Novellin kypsyttelyä

la 15.9.2018

Matti lähti tyttärenpoikansa 12-vuotissynttäreille. Minä jättäydyin kotiin pesemään pyykkiä, hoitamaan rästihommia, postittelemaan asioita, kirjoittamaan viestiä Makkosen Pekalle - ja kypsyttelemään novellia, jonka aion kirjoittaa.

Niinpä tänään siivutan vain aamuista kirjeenvaihtoani bestiksen kanssa tänne:

"Hei, toi toveri Jääskeläisen merkintä pitää nostaa mun blogiin, kiitos siitä. Siinähän se tuli, mistä on kyse. Jääskeläisen Rane pyöri Ruplalla Kuopiossa, kun olin SDNL:ssä töissä. Tykkäsin tyypistä!

https://blogit.savonsanomat.fi/veteraanin-poika/semel-kartelli-taksiongelmien-syypaa/

Tietenkin entisen muotoisissa Kela-kyydeissä oli paljonkin korjattavaa. Ja toikin oli hyvä pointti, että muutkin saattoivat ryhtyä taksiyrittäjiksi kuin yhdet ja tietyt.

Korjaamista olisi ollut vaikka niissä Marian kyydeissä Lapinlahdelle joka viikonloppu viime vuonna, kun Validia Asuminen "säästi" valtion rahaa sillä, että sulkivat asuntolan JOKA viikonloppu. Siinä kohtaa rahaa säästyi, mutta sitten Kela maksoi esimerkiksi Marian kuljettamisesta kotiin useita tuhansia euroja/kuukausi. Eikä ollut ainoa opiskelija, joka kuljetettiin kotiinsa. En myöskään tajua sitä, miksi ei tähän suuntaan lähteneet opiskelijat voineet kulkea samalla taksilla. Mikkeliin oli ainakin tulija ja Rautalammille. Ja sitten sekin, että Maria väsyi ja minä väsyin ja vietimme viikonloput väsymyksestä itkien tai riidellen. Oli se vain kyllä niin iso kiitos Luojalle, että Maria pääsi muuttamaan Vuosaareen. Kyllä sille elämä ihan toisella tavalla aukesi. Pääsee vaikka joka viikko johonkin runo- tai taidejuttuun, jos vain jaksaa. (Ja saa avustajan järjestymään.)

On tämä tyttöjen kotoa lähtö kamalaa. Saan itseni kiinni tuon tuostakin jostain arveluttavasta. Esimerkiksi vaikka tämä: Vaadinko minä alitajuisesti Annalta vauvaa itsensä tilalle, kun nyt kärvistelen tässä tyhjentyvän pesän tuskassa. Ja mitä sitten jos Anna tekisi vauvan itsensä tilalle? Ei se olisi katastrofi, ajattelen ja sitten saan itseni kiinni taas siitä, että niinhän minä taidan toivoakin.

..... tässä väliissä oli pitkät pätkät kaikenlaista: 

"Mua naurattaa, kun mun insinööriveli Touko sanoo Kostia ja minua narsisteiksi; te narsistit, silleen vähän kiukkuisen toteavasti, me ollaan Kostin kanssa vähän juu siis vähän niin niin …. itsekeskeisiä, Kosti oli 16 vuotta kuopus ja sitten tulin minä, joka kuvittelin olevani Kiinan keisarivauva, mulla on varmaan samanlainen syndrooma kuin niillä Kiinan ainoilla poikalapsilla.

Mun maailma mureni kolmivuotiaana, kun Ulla-sisko synnytti Satun. Istun Satun ristiäisissä myrtyneenä kuin piimivä maitopönikkä. Suu napissa ja sen näköisenä naama, että haluaisin tukehduttaa tunkeilijan tyynyllä."

"Mitäs mun piti vielä? Niin. Mun arvaus siitä, miksi toimittajatutkinnosta oli tullut porvarien linnake, on se, että vasemmistoväki valtasi oppituolit Tampereen yliopiston tiedotusopin puolelta ja kepu kaappasi sitten toimittajatutkinnon. Mun lopputyön, Uusi nainen muuttuvassa yhteiskunnassa vuosina 1970 - 1990 lehden feministisen aineiston pohjalta (uuuuh, miten olin asenteellinen ja dissasin vanhamuotoisen Uuden Naisen virkkaus- ja käsityöohjeita, auts, kun hävettää, dissasin niitä siksi, kun inhosin semmoista naisaineistoa Kodin Kuvalehdessä työskennellessäni), ohjasi Alpo Rusi ja se oli jotenkin kepuhyllyllä siinä toimittajatutkintolaisia opastamassa. Alpo Rusista minulla tosin on vain hyviä muistoja. Kun menin ähkimään ja hikoilemaan omaa epävarmuuttani sen koppiin, että ei tule toimittajatutkinnon lopputyötä Jumalanteatterista iltapäivälehdistössä, kun siitä on kaikki kirjoitettu eikä mulle jää mitään oivallettavaa ja koko homma alkoi maistua puulta; Alpo Rusi sanoi nätisti, että tee lopputyö sitten aiheesta, joka kiinnostaa; aina voi vaihtaa aihetta tietenkin."

Ja niin minä innostuin! Enkä minä olisi minä, ellei tässäkin olisi taustalla jotain miestä. Seurustelin silloin valokuvaaja Timo Kilpeläisen kanssa ja tämä teki keikkaa Uuteen Naiseen (ja kuvasi minun naisruumiinosiani - muitakin kuin rintoja - kuvatoimisto Gorillan valokuva-arkistoon, Gorillasta niitä saattoi tilata kuvituskuviksi aikakauslehtiin, olen ylpeä tästä! Joku sentään on ollut minun ruumiistani ja ruumiinosistani kiinnostunut ihan esteettisessä mielessäkin.). Siitä keksin koko Uuden Naisen ja aloin valua kohti vasemmistoa.

Nyt loppuuu akkuuuuuuuuuuuu . Se LUMI-kirjoitusteema teillä on kiehtova. Haluaisin koettaa kirjoittaa (siihen, johonkin, joskus) LUMI-nimisen novellin siltä pohjalta, että olen lukenut venäjäksi venäläisen kirjallisuuden peruskurssille slavistiikan laitokselle Tampereen yliopistossa Konstantin Paustovskin Lumen. Se oli ihana, se oli romanttinen, koskettava, kevyt ja raskas yhtä aikaa. Haluaisin edes koettaa kirjoittaa niin.

Nyt siipaloin tätä viestiä blogiini, sillä en ehdi kirjoittaa sinne muuta, kun on novellikirjotusajatus tälle päivälle."

Voisin kirjoittaa novelliini samantyyppisen kehyskertomuksen kuin Mihail Lermontovin Aikamme sankarissa. Kehyskertomus voisi olla avuksi etäännytyksessä. Lisäksi haluaisin tutkailla novellissani erilaisia kerronnan tasoja ja erilaisia kertojia. Minua jäivät nyt ikuisiksi ajoiksi vaivaamaan kirjallisuustieteen perusteiden intra- ja ekstradiegeettiset sekä muut kaikkitietävät ja kaikkivoipat kertojat. En semmoisella vauhdilla kuin kirjallisuustutkimus eteni saanut kertojatyypeistä oikein tolkkua ja jäi sellainen olo, että tämän haluaisin joskus oppia.