Paaston Marko Annala Siilinjärven
kirjastossa kello 15 - 16

pe 26.4.2019

Partasen Oilin (nyk. Orispää) synttärit tänään. Tšernobylin voimalaonnettomuus oli 33 vuotta sitten. Läksimme juuri Tšernobyl-päivänä kohti Hampuria Sistosen Jannen vanhempien superhienolla Saabilla - minä, Salosen Marita, Vuorisen Markku ja olihan se Jannekin mukana. Ei vain superhieno Saab.

Istun nyt Siilinjärven kirjastolla. Kohta on Paasto-kirjailija Marko Annala täällä kirjailijavierailulla. Tai itse asiassa kirjailija oli jo tuossa. Jostain syystä Paasto on minulta lukematta. Tsekkasin äsken, onko kirja paikalla Siilinjärvellä. Ei ole. Molemmat kappaleet ovat lainassa. Pahus, Paasto olisi Iisalmessa nyt hyllyssä. Anna ja Matti olisivat Iisalmessa, mutta Annalla ei varmastikaan ole kirjastokorttia mukana.

Tulin tänne ajoissa, sillä työnohjausopintojen kesäkuun jaksolle pitää pohdiskella esseenä Martti Lindqvistin Auttajan varjoa.

Eilen illalla oli mukavaa. Menin, vaikka jännitti niin pirusti, Iisalmen Yrittäjien vuosikokoukseen. Puheenjohtajan kädenpuristus oli lämmin enkä pyörtynyt, vaikka jouduin istumaan ihan vieraan ihmisen viereen. Tämä onneksi oli sitä lajia, joka hoksasi toisen tilan. Tyyppi esitteli itsensä reippaasti - kuulin sukunimen kyllä väärin tai siis kuulin niin kuin tavallista sukuniemen kaksi ensimmäistä kirjainta. Loput arvasin. Ja tietenkin väärin. Sitten tämä kysyi, että kuka minä olen, kun olen ainoa, jota hän ei sieltä tunne.

Reipasta ja suoraa. Arvostan! Jotenkin sellaista ei koskaan ollut Lapinlahden yrittäjissä. Sellaista, että kuka sinä olet, minä olen minä. Oli sellainen tunne, että eipä ketään niin hirveästi kiinnosta. Minä en kiinnosta. Ihan sama. Juhani Hirvonen oli poikkeus, hänestä pidin.

Puheenjohtaja käski syöminkien ajaksi vaihtaa istumajärjestystä. Halusi ilmeisesti saada ihmiset porisemaan ja pois klikeistä. Se oli hyvä huomio, mutta me ehdimme virallisen kokouksen aikana jo muodostaa taaimmaisen pöydän päässä pienen klikin. Oli tämä suora ja mutkaton projektityyppi, taksiyrittäjä, vuoden nuori yrittäjä Sami Repo ja puunkaatoyrittäjä, jota olin haastatellu Salmetar-kautenani, kun tämä täytti 60 vuotta. Muistan haastattelun. Se tehtiin Sikokalliolla Iisalmessa - metsässä!

Sitten puheenjohtaja tokaisi, että Pietarissa on liikaa venäläisiä; sen vuoksi hän ei ilmoittautunut Iisalmen Yrittäjien Pietarin-reissulle. Tietynlainen sisäänleivottu russofobia kuulsi myös Aadolf Ehrnroothin elämäkerrassa ainakin alussa. Kirja on Ulla Appelsiinin kirjoittaman. Hm. Pitää ihan miettiä tätä. En kuitenkaan sano mitään ennen kuin olen lukenut kirjan loppuun.

Nyt täällä Siilinjärven kirjastolla saa kahvia kirjailijavierailun kunniaksi. Pitää vielä jossain välissä kertoa Iisalmen yrittäjien taistelijapalkinnosta.