Vuohi saarnatuolissa, minusta saarnastuoli on parempi, on varmaan vanhentunut termi

Maria Suutala, Ernst Heller-Suutala
ja Satu Tauro kylässä

ma 6.5.2019

Olen jotakuinkin kirjoitusohjelmassani. Kaikki tietokirjoittamisen asiantuntija-artikkelit on kirjoitettu käsin vihkoon. En vielä ihan uskalla kurkistaa alkuperäistä tehtävänantoa, mutta jospa nyt jotakuinkin olisin ymmärtänyt monipolveiset ohjeet.

Minulla on vaikeuksia tällaisessa:

Tehtävä 2 (me ollaan kait jo ykköstehtävä tehty), valitse ryhmästä 1 tietokirjallisuus tai essee. Ja ryhmästä  2 joko lehtijuttu aikakauslehdessä tai asiantuntijablogi. Valitsin esseen ja asiantuntijablogin. Sitten piti seurata tehtävänantoja kohdassa essee ja asiantuntijablogi.

Esseetehtävässä minulla ajatus pysyi kasassa, mutta asiantuntijablogia varten lukea hökäisin Mia Kankimäen Asioita, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Kun olin sen lukenut, tajusin, että Kankimäen kirja kuuluu osioon yleinen tietokirjallisuus. Enhän minä sitä ollut valinnut.

Päätin kuitenkin ottaa Mia Kankimäen Japani-tietokirjan mukaan asiantuntijabloginin kirjallisuusartikkeliksi. Se vain on juuttunut muiden asiantuntija-artikkeleiden kanssa vihkoon.

Herään aina joko kello neljä tai viisi siihen, kun tietokirjallisuuden tehtävänannot pyörivät päässäni ja hyperventiloin siitä, että en osaa seurata ohjeita loogisesti ja määrätietoisesti. Tänä aamuna nukuin vielä sen jälkeen tunteroisen, kun Matti lähti ruokkimaan laumaa. Unessa kaadoin eduskuntavaaliehdokkaani, sen, jonka vaalityötä rahasta tein, jalkoihin kulhollisen neliapiloita. Sen jälkeen tämä kaatoi johonkin kulhoon - minulle ilmeisesti - suklaamuroja.

Viisitoista vaille seitsemän Pyry alkoi vinkua peläten, että jää vaille aamuista koiranmakkara-annostaan. Piti lähteä viemään Pyryä alas ja syömään.

Lauantaina kirjallisuusasiantuntijatekstiaihio Gerry Birgit Ilvesheimon Ilmestyskirjasta syntyi niin nopeasti ja vaivattomasti, että soitin Tauron Satulle ja kysyin, oliko hänellä ja vieraana olevalla ekofeministi ja uskontotieteen dosentti Maria Suutalalla sekä hänen aviomiehellään Ernst Heller-Suutalalla iltaohjelmaa. Anna oli edellisenä iltana leiponut kasan jättiläismäisiä kanelipullia ja kutsuin seurueen meille syömään.

Käväisin Satulla perjantaina ja join pari kupposta teetä sekä ostin Marian kirjan Vuohi saarnatuolissa, mutten malttanut jäädä sen pidemmäksi aikaa, sillä Ilmestyskirja-artikkelin piti syntyä perjantaina eikä se syntynyt siitä huolimatta, että jätin menemättä kansalaisopiston metsäkurssille. Teksti vain ei tullut ulos päästäni ja luin Martti Lindqvistin Auttajan varjon loppuun sekä tietenkin riitelin Matin kanssa ja melkein avioerosin.

Lauantaina ennen vieraiden tuloa Matti paistoi uunilohen ja laittoi perunaporkkanamuusia. Minä pilkoin salaatin. Olin päivällä Lapinlahden lentokentän konttorikopissa lueskellut Vuohta saarnatuolissa.

Kirjassa tuli jännittävällä tavalla esille Ernst Heller-Suutalan elämänhistoria. Maria Suutala kirjoittaa aviomiehensä äidin äidistä Maria Zoblerista. Maria Zobler oli syntynyt vuonna 1879 Böömissä, joka silloin kuului Itävalta-Unkarin kaksoismonarkiaan ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen siirtyi osaksi Tsekkoslovakiaa. Hitler liitti alueen natsi-Saksaan ja toisen maailmansodan jälkeen pikku Ernst ja hänen äitinsä sekä äidinäitinsä joutuivat muiden sudeettisaksalaisten tavoin evakkoon. Ernstin perhe sijoitettiin Frankfurtin luokse.

Kirjan alkupäässä on Marian enon, Sallassa ennen sotia pappina palvelleen Niilo Kytömäen tarina. Sen luin eilen illalla ja myös raportin Marian ja Ernstin käynnistä Maria Dorfin sekä Lasse Nordlundin luona omavarais-Valtimolla. Tänä aamuna lueskelin alkua ahvenanmaalaisten veljesten Ensio ja Tauno Sandellin elämästä.

Kirjaan sisältyy myös juttu Satu Taurosta, naisesta vailla vertaa, kuten Maria Suutala kirjoittaa. Satun kanssa olemme suunnitelleet käyntiä Marian ja Ernstin luona Pohjois-Ruotsissa Arvidsjaurissa.