Päämäärä - oppimispäiväkirja osa 1

Kirjoittamisen taiteelliset ja tieteelliset lähtökohdat

ma 29.10.2018

Aloitin perjantaina kirjoittamisen opinnot Kuopion kesäyliopistossa. Ne kuuluvat Jyväskylän yliopiston oppiohjelmaan. Perjantai-illaksi saimme tehtävän kirjoittaa otsikolla Vapaalla kädellä. Piti kirjoittaa kymmenen minuuttia ihan mitä tuli mieleen.

Kirjoitukseni on tässä:

"Aviomieheni pitelee korviaan. Istumme Sataman Helmessä. Kuopus haluaa, että olemme yön pois kotoa. Tässä kohtaa on muutama lause, jota en julkaise. Luin ne kuitenkin kirjoittamisryhmälle.

Olemme iltapizzalla ja viereisessä kapakkahuoneessa nuoret aikuiset pelaavat biljardia. Joku heistä huutaa innoissaan tosi kovaäänisesti. Biljardipalloista lähtee kamala rumina.

Aviomieheni kärsii tinnityksestä. Nuorena rakentajana hän on naulannut ilman kuulosuojaimia. "Kun ottaa tuommosen runkotolpan korvan ja hauislihaksen väliin ja lyöpi naalaa kiinni alajuoksuun... alaohjauspuuhun..."

"Siis se alajuoksu on semmoinen poikkipuu alhaalla?"

 "Ei se mikään poikkipuu ole. Se on sokkelia pitkin kulkeva vaakassa oleva puu."

"Mitä sinä sanoit muuta - alaohjauspuu - mitä se tarkoittaa?"

Viereisen huoneen kannustushuudot yltyvät. Minuakin alkaa riipiä aivoista.

"Se tuli elementtirakentamisen myötä. Ruvettiin kuttumaan virheellisesti alaohjauspuuksi. Se vittumitään ohjaa. Se on elimellinen osa paikalla tehtävää tolpparunkoista rakennusta."

"Tolppavittumitä?"

Huudamme toisillemme pöydän yli. Mitä sä sanoit?

"Oli puhe siitä tinnityksestä."

"Kun sitä naaloo..."

"Niin mitä? Naalaa?"

"Ei kun nauloo. Sanotaan murteella, että nauloo. Sinne alas."

"Vasaran pauke välittyy runkotolppaa myöten suoraan rakentajan korvaan. Ja sitten kuusikymppisenä tulee tinnitys."

Ärtymys.

Herkkyys koville äänille.

Tai teräville, viiltäville ja liian korkeille. Naisen äänille. Kirkumiselle.

Kuopus kysyy what's upissa, monelta tullaan huomenna kotiin. Matti käy ennen öljyväripiiriä vaihtamassa vaatteet. Minä tulen kotiin kirjoittamisen tieteellisen ja taiteellisen jonkun jälkeen. Plaraan reppua. Ongin sen syvyyksistä kalenterin. Kalenterin välissä pitäisi olla Snellman-kesäyliopiston printti. Ei ole, mutta sen jonkun kurssin jälkeen ajan kotiin.

Kuopus häpeää meitä. Me olemme noloja.

Palaute ja runo

Saimme improvisaatioharjoituksesta jokaiselta palautetta. Se oli ihanata! MInulle sanottiin, että vaikka kirjoitukseni oli kirjaimellista tajunnanvirtaa sekä rönsyilevä ja pomppiva, se kuitenkin pysyi kasassa. Joku huomasi kirjoituksen taustalla olevat ennakkoluulot, pelot, toiveet ja tuskankin. Ja muudan kirjoittajatoveri sanoi lauseen: "Kyse on vankoista rakenteista!"

Vankat rakenteet! Voi elämä, voi ihana elämä. Avioliittomme saattaa ollakin "vankka rakenne!"

Teimme improvisaatioharjoituksen pohjalta runon. Ensin omasta tekstistä piti poimia viisi ensisijaista sanaa. Sen jälkeen vielä kolme ja sitten piti valita ihan vapaasti kaksi verbiä: Minä valitsin verbit rakastaa ja vihata. Minulla kun ovat ne aina päällimmäisenä. Jos olisi kysytty kolmatta, olisin valinnut inhota.

(Vähänkös olen rasittava ihminen.)

Adjektiiveja ja substanttiveja saattoi valita kumpaakin kaksi tekstistä.

Ja-partikkelia ja olla-verbiä saattoi kumpaakin käyttää yhden kerran runossa ja verbejä sai taivuttaa vapaasti. Kaikkia muita sanoja kuin Ja ja olla-verbiä saattoi toistaa niin useasti kuin halusi.

En tiedä, julkaisenko runoa täällä. Saas nähdä.

Lauantaina saimme otsikoksi Päämäärän ja meidän piti kirjoittaa siitä, miksi olimme kirjoittamisen kurssilla. Minun kirjoituksestani tuli tällainen:

"Minulla ei ole näille opinnoille selkeätä päämäärää. En tiedä, mitä haluan. OIkeastaan ainoa selkeä päämääräni tällä hetkellä elämässäni on pitää itseni ja avioliittoni kasassa nyt, kun Maria ja Anna ovat kasvaneet aikuisiksi.

Oikeastaan voisin toimia niin kuin se Jeesus-kintaita neulova käsityöyrittäjä Maaseudun Tulevaisuudessa. Kun hänen asuntoonsa Kouvolassa tuli putkiremontti, hän myi asuntonsa pois ja osti pienen talon keskeltä Loimaata. Nainen vain neuloo Jeesus-lapasia, käy kaupassa ja kirjastossa.

Hänellä ei ole mitään sosiaalista piiriä uudessa kotikylässään eikä se haittaa häntä lainkaan."

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi