanoo häntä aina Hiljaiseksi Todistajaksi. Vähän ironinenhan se lempinimi on, sillä Riitta ei varsinaisesti kyllä ollut hiljainen tai huomaamaton. Nyt itkettää niin, että pakko lähteä Matin kanssa työreissulle Kuopioon. Ei tule töistä mitään.

 

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi