Kuinka kännykkä vaikuttaa
nykyajan kertomuksiin

ke 27.6.2018

Annalla on inssiajo tänään Suonenjoella. Siksi koko tässä talossa jäljellä oleva perhe heräsi kello viisi. Eilen illalla ajelimme Suonenjoella harjoittelemassa. Jos inssi ei mene läpi, on riskienhallintakoulutus otettava hyvänä oppina. Sellainen lisä tulee opetuslupa-ajokorttikokelaalle 1.7.2018 alkaen.

Jatkan hieman eilistä tarinaa. Se on autofiktiota. Autofiktio tarkoittaa kirjallisuuden lajia, jossa kirjailija esiintyy päähenkilönä ja kertojana, osana tapahtumia, jotka ovat enemmän tai vähemmän uskollisia kirjailijan elämästä tiedetyille faktoille.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Autofiktio

Juhannuspäivän ilta huipentui siihen, kun aviomies, puolueen uskollinen soturi, lähti suorittamaan vakavaa poliittista velvollisuuttaan - kiinnittämään puoluejärjestön omistaman tanssilavan verhoja. Vaimo jäi kotiin itkemään, kuten aviotragedioissa on tapana.

Siinä minä nyyhkytin verensokerit alhaalla lihakset kipunoiden päivän töistä. Olisin varmasti jäänyt pidemmäksikin aikaa, mutta puhelimesta loppui akku.

Tuli kauhea kiire etsiä piuha. Jostain syystä meillä on Suomen kännykkähistorioiden lyhin iPhone-virtajohto. Iskin kännyn tekohengitykseen ja aloin tuijottaa puhelinta. Älykännykkäni on ensimmäiseni, tyttären vanha.

Miten vitussa tällä soitetaan, mietin. Kun oikein hämmennyn, en löydä kännystä numeronäppäimistöä. Joskus en kertakaikkisesti keksi, miten kännyyn vastataan. Välillä puhelin tarjoaa vihreää painettavaa pyörylää, välillä vihreää pyörylää pitää liu´uttaa pitkin näyttöä.

Jos sormenpääni ovat hikiset niin kuin ne aina mielenliikutuksessa minulla tuppaavat olemaan - samoin kuin kainalot ja rintojen aluset, niistä tosin on vähänpuoleisesti apua kännykän avaamisessa - en kertakaikkisesti saa vastattua puhelimeen.

Lopulta sain paineltua numeroita ja lopun yötä vietin keittiön monipistorasian suuntaan kumartuneena, kännykkä oli Suomen sanojen alkuperä - kolmiosaisen etymologisen sanakirjasarjan päällä - tarvitsemme sanakirjasarjaa joka päivä, jotta aviomiehen kanssa ymmärtäisimme toisiamme  -, kiedoin käteni itseni ympäri niin kuin pakkopaidassa käsittääkseni ollaan, heijasin itseäni edestakaisin ja lopulta puhuin puhelimessa.

Tarina jatkuu joskus. Se jatkuu niin kauan kuin on jatkuakseen.