Raatajat rajantakaiset ja rahanalaiset

Tavanmukainen lauantai

la 14.7.2018

Uhkasi tulla aviomiehen kanssa kotilauantai. Heräsin puoli seitsemältä, vaikka iltayöstä oltiin kruisailtu Lapinlahden lentokentällä; miehen puhelimeen tuli outo turvailmoitus ja piti käydä yöttömässä kesäyössä tsekkaamassa, kuka oli lentänyt minne ja mitä oli tapahtunut. Ei ollut tapahtunut mitään erikoista, turvailmoitus jäi arvoitukseksi. Joku oli ilmeisesti vain harhaillut netissä ja koettanut kirjautua Ikarukseen vahingossa.

Laskeuduin vähän ennen seitsemää alakertaan ja ajattelin, että vietän oman aamuhetken ja kirjoitan. Kissankuset. Mies tuli alas eikä puurokaan ollut vielä valmis. Keittiö täyttyi ahdistuksesta. Mies kesti kaksi tuntia kotona. Onneksi sitten soitti kivimies ja pakoreitti oli selvä.

Surkea ja turhautunut olo. Saahan sen elämän viettää noinkin. Pääasiassa poissa kotoa. Toki, toki, mutta joskus saattaa koettaa päivä, jolloin kotona ei ole enää ketään.

Aloittelin Tapani Kataisen Raatajat rajantakaiset -kirjaa. Olen hänen ensimmäisensä Saharasta Ceylonille lukenut kohtaan Hiilikaivoksessa Siperiassa. Tarkkaa ja oivaltavaa kuvausta. Mieskirjoja molemmat.

Käyn hakemassa muutaman lakan suolta ja jatkan Kataisen lukemista.