
pe 8.2.2019
"Joo, olen syntynyt johdon sihteeriksi. Näin vain on, mutta oikeasti oikeassa elämässä mun pitäisi sihteröidä omaa aviomiestäni, mutta mutta mutta mutta. No, viime yönä sain hoivata miestäni, mikä oli ihanata. Olin pari tuntia kierinyt unettomana sen jälkeen, kun olin päivällä nukkunut kuumeessa - ihan kuin olisi ollut jääpaloista tehty torkkupeitto mulla, vilusti ja kalisutti hampaita - sen jälkeen torkuin koko illan ja vielä alkuyöstä nukuin kipeänä kuin tajuton. Poks, kello kaksi heräsin ja aloin valvoa. Kello neljä kaksikymmentä Matti heräsi ja koko naama ja tyyny oli veressä. Sillä tää meidän flunssa purskautti verisuonen taas auki nenästä. Mies oli iholtaan ihan harmaa ja mulle tuli kauhukuva Matti Nykäsen kuolemasta. Sen leskihän kertoi jollekin keltalehdelle, että Matti Nykänen oli vain vajonnut kylppäriin istualleen naama valkeana ja kuollut. Minä nopeesti toin kylmää rättiä ja otin tyynyn sekä tyynyliinan ja työnsin sankkoon kylmään veteen ja annoin Matille puhtaan tyynyn sekä pyyheliinan siihen päälle.
No ni, bestis, tästä tulee samalla tämän päivän blogimerkintä, joten etenkin tuolla alempana tekstissä on sellaista selostusta, joka on sulle ennestään tuttua.
Ois kiva, jos pääsisitte molemmat Markku Suokonaution kinkereille! Mentäis porukalla ja katottais oikeasti se kinkerioppikohta etukäteen. Katekismus vilahti jossain vähän aikaa sitten. Taitaa olla mun teologisen kirjakokoelman jossain välissä.
Minäkin muistan kinkerit lapsuudesta Järvelässä Nummenkulman kylällä, mutta ne oli ihan tylsät. NIIN juuri ihan tavalliset seurat, joista aikuiset kahisivat kummasti etukäteen. Eivät ne eronneet mun mielestä ompel´seuroista (siis ne tavalliset seurat, meidän äiti sanoi aina noin eteläsavolaisittain liudennettuna: ompel´seurat siis OMPELUseurat, en muuten tajua, miksi Kärkölän luterilaisen seurakunnan kyläseurat olivat ompeluseurat? Ei minusta niissä kukaan ommellut, minä pikkuisena tyttönä aina tylsistyin, elleivät seurat olleet jossain Mörttisillä tai Rauhamailla, jossa oli muitakin suurin piirtein mun ikäisiä. Lähinaapureilla Salosilla oli mua nuorempia lapsia, joten Salosten seuroissa oli kivaa vain, jos sattuivat Rauhamaan Anne tai Mörttisen Anneli, ehkä Leena, olemaan mukana. Annelia oon haukkunut blogissani, koska se hurahti yläasteikäisenä äärioikeistolaiseen rock´a´billy-kulttuuriin ja kävi Mäntsälän lavalla, Mäpessä, kuten meillä sanottiin - ja poistaisin kohdan, jos löytäisin sen. Minähän en tietenkään päässyt sen enempää Mäntsälän lavalle kuin muuallekaan, kun olin uskovaisesta kodista. Joskus Lappilaan Lappilinnan discoon pääsin, kun sieltä tultiin pois junalla ja aikaisin. Varmaan singersin polkupyörällä kotio Järvelän asemalta.
Muuten! Osuin eilen kuumehorteisena katsomaan Kakkoselta Televisiosta oudon ohjelman: Mullan alta. Siinä oli kaksi nuorta naismuusikkkoa Litku Klemetti ja Nelli Milan, jotka saivat tehtävän säveltää musiikkia Saima Harmajan runoihin.
Mullahan oli Päivi Istalalta ostamani Saima Harmajan runoihin tehty cd-levy ja kuuntelin sitä sun elämänkaarikurssille ajaessa. Kuuntelin, kunnes tajusin, että mun sydän repeää, jos jatkan sen kuuntelua. Annoin levyn sille nuorelle naiselle, joka fanitti Saima Harmajaa.
