Hannu Mäkelällä on jo joku

ti 26.3.2019

Koska palkanlaskentaohjelmistokouluttaja puhuu toista puhelua, rentoudun naputtamalla blogia. Saan samalla vitutuskäyrän laskusuuntaan. Kansallisen vittutulorekisterivitun vuoksi jouduimme investoimaan tuhansia ja tuhansia euroja maksavaan palkanlaskentaohjelmistoon, joka on jos mahdollista vieläkin kökömpi kuin entinen.

Atk-insinöörien kehittämä ihan selvästi. Eikä siinä suinkaan kaikki: vielä enemmän todellisuudesta irtautuneet atk-insinöörit ovat olleet kehittämässä kansallista tulorekisteriä, niinpä etsimme turvaa toisesta järjestelmästä. Isolla rahalla.

Onneksi kouluttajalla on hyvät hermot. Hän joutuu puhumaan minulle rauhoittavasti; ei ole tapahtunut mitään peruuttamatonta (vaikka tein jopa kansalliseen tulorekisteriin asti kaikenmaailman sököstyksiä...).

Siitä lähtien, kun luin Hannu Mäkelän Valon, olen ollut huolestunut siitä, miten kirjailija selviytyy yksin. Tuntui kohtuuttomalta, että juuri kun kirjailija oli löytänyt elämänsä naisen Svetan (Sveta = valo), Sveta kuoli. Saman tien. Ei näin voi tapahtua, mutta tapahtui kuitenkin.

(Toivoisin kuitenkin Anna Kortelaisen kirjoittavan oman avioliittoromaaninsa. Autofiktio Valon alussa Hannu Mäkelä sivuaa avioliittoaan Anna Kortelaisen kanssa. Sveta toi ilmeisesti lohtua sen loppuun.)

Svetan kuoltua kirjailija tuntui riipaisevan yksinäiseltä. Ikään kuin blogikirjoittaminen Vanha mies mutisee olisi ollut hätähuuto - tai ei hätähuuto, vaan sellaista hiljaista tuskaa, joka tihkui tekstistä lähestulkoon vailla ääntä.

Ja poks! Jokunen aika sitten Hannu Mäkelän blogiin ilmestyi nainen, naisihminen. Vaivihkaa ensin. Runoissa.

"Viimeisin unelmista oli kuitenkin ihmeellistä kyllä todellinen ja näkyy sellaisena pysyvän. Sen varassa jaksaa elää." https://www.hannumakela.com/2018/12/17/lunta-ja-unta/

"Muista, mitä sanoi Saint-Exupéryn kettu: kun odotan sinua, se on jo onnea."

ja

"Heti alan laskea aikaa siihen,
milloin taas voin nähdä sinut."

https://www.hannumakela.com/2019/02/23/odotus/

Ensin sentimentaalisissa ja vähän noloissa runoissa ja sitten vähitellen suoremmin:

"Olen nörtti! Jotenkin noin uhoavasti kirjoitin myös sille naisihmiselle, josta olin ruvennut pitämään enemmän kuin itsestäni."
https://www.hannumakela.com/2019/02/19/kuinka-pankkisovellus-uuteen-puhelimeen-asennettiin/

Ja sitten selkeää tekstiä:

"Varsinkin minulla, joka tiesin, että kun pääsisimme kotiin, saisimme vielä sinnekin vieraaksi minulle jo läheisimmäksi tulleen ihmisen, johon toivoin Oljan viimein tutustuvan. Ja niin myös kävi. Kahvia ja puhetta riitti, ja hyvän tunnelmanko siivittämänä laaksoon alkoi nousta komeahko tulva..." https://www.hannumakela.com/mutinoita/