Pia Valkonen

Jotain on tapahtunut

ti 22.5.2018

Jotain on tapahtunut. Se on aivan liian herkkää ja voi karata, jos sen kirjoittaa. Kaikki saattaa muuttua paremmaksi. Edes hetkittäin. Jos tämän avulla kestäisin omat kuiluun vajoamiseni ryhdikkäämmin tai ainakin vähemmin huudoin. Ne ovat olleet avunpyyntöjä. Ja mitä kovemmin olen huutanut, sitä tiukemmin toinen on tukkinut korvansa.

Kävin lentämässä Matin kanssa. Kyse on luottamuksesta. En ole luottanut. En tosin luottanut Mattiin sunnuntai-iltanakaan, kun huomasin kiipeäväni Ikarukseen. Tai no, ei ultrakevyeeseen lentokoneeseen kiivetä, vaan sinne hivuttaudutaan sisälle perse edellä.

Matti vain toimi määrätietoisesti. Ihan kuin olisin luvannut tulla lentokoneen kyytiin. En muista luvanneeni. Tai lupasin. Sanoin, että tulen sitten, kun luotan.

Jehovan todistajien 12 ohjetta hyvään perhe-elämään olivat suureksi avuksi. Emme tosin ehtineet Matin kanssa käydä lauantaiaamuna läpi kuin pari ensimmäistä kohtaa. Sitten piti rynnätä ulkotöihin. Työ on kieli, jota Matti ymmärtää, mutta minä panin ehdon. On opittava myös sanoittamaan asioita tai muuten tämä avioliitto ei jatku.

Minä otin kyllä torstaina ja seuraavana yönä ihan pohjat tässä liitossa. Jotta en olisi kuollut häpeästä, muistelen, mitä Rosa Meriläinen sanoi Arto Nyberghin studiossa ja nauroi ihanaa rosameriläisnaurua päälle. Ei voi olla nolompaa kuin pyörtyä television suorassa uutislähetyksessä.

Väittäisin, että on. Minä olin viime torstaina tosi nolo. Olin katharttisen nolo. En tiedä, pystynkö kirjoittamaan koskaan siitä. Suuresti arvostamani Jehovan todistajasisar kirjoitti: "Kunnioitus toista kohtaan kasvaa kun tulee kuulluksi."

Ainoa puolustukseni on, että en ole tähän mennessä oikeasti tullut kuulluksi.

Perjantaina on viimeinen kerta pariterapiaa Kuopiossa. Ehkä minulle tuli kova paniikki, että nyt se loppuu, puhuminen tässä avioliitossa loppuu, kaikki loppuu, avioliitto loppuu. Siksi turvauduin äärimmäisiin keinoihin. Voi olla, että perjantaina pitää tehdä taas Matin kanssa yhdessä töitä, työhän on kieli, jota Matti ymmärtää, hän on ikäluokkansa edustaja, minä olen hyvinvointivaltion lapsi-ikäluokkaa ja me teemme töitä vain rahasta, en tunnista itsessäni työn eetosta, tämän huomasin jo, kun kirjoitin johtamisen erikoisammattitutkintoa varten esseen Ab Minä Oy, se oli osa omajohtamisen kurssia - voi olla, että joudun perumaan viimeisen pariterapiasession. Ehkä pyydän, että saisimme kertauskäynnin joskus syksyllä.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi