Puumalan uusi pappi

to 31.1.2019

On pitänyt kehua julkisesti Puumala-lehden uutta päätoimittajaa Kari Kauppista. On pitänyt ja pitänyt, mutta kun vieläkin nyreilen siitä, että päätoimittajaksi ei valittu räväkkää nuorta naista Minna Riestolaa, joka on pohjoisesta ja jonka gradun löysin netistä ja jonka minun piti lukemani. Taisin gradun tallentaa tähän työkoneen kovalevylle, mutta sitten vain unohdin koko jutun.

En tosin tiedä, hakiko Minna Riestola edes Puumala-lehden päätoimittajaksi lempeän Elvi Köpmanin jäätyä eläkkeelle. No, nyt minä olen purnannut tästä asiasta tarpeeksi.

Aloin hieroa silmiäni epäuskosta jo aika pitkän aikaa sitten. Kari Kauppinen kirjoittaa suoraan ja kursailematta. Hän pääsee haastateltaviaan lähelle. Ilmeisesti reilu tyyppi, vaikka onkin miesmiesmiesmies. Siis syyllinen. Toksinen maskulinisti. Prkl.

En muista nimeä, mutta Kauppinen oli haastatellut jotain yrittäjää, joka kertoi avoimesti omista mielenterveysongelmistaan. Voi elämän kevät, olin siinä kohtaa vallan itkeä. Täytyy olla sosiopaatti, jos ei kärsi yrittäjänä mielenterveysongelmista. Puumalalaisella yrittäjällä oli rohkeutta puhua asiasta suraan.

Olen säilönyt marraskuusta lähtien 15:nnen päivän lehteä. Jotain siitä piti mainita. Ehkä se, että Puumalan luterilaisen seurakunnan ongelmia Puumala-lehdessä on myös käsitelty reippaasti ja riuskasti. Tosin ihan viimeisintä syytä ongelmiin en ole keksinyt. Ehkä ne vain ovat niin henkilökemialliset, että mitään viimeisintä, perimmäisintä syytä ei olekaan.

Harvoin luen pappien hartauskirjoituksia, mutta Puumalan uuden papin Olli J. Vuoristo-Watian kirjoituksen luin. Se oli hauska. Olematta kuitenkaan hauskuudellaan tai keveydellään kosiskeleva. Pahus, kun en säilyttänyt sitä. Olisin nyt tähän kirjannut, mitkä tekijät kirjoituksessa saivat minut kirjoittamaan näin.

Tämän viikon lehdessä oli Olli J. Vuoristo-Watian ja tämän vaimon Heidin, joka myös on pappi, haastattelu. Voi, että! Hauskoja tyyppejä molemmat! Jutun oli kirjoittanut Hanna-Mari Tyrväinen ja se oli hyvä.

Pöh, en ehdi kirjoittamaan tekstianalyysia, sillä pitää lähteä käynnistämään Lada, bestiksen Lada. Ajan sillä Iisalmeen maaseutulautakunnan kahvinjuontikokoukseen. Sitten Kajaaniin hakemaan takkia. Takin tarina on pakko kertoa, mutten ehdi nyt. Hampaatkin on pesemättä. Ensin kuitenkin auton käynnistys.

Takki liittyy asiakokonaisuuteen, joka tuli eilisessä Maaseudun Tulevaisuudessa. Siinä oli henkilöjuttu Kotipizzan toimitusjohtajasta, joka meinaa pelastaa maailman pizza kerrallaan.