Pia Valkonen

Aikataika-ajatuksia

Huono johtaminen - työyhteisön vaiettu ongelma.

pe 7.9.2018

Olemme valaneet Matin kanssa kannua koko alkusyksyn tämäniltaisesta Aikataikasta. Meistä kumpikaan ei ole missään järjestäjäkunnassa eikä Matti edes järjestysmiehenä, koska pyysin, voisimmeko kerrankin kulkea lapinlahtelaisessa ihmismeressä yhdessä, pariskuntana, niin kuin aviomies ja -vaimo ainakin.

Ajatus ei aviomiehestäni ollut hyvä. Lopputulos oli, että Matti haluaa sieneen, marjaan tai muuten vain metsään kävelemään. Itkin minä sitäkin keskiviikkona Kyyjärven-matkalla. Koin sen niin, että aviomieheni ei halua kävellä kanssani kaiken kansan keskellä niin, että ihmiset huomaisivat meidän olevan edelleen naimisissa. Ei se niin ole, miestä ahdistaa tällä hetkellä ajatus väkijoukoista muuten vain.

Matti ja Liisa -lehdessä Katri Viitaniemen kolumni Se ilta kun kaikkialla on ihan hirveesti ihmisiä sai minut innostumaan. Illassa on näytteilleasettajia ennätysmäärä, joten sota ei kaipaa yhtä naista (minua ja Päivänsädettä) tai miestä, Mattia. Kerrankin saisimme vain lojua paikasta toiseen.

Ja jspa lapinlahtelaiset eivät aikataikailtana painuisikaan kyykkypiiloon hyllyjen väliin, kuten he tekevät lähikaupassa kiireiltana, ettei vain tarvitsisi tervehtiä ja alkaa jutella. Siinähän saattaisi joutua sanomaan jotain muutakin kuin diipadaapaa.

Oi, Seppo, Seppo, kuinka kaipaankaan halaustasi K-marketin heviosastolla! Aikuisten oikeasti. Julkinen halaaminen on minusta ihanata! Ja sellainen, että huudetaan tervehdys suu isosti auki niin, että kitarisat lepattavat, kuten Beverley Skeggs Kansan Uutisten valokuvassa, kun oli Suomessa esittelemässä kirjaansa Elävä luokka. Kirjan suomennosta sai Kusarin lehtijutun jälkeen odottaa vielä pitkään Vastapainolta. Kirjan sanoma mielestäni on, että pitää uskaltaa olla nolo ja kohtuuton, elävä yhteiskuntaluokassaan tai sitten vaihtaa yhteiskuntaluokkaa, jos keskiluokka ahdistaa.

Lehden Aikataika-kartasta pikasuunnittelin äsken itselleni reitin. Kello 13.30 Kiitosakatistos, kello 15 Aune Pesonen, roomalaisrouva Hoijakassa, kello 17.30 Minna Kettusen avajaispuhe ja Aino-patsaan kukitus ja sen jälkeen ehdottomasti haluan olla paikalla, kun Kauko Kokkosen runokirja julikistetaan. KK-itte on yksi ehdottoman epäsovinnaisimmista hahmoista Lapinlahdella. Koko Kansan Liikenneturvallisuuspäällikkö ei mahdu mihinkään muottiin ja nyt on taas uusi aluevaltaus tulossa. Jes.

Muistan ikuisesti, kun katselin kesän 2014 non stop -kesäteatteria makuuhuoneemme ikkunasta. Meijerin kulmalla asuntovaunussa periamerikkalaiseen tapaan asuivat Kari ja Hannele. Draamaa riitti eikä mustasukkkaisuusmurhan mahdollisuus ollut kaukana. Lopulta saapuivat Lapinlahden kaksi teräsbetonihahmoa, luotettavia kansalaisyhteiskunnan tukipylväitä molemmat: Kauko Kokkonen ja Pentti Ryth. He seisoivat Karin kummallakin puolen kädet puuskassa ja draaman päähenkilö keskellä pää painuksissa kuin nuhdeltu pikku poika.

Ajattelin, että ilman poliisiakin olemme turvassa niin kauan kuin Kauko Kokkonen ja Pentti Ryth ovat elossa.

Mutta saapas nyt nähdä, miten illalla käy. On monia ihan virkatehtäviinkin liittyviä asioita hoidettavana vielä.

Olen muuten hyvin tyytymätön aviomieheeni. Ette varmaan ole sitä huomannut. Toivoisin olevani naimisissa sellaisen miehen tai naisen kanssa, jonka kanssa voisi toteuttaa pop up -aktioita. Esimerkiksi Aino-patsaan voisi verhota jonain Aikataikana burkhaan seppelöinnin sijaan. Tai Ainolle voisi virkata kivat bikinit tai sille voisi hankkia jostain pornokaupasta korsetin sekä muuta alan kamaa.

