Polyamoria

pe 10.5.2019

Ei tule tänään mitään tietokirjoittamisesta. Tulin yöllä Juuasta täyden pakun kanssa. Nyt voisimme Matin kanssa perustaa taidekehystämön ja vaikka maisemataululainaamon. Isosisko myi Vuokon residenssin ja piti saada vietyä uuden omistajan alta pois Ville Mäkisen taidetta. Isosiskon kaksion tilat ovat rajalliset ja meillähän tilaa pisaa. Minun mielestäni piisaa.

Koska emme tästä ihan vähässä kummassa sittenkään muuta, pitää panna järjestys toiseen asentoon. Jouni Hanskin perintökaappi ehkä toiselle seinustalle ja Matin uusi rakennuspiirustuspöytä, sen Matti sai oppi-isältään, siihen nurkkaan ja meidän äiskän sekä iskän vanha nojatuoli tuoda tupaan, mutta sitten isän tekemä tuvan pöytä joutaa ehkä yläkertaan ja hm tai katsotaan. ..

Pyysin äitienpäivälahjaksi perheeltä suursiivousta, joka tehdään yhdessä. Sain puolivuotiaan husky-samojedinartun. Oikeastaan siivous on sellaisen äitienpäivälahjan jälkeen aivan turhaa. Aloitan siivouksen jo tänään yksin, sillä en malta.

Esimerkiksi kaksi purkkimummoa saa nyt siirtyä yläkerran vintille, sillä Maria pelkää nukkua niiden kanssa samassa huoneessa. Minäkään en niitä makuuhuoneeseeni halua!

Tämmöisen viestin panin kirjoittajaopiskelijaryhmään:

"Hei, se vielä piti selvittää, miksi en pidä Sartresta. Minusta se on tahmanäppi ja kurppa.

Voihan sitä vaikka miten hienosti ajatella, että ollaan pirteästi polyamoorikkoja, mutta sitten kun itse on kolmas pyörä, ei olekaan enää niin kivaa. Mulle kävi kummallisesti muutama vuosi sitten. Olen raivoisan mustasukkainen ihminen ja mun mies väsyi mun kanssa asiasta jauhamiseen. Olin alunperin Se Nuorempi Nainen, johon oli kiva vaihtaa, mutta sitten minä tulinkin itse vanhaksi enkä enää ollut hedelmällinen. Tuli vaihdevuodet ja koko ajan olin hikinen ja vihaa täysi. Olin/olen kyllä edelleenkin maailman rasittavin kumppani. Vaativa, toraisa, aggressiivinen.  ... sitten XX alkoikin kieppua mun MIEHEN ympärillä. Kun nyt julkisuudessa on semmoinen kumma polyamoriaihanne. Olkoot vain saatanat polyamoorikkoja, kunhan eivät tuu mun miestä polyamorisoimaan!!!! Argh. Meillä oli asetelma vähän kuin Simone de Beauvoirin Kutsuvieraassa. Siinähän oli ilmeisen autofiktiivinen asetelma, joka muistuttaa de Beauvoirin ja Sartren suhdetta. Sitten suhteen kolmanneksi asettui nuori Xavier. No, de Beauvoir tappoin Xavierin romaanin lopuksi.

Kyllä minäkin olen ollut murhanhimoinen tässä välissä. Thehee ja sitten raahasin mun miehen katsomaan Varkauden kaupunginteatteriin Yksin sinun -näytelmää. Käytiin ensin mun Marian kanssa Kajaanissa katsomassa se sama. Piti mennä miehen kanssa, mutta sitten aloin hannata. Jotenkin pelkäsin, että näytelmä on liian tunteikas. Kyllähän minä Kajaanissa itkin kuin vesiputous, mutta sitten päätin, että Varkauden näytöksen ajan pysyn coolina. Joo. Oli kyllä naama kipeänä, kun olisi itkettänyt koko ajan.

Pia