Ohjelmassa haastateltiin Ritva Ylöstä, Päätalo-tutkija-elämäkerturia, joka on kirjoittanut Saima Harmaja - Sydänten runoilija -kirjan. Sen julkaisee Suomalaisen kirjallisuuden seura. Fanitan Ritva Ylöstä ihan hirmuisesti ja arvelen, että pääsen jotenkin sisälle Saima Harmajaan sitten, kun luen Ylösen kirjoittaman Harmaja-elämäkerran. Ritvan väikkäri ja live-alustukset Päätalosta avasi mulle isäni aikalaisen, Päätalon, ja samalla myös omaa iskää.
Eilen illalla, kun katsoin, kuinka Saima Harmajan runo kolahti Nelli Milaniin ja kuinka tämä kaunis nuori nainen itki omaa ulkopuolisuuttaan ja seinäkukkaisuuttaan, palasin minäkin sinne jonnekin Lappilinnan E-discoon seinäkukkaseksi. Ei mua kukaan hakenut, sillä mulla oli paksut pullonpohjasilmälasit ja olin Järvelän tytöistä jotain viitoskaartia. Maaliskuussa 1981 Kärkölän Kankahaispirtin discossa - sinne jostain syystä pääsin, iskä haki mut jotain kello 23 Järvelästä, sen muistan, me käveltiin tulevan kihlattuni kanssa pitkin Järvelän kylänraittia ja maaliskuun lätäköt olivat jäässä - olin voimaantunut. Hain Kankahaispirtillä hitaalle tulevaa kihlattuani Markku Ahokasta. Olin tullut siihen tulokseen, että koska mua ei kukaan hae, haen itse.
Sitä rataa olen elämässäni jatkanut. Jos olisin odottanut Matti Valkosen aloitetta suhteeseen, olisin saanut odottaa loppuikäni - jonotusnumerolla 00016 tai about. Mattia viehätti erityisesti määrätietoisuuteni, mitä muissa senhetkisissä Matin naisissa ei ollut - ja yhtä aikaa minä kauhistutin häntä. Ei varmaankaan ole vieläkään selviytynyt kauhistuksestaan. Minähän pyörsin kaiken ympäri poloisen elämässä. Tämä muuten menee novelliin, jonka kirjoitan huomenna, vaikka olisi pää kainalossa. KIKP212, faktan ja fiktion vuorottelu, -oppimistehtävän deadline on sunnuntaina 11.2.
Päivi Istala sanoi Mullan alta -ohjelmassa, että Litku Klemetin biisi toi Saima Harmajan 2000-luvulle. Runo on ollut Saima Harmajalle mieleen tullut laulu. Jostain Harmajan runot eivät puhuttele mua teksteinä, luettuna, mutta alan välittömästi itkeä, kun niihin yhdistyy melodia.
Gerryn Ilmestyskirjassa oli muuten runoja!
Nyt alan lapioida päivän agendaa ja sitten menen takaisin nukkumaan, kun viime yön meni ihan munille. Huomenna! Huomenna! On oltava kirkas pää, kun kirjoitan KIKP212:ta.
Joo, pliide, siirtäkään kirjoittamis-joogakurssi kesälle! Niin pääsen sinne minäkin sitten.
Pia"
Klovni-Runoilija oli käyttänyt irti kännykkänsä akkua ja huomannut, että olin lähettänyt hänelle noin viisi tekstaria sitä mukaa, kun Jouni Tossavainen mainitsi hänet Kuoharit I - III -kirjassa. Saimme taas tekstarivaihdon klovni-runoilijan kanssa käyntiin.
Äsken lähetin hänelle seuraavanlaisen tekstarin: "Kissantappovideo-Teemu Mäen näytelmä-kuvataideteos Jouluevankeliumi oli vaikuttava. Kävimme sen katsomassa Marian kanssa ennen joulua Kiasmassa. Jeesuksena oli Mäen palestiinalais-kuusankoskelainen vaimo Nora Dadu, jonka nimi vilahti aamulla televisiouutisissa. Jos oikein havaitsin Nora Dadu oli antanut nimensä listaan, jossa vaaditaan Israelin euroviisujen boikotointia. En ehtinyt tajuta, oliko lista The Guardianin, johon uutisissa viitattiin vai joku muu kulttuuri-ihmisten lista."
Sitä ennen klovni-runoilija oli lähettänyt minulle tekstarin, jossa hän kommentoi, että kukkaa ei vaadi Israelin euroviisujen boikotointia, koska on eduskuntavaali(raha) ja Israelilla ydinase ja USA:lla Aku Ankka.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]