Päiväkirjan sivuilta

pe 12.7.2019

Voi hyvä tavaton, miten oli kiusallista lukea omaa päiväkirjaa vuodelta 1989, kun olin tullut savustetuksi/heitetyksi/työnnetyksi pois Juha-avopuolison ja minun yhteisestä kodista - toki tosiaan on myönnettävä, että koti oli alunperin Juhan vuokra-asunto ja minä vain päätin, että muutan sinne.

Olin aivan murusina ja koetin laastaroida haavojani erilaisilla miessuhteilla. Jossain vaiheessa, kun aloin kiertää kehää, tuumasin lakonisesti, että jaahah, jaahah, taas samat Pasit, no tämä ei sitten lisää pantujen miesten kokonaislukumäärää.

Nyt tajuan, miksi minulle tuli epämukava olo, kun luin Laura Gustafssonin kirjaa Pohja. IHan kuin Laura Gustafsson olisi lukenut päiväkirjaani ja kirjoittanut siitä. Huhhuh. En muistanutkaan, miten tuskaista oli tulla jätetyksi. Selviydyin siitä kuitenkin hengissä, vaikka ei kaukana ollut, etten olisi selviytynyt.

Ja tässä nyt on sanottava, että en yhtään ihmettele, miksi avopuoliso jätti minut. Olin aivan mahdoton. Heittelin taloustavaroita pitkin seiniä ja raivosin. Tosin minulla oli syy raivoon. Syy löytyy Erica Jongin kirjan sivuilta.

Olin narsistisesti haavoittunut.

Voi hyvä helvetti sentään.

Tästä on hyvä mennä eteenpäin. Ymmärrän, miksi Mattia harmittaa kanssani. Hän on saanut epäkypsän lapsivaimon, neuroottisen hermokimpun. Nyt tulivat noutajat. Olen lähdössä Kuopioon vammaisneuvoston äitien kanssa. Jatkan joskus.