Aino-patsas burkhassa olisi viittaus kuvataiteilija Jani Leinosen Elovena-kuvastoon, jossa pellavapäinen nuori nainen onkin verhoutunut burkhaan. MV-lehdessä oli lisäksi kuva Elovena-tytöstä itsemurhapommittajana. Kuva nousi google-haulla esille, kun etsin Jani Leinosen versiota.

Stefan Lindforsin Aurinkotuulen verhoamista Pace-lippuun olen miettinyt jo pitkään tai jonkinlaisen SM-tyyppisen ruoskintasession järjestämistä Käsityöläisaukiolla. Ripaus artaudilaista lihan estetiikka Aikataikaan ei tekisi ollenkaan pahaa. Oi niitä aikoja, kun Sonkajärven raivaajapatsas sai käteensä punalipun!

Tapaus Savon Putkihitsaus

Myös kirjoitus Tummia pilviä yhä Lapinlahden taivaalla kiinnitti Matti ja Liisa -lehdessä huomioni. Nimimerkki Yksi monien puolesta kirjoitti Lapinlahden kunnan yrityshistorian surullisesta puolesta. En tiennytkään, että täällä on torjuttu jo ammoisina aikoina VR:n konepaja. Konepaja meni Pieksämäelle,

Kirjoittaja ei ottanut esille sitä, että Valio sijoitti Meijerinsä Lapinlahdelle Pielaveden Säviän sijaan. Nythän meillä on juustola ja kuivamaitotehdas. Voihan se olla, että meijerin työläisissä ei oikeasti olisi ollut yhtään kommunistia, sehän se pelko on ollut täällä VR:n konepajan tai Finnritilän metallipajan lieveilmiöistä Varpaisjärvellä. Kommunstityöläisen pelko on varmaan ollut kepulaisen viisauden alku. Näin kepun ajateltiin pysyvän vallassa maailman tappiin pienillä paikkakunnilla.

Nin myös tapahtui. Shit happened. Nyt vain ilmeisesti on tullut maailman tappi. Kepun yksinkertainen enemmistö olisi ollut jo muutamat vaalit sitten mennyttä Lapinlahden valtuustossa, ellei aina jostain löytyisi avuliaiden aatujen, hyödyllisten hölmöjen ryhmä lähtemään kepun kelkkaan. Demarit, demarit, Lapinlahden luokkapetturit!

Tämänhetkisistä valtaryhmittymistä, klikeistä tai muista kunnan asioista en tiedä tuon taivaallista - kristillisten vaalivoitto viime kunnallisvaaleissa varmasti toi status quoihin omat repeämänsä, toivottavasti ainakin, en tosiaan ole seurannut asioita yhtään.

Lapinlahden tarkastuslautakunnassa vaikutti olevan toinen meininki, kun olimme vammaisneuvostona sen kuultavana - kokoomuslainen - pakko myöntää, että kokoomuslainen - lautakuntajäsen kysyi meiltä vammaisneuvostolaisilta neljä hyvää ja terävää kysymystä ja toisaalta sama meininki jatkui; puheenjohtaja ei antanut niihin vastata.

Sen vielä lisään, että vaikutelma Varpaisjärven kepulaisista on täysin toinen kuin Lapinlahden kepuleista. Varpaisjärven kepulaisten valossa kepu vaikuttaa jopa miellyttävältä puolueelta. (Äsh, kun ajattelee Anne Berneriä ja nykyistä SOS-hallitusta, kepun miellyttävyys karisee heti.)

Mielenkiintoista kirjoituksessa oli se, että esiin tuli suorin sanoin ja nimeltä maniten Savon Putkihitsauksen muutto Toivalaan Siilinjärvelle. Nyt työläiset, jotka pendelöivät Varpaisjärveltä Toivalaan ja kantavat verovaransa Lapinlahden kunnan yhteiseen kassaan, toivovat vienosti, että Varpaisjärvi-Aappola -tie pidettäisiin kunnossa. En ole pitkilleen ajanut talvikelissä Varpaisjärvi-Aappola -tietä, mutta jos sen kunnossapito on yhtä luokatonta kuin Lapinlahti-Varpaisjärvi -tie, on suoranainen ihme, ettei yksikään metallityöläinen ole vielä päässyt hengestään työmatkalla.

Olin Lapinlahden tarkastuslautakunnassa, kun Savon Putkihitsauksen tragedia tapahtui. Kirjoitimme siitä tarkastusraporttiin ja siitäkös Lapinlahden kepulaiset (ilmeisesti) aloittivat älämölön, itkun ja hammastenkiristyksen. Tarkastusraportissa ei olisi saanut mainita yrityksen nimeä. Voi pyhä perse, sanon minä toimittajana. Kukaan ei perustellut, miksi yrityksen nimeä ei olisi saanut mainita. Ilmeisesti oli kauhean epämukavaa, että tarkastuslautakunta mainitsi koko asiasta mitään. Minä olin vaatimassa asiaa paperille yhdessä lautakunnan (kepulaisen) ja varpaisjärveläisen jäsenen kanssa. Muut olivat lautakunnassa raportin suhteen viattomia ja koskemattomia kuin vastamunitut munat.

