Pia Valkonen

Sveta, Sveta, svetlaja, светлая

ma 27.8.3018

Hannu Mäkelän Valo on kaunis kirja. En tarkoita kirjan kantta, joka on oudon halvan oloinen ja tuo minulle mieleen  Maaria Oikarisen maanis-depressiivisen Lucian silmät. Sama painoväri, vihreään taittuva neonkeltainen. Kirjan päällinen on paperia ja jo yhden kirjaversion Suomalaisen kirjakaupan myyjä vaihtoi, kun päällinen oli töhräytynyt. En minä olisi siitä valittanut. Olisin ostanut kirjan ilman päällisiäkin.

Luin kirjasta samaa venäläistä todellisuutta, josta sain minäkin osani, kun Leonid asui syksyn 1997 ja alkuvuoden 1998 ennen Suomeen-tuloaan Pietarissa missä milloinkin ja kenen luona sattui. Valossa oli lyhyitä kuvauksia Akvarium-yhtyeen entisestä keulahahmosta, joka oli herännyt uuteen elämään "Kristuksessa", höm, höm, itsekkäänä isä Vjatšeslavina. Varmaankin jokin rocktähti Pietarista on lentänyt sittemmin Konevitsan luostariin ja herännyt igumeni Aleksandrina. Vaikka tykkäsin yli kaiken ystävästäni Dima Arvasta, en voi oikein sanoa juurikaan pitäneeni hänen veljestään. Veljessä oli jotain uusrikasta, jotain pinnallisuutta, jotain nousukasmaista ja itsekästä, sillä kyllä noustaan vaikka luostarin johtajaksi, mutta mutta mutta.

Igumeni Nazari sentään arvosti meitä suomalaisia, vaatimattomia sämpylänleipojanaisia, hapankaalinsurvojia tai pyykinpesijöltä. Me kannoimme työmme ja roposemme luostariin - emme tietenkään pyyteettömästi, saimme takaisin paljon. Suurin kiitos oli arvostus, jonka saimme osaksemme.

Äh, ne ajat menivät hautaan Pennasen Kaijan kera. Paulon mammakin elää Valamon kirkkomummona eikä haikaile taaksepäin. Mamma kyllä varoitti minua siitä, että Konevitsa tai Konevitsa ry ei ole entisensä. Nyt vasta tajuan, mitä Paulon mamma koetti minulle sanoa. Ja hyvä niin! Amen! Amen! Amen! Luostari elää ajallaan ja suomalaiset rakentajat tavallaan, luostari menee eteenpäin ja me suomalaiset jälleenrakentajat menemme myös.

Hyvä Konevitsan luostarista tulee ilman meitä suomalaisiakin. Sitä paitsi itse Putin oli oilut toppaliiveissään luostarisaarella kesällä 2016:

https://yle.fi/uutiset/3-9048642

Kaikkea sitä pitääkin... Me luostarinystävät saimme todistaa kesällä 1998, kun aloin odottaa Mariaa, kuinka omonin mustabarettiset konepistoolimiehet nousivat maihin Konevitsan rannassa ja tarkistivat saarella jotain. Tunnelma oli aika hyytävä ja luostarin johtaja, olikohan hän nimeltä Misteslav tai Msteslav, makasi jossain ehkä sikahumalassa. Ihan sekopää tyyppi oli se. Siinä mielessä nykyisessä rocktähdessä on jopa ryhtiä.

Sitä paitsi. Ihan tosissaan Konevitsan luostarin raksatyömaat - uskallanko kirjoittaa, että restaurointityömaat? - olivat minuna johtajakouluni, vaikken ollut muuta kuin työmaatulkki. Ensin kaiken lisäksi vain Marina Malisen aputulkki ja kuopiolaisten rakennusinsinöörien maskotti. Lukeekohan Polvisen Jukka vielä blogiani? Ai niin. Jukka ei ollut Konevitsan leirillä kesällä 1993. Ilmo Kinnunen oli ja ilmeisesti Ilmo kasvattaa hevosia koti-Kuhmossaan.

Apua! Oliko Ilmo kesällä 1993 Konevitsan luostarin rakentajaleirillä? Melkein kaikki Leonidia edeltänyt elämäni on pyyhkiytynyt pois muististani. Ilmon kyydissä toimme Miron Joroisten Palviaisista Kuopioon ja sen jälkeisestä ajasta en taaskaan muista paljoa mitään. Sitten taas alan muistaa, kun Maria syntyi.

Usko, вера

Hannu Mäkelä kirjoittaa kauniisti vaimonsa Svetan uskosta. Sveta uskoi vilpittömästi, kyseenalaistamatta ja raikkaasti. Leonid oli puolestaan jännittävä yhdistelmä zeniläistä ortodoksia ja amerikkalaisbuddhalaista joogia. Loppupuolella elämäänsä Leonidillakin oli jotain "epäilyksiä". Parissa puhelinsoitossa hän ilmaisi tyrmistyksensä siitä, että papit eivät kerro kaikkea. En oikein voinut alkaa esitelmöidä eikä Leonid olisi minua kuunnellutkaan.

Leonid kyllä tarjosi älyllistä haastetta, mutta ei suostunut ottamaan minulta vastaan yhtään mitään.

Kun me Matin kanssa olemme nyt riidelleet vähän joka aiheesta, kuulin häneltä arvion omasta uskostani. Aviomieheni mielestä minun uskoni on hyytävän kylmää ja älyllistävää, siitä on kuulema rakastava armo kaukana.

En voinut muuta kuin myöntää, sillä minähän olen huutanut hänelle siihen, että "usko Jeesukseen riittää", että vittu, ei riitä! Tulee tietää, ottaa selvää ja seurata erilaisia teologisia ja eksegeettisiä keskusteluita.

Esimerkiksi Kotimaa-lehden juttu numerossa 9.8.2018, olin säästellyt lehteä luettavaksi Ilkka Taipaleen haastattelun takia, mutta olipa siinä paljon muutakin, Historiaa on tutkittava ilman teologisia silmälaseja tunnustaa sen, minkä Jehovan todistajat ovat koettaneet kertoa.

Juttu käsitteli Raamatuntutkijoiden konferenssia Helsingissä. Päähaastateltavat, Paula Fredriksen ja Adele Reinhatrz, olivat juutalaisia Uuden Testamentin tutkijoita.  He ovat sitä mieltä, että Raamatun tutkimuksessa pitäisi erottaa historiallinen ja teologinen näkökulma.

"- Ajatellaan, että teologia ei ole pätevää, elleivät historian henkilöt jaa samaa näkemystä, Fredriksen sanoi. Se voi johtaa pahimmillaan siihen, että Jeesuksen päähän yritetään ujuttaa kolminaisuusoppia." (Kotimaa 9.8.2018 s. 18-19)

Jeesus ei puhunut kolminaisuusopista mitään. Kuitenkin lempiteologini ortodoksiosastolta, Kallistos Ware, kirjoitti Ortodoksisessa tiessä siitä, kuinka Jumalan oli välttämätöntä syntyä ihmiseksi. Jumalan oli ymmärrettävä ihmisen tuntema kärsimys: "Näimme myös, miten Kolminaisuus, persoonallisen rakkauden Jumala, ei voinut jäädä välinpitämättömäksi ihmisen kärsimykselle, vaan tuli osallistumaan niihin." ... "Koska ihminen ei voinut tulla Jumalaksi, Jumala on tullut ihmiseksi samaistumalla ihmiseen mahdollisimman suoraan. Jumalan iankaikkinen Logos ja Poika, Kolminaisuuden toinen persoona, on tullut todelliseksi ihmiseksi, yhdeksi meistä." (Kallistos Ware Ortodoksinen tie s. 110 - 111)

Anna-lehdessä, jonka Viisas Reetta oli postilaatikkooni kantanut, oli juttu toimittaja Iina Alangosta pohtimassa paluuta luterilaisen kirkon jäseneksi. Aivan ihana ja pohdiskeleva juttu! Iina Alanko kirjoittaa, että hän on vähitellen alkanut jopa tapailla uskontunnustuksen sanoja. Erottuaan kirkosta hän piti vuosien jumalanpalveluksen uskontunnustuskohdassa suunsa visusti kiinni, mutta nyttemmin tunnustus alkoi lipua huulilta muiden kuin kuin itsestään eikä se tuntunut väärältä. (Anna 32/2018 s. 28 - 32)

Minulle on käynyt juuri päinvastoin. Mitä uskovaisemmaksi olen tullut, sitä epäilevämmäksi olen käynyt juuri sanoin tunnustettavan uskonkäsityksen suhteen. En ole valmis lausumaan yhteistä uskontunnustusta edes siksi, että pääsisin kuulumaan joukkoon. Olen liian tietoinen siitä, että yhteisellä uskontunnustuksella pyritään rajaamaan joitain muita käsitteitä ulkopuolelle.

Sen takia ehtoollista tulisi mielestäni jakaa kaikille: uskoville, uskomattomille, varkaille, petollisille, aviorikkojille (he ovat pahinta, mitä tässä maailmassa tiedän!), huorille, neitsyille, kunnollisille seurakunta-aktiiveille, kokoomuslaisille, Lapinlahden kepulaisille (toisiksi pahinta, mitä tiedän!), perheenyhdistäjille, perheenhajottajille (ei kun nämät ovat pahimpia, mitä tiedän!), katkerille, vihalisille, onnellisille, tyhmille (ei kun tyhmiä inhoan eniten, vittujoo, ihan maailmassa kaikkein eniten, mutta heille saa kans´ antaa!) - ja viisaille.

Tai sitten niin kuin Jehovan todistajien muiston vietossa: muistoateria käy jokaisen salille tulleen käsissä ja jos tietää itsensä valituksi, voi ottaa ehtoollista itse eikä kellään ole siihen mitään vastaan sanomista.

Anna-lehdessä Iina Alanko on käynyt tapaamassa myös Katianna Ruuskasta, perheneuvojaa. Ruuskaselle kirkko on nimenomaan kaipaavien yhteisö, ei tiedon ja varmuuden.

(Minä niin kaipaisin tietoa janoavien yhteisöä!!!!!!!!!!! Ei sen tarvitse välttämättä hengellinen olla.)

Sitä paitsi Kotimaa-lehden eksegetiikka-seminaarin juutalaisnaiset huomauttavat, että Johanneksen evankeliumi on oikeasti juutalaisvastainen. Johanneksen evankeliumi alkaa: "Alussa oli sana. Sana oli Jumalan luona, ja sana oli Jumala."

Johanneksen evankeliumi on evankeliumeista nuorin ja se poikkeaa kovasti niin sanotuista synoptisista evankeliumeista. Sitä on wikipedian mukaan pidetty myös evankeliumeista hengellisimpänä. Ilmeisesti Johanneksen evankeliumi on kirjoitettu Jerusalemin temppelin tuhoamisen jälkeen ja aikana, jolloin juutalaiskristittyjen sekä paavalilaiskristittyjen oppiriidat olivat jo alkaneet.

Wikipedian mukaan sellainen saksalainen teologi kuin F. C. Bauer (1792 - 1860) on esittänyt jopa niin myöhäistä kirjoitusajankohtaa kuin 160. Nykyään useimmat tutkijat ovat sitä mieltä, että evankeliumi on kirjoitettu kahdessa tai kolmessa osassa, alkaen vuosina 50–70 ja päättyen viimeiseen, tänään tuntemaamme versioon joskus vuosien 95–100 välillä.

Lupaan lukea Johanneksen evankeliumin tarkkaan. Vielä lähitulevaisuudessa, sillä wikipediasta voi katsoa, millaisia historiallisia kerrostumia siihen sisältyy. Ihan huippumielenkiintoista!

Kotimaa-lehden numero, jossa oli eksegettiikkaseminaarista juttua, sisälsi myös reportaasin Ugandasta. Uganda onkin yllättävästi maa, joka ottaa vastaan pakolaisia maailman valtioista vieraanvaraisimmin. Uganda sijaitsee Afrikan konfliktien keskipisteessä ja on säilynyt viime vuosina valtiorakenteelta vakaimpana.

Kyllähän minä sekä Aamun Koiton että Solean päätoimittajan panin näkyvästi sille ortodoksisen Ort Aidin tiedotteita, reportaaseja ja juttuja, mutta en tainnut lukea ajatuksella yhtäkään niistä. Kuvat olivat näyttäviä ja ne saivat lehdissäni tilaa. Ort Aidin tekstit eivät kuitenkaan pureutuneet mielestäni mihinkään olennaiseen - alistaviin rakenteisiin tai mutkalliseen historiaan - tai olleet muutenkaan pohdiskelevia.

Nyt Kotimaassa tuli eteen ensimmäinen analyyttinen ja yhtä aikaa positiivinen juttu. Koko maailman 65,6 miljoonasta pakolaisesta 1,45 miljoonaa on tullut Ugandaan. Heistä 1,05 miljoonaa on Etelä-Sudanista. Suurin osa maailman pakolaisista on nyt Turkissa, Ugandassa heitä on kolmanneksi eniten.

Vai että Turkissa? Tätä pitää ihan miettiä. Pitää myös toimittaa Kotimaan jutun kopio Lapinlahden ilmailijoiden älykölle Tapani Kataiselle. Toki YK:n projektit varmaan edelleenkin ovat perseestä tai YK:n projekteihin liittyy paljon sellaista, mikä on anusaukon takamutkasta, koorruptiota ja epäterveitä rakenteita pönkittävää, mutta joku taho tai työkalu tulee olla maailman pakolaisongelman edes jonkinlaiseen ratkaisemiseen.

YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n sivuille kurkkaus paljasti, että Turkissa on 2,9 miljoonaa pakolaista. Seuraavaksi eniten pakolaisia Globalis-tilastojen mukaan on Jordaniassa, Palestiinassa, Saksassa ja sitten vasta Ugandassa.

Ugandaan on ilmeisesti tullut paljon pakolaisia juuri Etelä-Sudanista Globalis-tilastojen laatimisen jälikeen.

"Yli puolet maailman kaikista pakolaisista, 55 prosenttia, on kotoisin kolmesta kriisimaasta: Syyriasta, Afganistanista ja Etelä-Sudanista."

https://pakolaisapu.fi/pakolaisuus/pakolaisuus-maailmalla/

Afganistanhan minua kiinnostaa senkin vuoksi, että meillä oli kesän töissä afganistanilainen Ehsan, joka minulla oli kunnia kuljettaa kerran työmaalta Maaningalta ja ehdin kysellä häneltä joitakuita asioita. Kuuntelin myös suurella mielenkiinnolla Kalle Haatasen radio-ohjleman Emma Vepsän liftausmatkasta Afganistaniin.

No niin. Nyt minä olen jo kaukana alkuperäisestä ajatuksesta. Se taisi olla sellainen, että teen tänään kaikki Lapiomies Oy:n konttorityöt, jotta huomenna voisin olla vammaisneuvoston varapuheenjohtajan kanssa tarkastuslautakunnan kokouksessa ja sen jälkeen lounaalla kummipojan äidin kanssa Kiuruvedellä. Jos saisin houkuteltua kokouksesta mukaan vielä viisaan Reetan, voisimme jatkaa Pyhäsalmelle tai jopa Nivalaan pikakahville.

Sitten keskiviikkona voisin olla jollain työmaalla taas ja lauantaina Marian kanssa Tampereella työväenkirjallisuuden päivillä. Annan voisin viedä Helsinkiin ja Ampun Jyväskylään perjantaina - paitsi, että Annahan se ajaisi autoa ja minä voisin takapenkillä kuunnella Kalle Haataisen ohjelmia.

Suorat sanat bestikseltä

Toiseksi viimeinen perheterapiakertamme viime keskiviikkona poiki taas minussa melkoisen tunnevyöryn. Matti kesti tällä kertaa vyörymäni musertumatta!

Bestis sanoi minulle sähköpostissa suorat sanat, voi että, tämä oli ihanata: "Se tuo sinun kiintyminen/kiinnittyminen Mattiin on kyllä vahvaa verrattuna siihen, miten pönttönä sitä välillä pidät."

Vastasin: "Matti on tunteiden kanssa ihan emäpönttö! Tai no. Se on mies, joka ei kirjoita. Se ei ole kirjailija tai teologi.

Hyvänen aika sentään, mitä minä siltä edellytän!?  Perheterapeutti heitti sellaisen jutun, että jos toinen onkin luontojaan väistelijä. Ajattelin nyt niin, että Matti on väistelijä herkkyyttään. Ihan niin kuin sillä on yliherkkä hajuaisti, on sillä varmaan sisällä sellaista ihan hirmuisen suloista, pientä, pikku kukkamaista, semmoista, joka tulee keväällä ujosti vaaleankeltaisena jostain mätien lehtien läpi .... semmoista herkkää tunne-elämää, joka ei ollenkaan sovi sen pitkään (tai no mun mielestä pitkään) ja leveäharteiseen miehen ulkoiseen habitukseen.

Joo, oli meillä nyt ihana hengähdystauko tästä kaikesta. Käytiin lauantaina lentokoneella ensin Pyhäsalmen kentällä lyhyesti ja sitten lennettiin Kärsämäelle. Siellä oli yllättäen kenttä melkein kylällä ja lähdettiin kävellen etsimään huoltoasemaa tai kahvilaa. Ihan kentän tuntumassa oli vielä auki vohvelikahvila. Se oli ihanata! Käveltiin käsikynkkää ja käsi kädessäkin. Sitten lennettiin Kiuruvedelle, juteltiin muutama sana Kiuruvenden lentosetien kanssa ja vietiin lentokoneella yhdelle iisalmelaiselle lentomiehelle kännykän laturi, joka oli jäänyt Ikarukseen, Iisalmen lentokentälle ja sitten tultiin kotiin ja katsottiin televisiosta murhamysteeri ja käytiin nukkumaan. Eilen minä siivosin ja Matti kävi kaupassa, teki ruoan ja valmisteli kurkut säilöntää varten sekä lajitteli sukkansa (ihan itse). Minä tosiaan pesin lattian jopa pyykinpesukoneen ja pakastimen alta. Pesin vielä kolme Pyryn kuraamaa pikku mattoakin. Ja Annan vessan ihan kokonaan. Pesin Annan lavuaarin ja pytyn ja Annan vessan lattian kuurasin, kun siellä oli jotain kosmetiikkaa pitkin pintoja.

Mun osuus siinä kurkun säilönnässä oli se, että luin netistä ohjeet ja ladoin muutaman kurkun tölkkiin.

Illalla luulin katsovani saksalaista murhasarjaa Jäljet johtavat Berliiniin, mutta ilmeisesti nukahtelin välillä keittiön sohvalla, kun putosin juonesta kärryiltä."

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi