Kiinalaisella teehuoneella

ke 22.8.2018

Oli toiseksi viimeinen parisuhdeterapiakerta. Pääsemme vielä lokakuussa sessiolle. Matti lähti työkeikalle Kuopioon ja minä tulin kananmunateelle kiinalaiseen teehuoneeseen. Löysimme tämän paikan bestiksen kanssa, kun opiskelimme kirjallisuuden perusteita.

Tästä tulikin mieleen, että en raatsinut lukea Jonathan Franzénin Vapautta loppuun toisella kerralla. Ensimmäiselläkin kerralla pidin kirjasta ylihirmuisesti, mutta näköjään olen hyppinyt joidenkin kohtien ylitse. Nyt toisella kerralla tuli surku, kun kirjailija aivan lähellä loppua lisäsi romaanihenkilögalleriaan venäläisen Galinan. Galina asuu minulle toisella lukukerralla keskushenkilöksi muodostuneen Pattyn sosiaalisesti pudonneen Edgar-veljen kanssa Pattyn ja sisarusten äidin omistamalla maatilalla.

Galina ja Edgar ovat ryhtyneet ortodoksijuutalaisiksi. He eivät käytä ehkäisyä ja tekevät lapsen toisensa jälkeen. Patty on omat lapsensa aikuiseksi kasvattanut ja ihastuu veljensä tenaviin. Hänellä käy jopa ohimenevä ajatus yhden muksun adoptoimisesta. Pattyn mielestä Galina ja Edgar ovat edesvastuuttomia. Edgar oli aivan tyhjätasku pieleen menneiden sijoitustensa vuoksi ja Galina oli vauhdittanut perheen taloudellista alamäkeä ajamalla lastentarhalasten liikenteenohjaajan päälle ilman liikennevakuutusta. Mikäli kumpikaan Edgar tai Galina ansaitsevat dollarinkin, se menisi liikenteenohjaajan vakuutusyhtiölle, joka perii maksamansa korvaukset Galinalta tai tämän perheeltä.

Ei ole toivoakaan, että kumpikaan tekisi elämässään enää palkkatyötä. Edgarilla ja Galinalla on ajatus omavaraistaloudesta. Heillä on lehmiä, traktori, perunanviljelystä ja juutalaisen paikallisseurakunnan ruoka-apu.

Tässä kohtaa Franzénin romaanin kertoja muuttuu ikään kuin Suomen Kuvalehden toimittajaksi, joka kesän alun Varkaus-jutussa paheksui syvästi varkautelaisia työttömiä nuoria naisia siitä, että he tekevät lapsia - Suomen Kuvalehden toimittajan mukaan sellainen on edesvastuutonta; ei koulutusta, ei työtä, ei rahaa, joten ei saisi myöskään lapsia olla.

Hirveä maailmankuva! Mieluummin olisin työttömän lähiöäidin lapsi, jolla on aikaa lapsilleen, kuin kylmän uraäidin. MIeluummin olisin Vapaudessa Galinan kuin Pattyn, vaikka Patty tosin oli kotiäiti, mutta Pattyssa oli jotain kangistunutta. Välit Jessica-tyttäreen olivat huonot ja Pattyn suuresti ihailema ja rakastama poika Josey halveksi äitiään.

Franzén on oiva monimutkaisten ihmissuhteiden kuvaaja. Ja tällä kertaa seurasin silmä tarkkana Pattyn ja Walterin pitkää avioliittoa. Walter palvoi Pattya koko kirjan ajan ja vasta lopussa rakastui alaiseensa, intilalaiseen Lalithaan.

Tällä kertaa Vapautta lukiessani kiinnitin huomiota myös Franzénin kerrontatekniikoihin. Erityisesti jotain hilpeää oli Pattyn omaelämäkerturissa. Kertoja oli ikään kuin Patty itse, mutta toisaalta omaelämäkerturi oli kaikkein muidenkin mielenliikkeistä kummallisen tietoinen.

Vapaudessa oli myös huiman hivuttavia, yhtä aikaa hauskoja ja pistäviä yhteiskunnallisen kuvauksen jaksoja. Niistä myöhemmin. Nyt ennen kuin Anna purjehtii Kuopioon, luen siivun Hannu Mäkelän Valoa. Vapauden luen loppuun sitten, kun kestän ajatuksen siitä, että Franzén ei tässä kirjassa ehdi kuvaamaan Galinaa. Olisin halunnut tietää, miten tämä on päätytynyt Amerikkaan. Franzénin kertoja ei selvästikään pidä Galinasta ja kuvaa tämän äkkikäännöksen tehneenä, vähän pösilönä täysmaterialistina, inhana entisenä uusrikkaana, nousukkaana.