Muissakin kohti tuli aina välillä mieleen, miksi puolueet lähettävät tarkastuslautakuntaan ylipäätänsä ketään, kun ketään ei kiinnosta eikä kukaan kysy mitään. Lisäksi senhetkisen kokoomuslaisen bravuuripuheenvuoro alkoi aina: "Me haluamme ottaa tämän esille hyvässä hengessä." Vitun posket, hyvä henki kunnallispolitiikassa on usein sitä, että on lauma apinoita, jotka eivät kuule mitään, eivät näe mitään eivätkä sano mitaan. Kun se on sen kaveri ja se on sen sukulainen, serkku tai ainakin vävy tai miniä tai kummin kaiman veljen enon serkku.

Tarkastuslautakunnalle Viitostien Ykköstilojen toimitusjohtaja sekä muu kunnanjohto esittivät kaikenlaisia mutinoita tapahtumien kulusta. Epäselvästä muminasta ei saanut selvää. Matti ja Liisa -lehden yleisönosastokirjoittaja, nimimerkki Yksi monien puolesta, kirjoittaa, että soppaan liittyi Incapilta tyhjäksi jäänyt teollisuushalli. Siihen Savon Putkihitsaus olisi sijoittanut Savonlinnan-yksikkönsä toiminnot. Tätä ei tullut tarkastuslautakunnalle koskaan tietoon.

Incapin teollisuustiloissa Kärsämäellä on nyt Luja-Betonin elementtitehdas. Tehdas on tullut sinne ilman, että Luja-Betoni olisi lakkauttanut Haapajärven yksikköään, kuten keskiviikkona nopeasti googlailin. Varpaisjärvellä ei ole sen enempää Luja-Betonin elementtitehdasta kuin Savon Putkihitsaustakaan. Siilinjärven Toivalassa SP Stainlessin hallissa on Matti ja Liisa -lehden yleisönosastokirjoittajan mukaan 150 metallityöläisen työpaikka.

Taidan ihan vittuillessani kantaa Lapinlahdella asioidessani - en paljoakaan täällä asioi, sillä vituttaa ihan armottomasti koko sontaläjä, anteeksi, yrittäjänä minulla ei ole Lapinlahden kunnasta pahaa sanottavaa ei tosin hirmu hyvääkään kenestäkään muusta kuin Jukka Rönköstä, mutta kuntalaisena ja entisenä paikallislehden toimittajana on - syvän sinistä Siilinjärven K-marketin kassia, jossa lukee I LOVE SIILINJÄRVI.

Olisi seitsemäntoista minuuttia aikaa pyöräillä Kaikkien Pyhien kirkkoon kuuntelemaan Akatistosta. Mitä teen? Matti lähti työmaalle. Kopioin tämän Johtamistaidon opiston työnohjaajakoulutettavie nettialustalle kirjoittamani kommentin vinkkiin Pauli Juutin kirjasta Huono johtaminen - työyhteisön vaiettu ongelma.

"Nyt justiinsa mua askarruttaa huono johtaminen Julkisen sanan neuvostossa. Sen johtajasta Elina Grundströmistä oli juttu Suomen Kuvalehdessä (pe 24.8.2018). En tiennytkään, että Elina Grundsröm sai aikoinaan potkut Vihreästä Langasta. Tein aikoinani YRIJET:n johtamisen erityisammattitutkinnon ja näytöt ollessani ortodoksisen seurakuntalehden Solean päätoimittaja - ja thih, sain käytännössä potkut. Solea lopetettiin joulukuussa 2011 ja yhdistettiin ortodoksiseen Aamun Koittoon, jota päätoimitin vuonna 2009 ja useaan otteeseen 1990-luvulla. Kun olin Aamun Koiton vuoden 2009 päätoimittaja (ja samaan aikaan Solean) ehdotin lehtien yhdistämistä. No, nehän sitten yhdistettiin, hyvä, mutta ilman minua. Nyt Aamun Koitossa on ehdotus valtakunnallisen seurakuntalehden perustamisesta - siis sellaisesta, jossa olisi hiippakunnalliset vaihtosivut - ne sisältäisivät jumalanpalvelus- ja tapahtumalistat - muu aineisto lehdessä olisi sitten hyvin ja ammattilaisten toimittamaa - kolulmneja, polemiikkia, keskustelua, teologisia tekstejä. AHHHHHHH! Miten sormet taas syyhyävät. ..... Joo, ei kun nyt on mentävä tekemään yrittäjän tylsimmät työt. Verottajalle ilmoituksia siitä, että meidän raksamies ja -nainen ovat olleet XX:n työmaalla elokuussa niin ja niin monta tuntia. Voitte kuvitella, että tympii."

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi