Flow´ssa vedict artissa

ke 10.7.2019

Olin viikonloppuna sekä lauantain että sunnuntain Vedict Art -kurssilla Luovassa Puussa. Minun piti ottaa prinsiipit yhdeksännestä eteenpäin, mutta en halunnut. Kertasin alkuprinsiipit.

En voi nyt muuta kuin ihmetellä, millaiseen ihanaan maailmaan olen päässyt. Olen nyt niin maalauksissani ja omaelämäkerrallisen kirjoittamisen oppimistehtävässä sekä vanhoissa päiväkirjoissani, että en kykene kirjoittamaan blogiin juuri mitään.

Maalaukseni ja kirjoittamiseni palvelevat samaa asiaa. Kun ihmisen sisintä ydintä lähestyy, tulevat vastaan ikiaikaiset myytit. Tätä pitää ihan miettiä. Se on lainaus luovan omaelämäkerrallisen kirjoittamiskurssin tausta-aineistosta Lajien kirjosta ja siitä Minähän se olen -artikkelista. Sen on Pirkko Koivisto kirjoittanut Pirkko Saision kirjasta Pienin yhteinen jaettava.

Ulla-Maija Paavilaisen Hyvästä tytöstä ja Asta Lepän Sinä et hävinnyt -kirjasta piti kirjoittaa jotain, mutta sain aikaan vain tämän:

Sinä et hävinnyt, Hyvä Tyttö

pe 5.7.2019

Ajoimme eilen Iisalmen kirjaston kautta Vieremälle. Vein Vieremän itsepalvelukirjaston kierrätyshyllyyn neljä Liane Moriartyn kirjaa. Ne ovat täydellisesti tuotteistettuja tuotteita ja niitä pystyin lukemaan kaksi: Täydellisen aviomiehen ja Mustat valkeat valheet.

Täydellisessä aviomiehessä oli tarkkaa australialaisen keskiluokan kuvausta ja pieni osa rannalla asuvasta vaihtoehtolooseriäidistä. Mustissa valkeissa valheissa oli paras lähisuhdeväkivallan kuvaus - sen kehittymisestä ja huipentumisesta -,mitä olen kuunaan lukenut. Jostain syystä en halua omistaa Liane Moriartyn kirjoja. Ne ovat kertakäyttökamaa. Tavalliset pikku pihajuhlat jäivät minulta totaalisesti kesken enkä edes aloittanut Naista, joka unohti.