Pia Valkonen

Miksikö vihaan keskiluokkaa?

pe 13.4.2018

Hain Pyryn eilen Iisalmen lentokentältä kello 00.15. Pääsin nukkumaan vasta sitten, kun sain hurtan kotiin. Positiivista asiassa oli, että tutustuimme lentokentän lähellä asuvan chekoslovakian vlcak -mixin tai slovakian kuvasz -mixin omistajaan. Luulin, että kastraatti-Pyry oli mennyt kiusaamaan tarhassa olevaa kuvaszia, joka haukkui kumella äänellä niin, että lentokentää raikui. Omistaja otti Matin puhelinnumeron ja lupasi soittaa, jos Pyry ilmaantuu pihaan.

Voihan se olla, että Pyry luimuili jossain lähellä, sillä sitten kun olin saanut miehen roudattua kotiin nukkumaan, hakenut oman iPhonen laturin ja omenan kotoa ja ajanut takaisin lentokentälle, Pyry laukkasi vastaan ihan valmiina lähtemään heti paikalla kotiin.

Yön pimeydessä talon takana olevassa tarhassa haukkunut komea koira taisi olla kuvasz, koska sen koko oli ainakin kolme kertaa Pyryä isompi.  Pitää joskus käydä virallisesti tutustuttamassa - ja sosiaalistamassa - Pyryä iisalmelaiseen laumanvartijakoiraan. Kuvaszin omistaja sanoi, että on itsekin etsinyt koiraansa kello neljä aamuyöstä ja sitten piti mennä seitsemäksi töihin.

Minä valmistauduin läppärein ja autoradioin valvomaan lentokentällä aamuyöhön. Lupasin, että tuon uusintakatsastamani Saabin Matille työautoksi viimeistään kuudelta aamulla. Olin pikkuruisen pettynyt, kun koira tulikin heti vastaan ja heilutti häntäänsä niin, että meinasi katketa. Lähdetään jo kotiin, minulle riittää seikkailu, se sanoi. Olisin halunnut sanoa sille, että seikkaillaan vielä, tässä on puluseni koko yö aikaa, mutta sitten ajattelin, että no mennään kotiin.

Minulta nimittäin jäi eilen Iisalmen Kahvila Pinjassa merkintä kesken. Kirjoitin innoissani Saara Turusen Rakkaudenhirviöstä niin, että läppäri tärisi ja sitten kirjoitukseni keskeytyi. Tuli hyvä keskustelu iisalmelaistuneen ortodoksin kanssa. Meinasin myöhästyä Lapinlahden kirjaston kirjallisuuspiiristä. Ajoin, myönnän, moottoritien pätkällä ylinopeutta, ja satasen rajoitusalueen alettua meinasin aiheuttaa kolarin. Tosin en ymmärrä, mitä tapahtui. Edelläni ajava pakettiauto ei nostanutkaan nopeutta sataseen ja Ohemäen soran kohdalla ajattelin, että koska allani on äreä Saab, uskallan suikata kasikympin köröttelijästä ohi. Pakupa ei päästänyt minua ohitse. Kuskia varmaan vitutti, että lihava keski-ikäinen nainen koettaa ohi. Vastaan tuli auto, joka joutui väistämään pientareelle ja minä väkisin työnsin autoni pakun eteen.

Pakettiauton kuljettaja oli tosiaan raivoissaan. Ajoi puskurissa kiinni, vilkkutteli valoja ja ajoi keltaisen viivan kohdalla ohitseni. Jäi sitten eteeni töröttämään ja kääntyi Taipaleen tienhaarasta vasemmalle. Tosi outoa. Olikohan tämä nyt liikenneraivoa? Olikohan kuljettaja ehkä humalassa?

Keskiliuokka

Sain tällaisen palautteen keskiviikon merkinnästä, jossa taas kirjoitin kaunastani keskiluokkaa kohtaan: "Mikä on keskiluokka? Miksi vihaat? Opiskelin neljä vuotta yliopistossa, sain naisen palkkaa ja nyt eläkettä 1 500 euroa/kk. Olenko keskiluokkaa? Vai köyhälistöä? Etkös sinä ole yrittäjäkapitalisti?"

Kommentoija kysyi hyvän kysymyksen, mitä on keskiluokka. Tiukan marxilaisesti ajatellen keskiluokkaa ei ole. On vain pääoman omistajat ja omistamaton luokka. Pääoman omistajaksi ei tule velkaisella omakotitalolla tai edes sitten, kun velkainen omakotitalo on kokonaan maksettu. Oikeastaan maailmassa ei ole kuin yksi prosentti todellisia pääoman omistajia.

Me kaikki 99 prosenttia kuulumme proletariaattiin. Kyse on tiedostamisesta ja tietoisuuden tasosta.

Keskiluokkaan kuuluvat he, jotka ovat niin tyhmiä, että samaistavat itsensä paremmistoon, porvaristoon. Keskiluokka on porvariston jäljittelijöitä. Aika liikuttavaa sakkia, sanoisin. Oikeastaan keskiluokka ei edes tiedä, mitä he jäljittelevät. He vain uusintavat suppeahkoa maailmankuvaansa. Keskiluokkaiset tyhmyrit ovat niitä hoiva-alan työntekijöitä esimerkiksi, jotka kerta kerran jälkeen äänestävät - vastoin omaa etuaan - kokoomuksen valtaan. Joskus tuntuu olo niin väsyneeltä, kun tätä ajattelee. Toisaalta! Kokoomuksessakin on ristiriitaisia ääniä. Ei Sari Sairaanhoitajan etujen ajaja Jaana Mikäsenytolikaan varmaan ole ihan sama asia kuin joku Attendo-veroparatiisi Laura Räty. Eivätkä kaikki kokoomuslaiset, kaiketi, aja Herhiläisten tai Pörriäisten etua. Vai ajavatko? Toivon, että eivät aja. Ehkä olen naiivi toivossani.

Brittisosiologi Beverley Skeggs kirjoittaa kirjassaan Elävä luokka, että .... hööh, en löytänyt kirjaa tähän hätään. Silmäni ja aivoni ovat täynnä hiekkaa viime yöstä. Varmaan nukkuisin vielä, jos olisin ollut lentokentällä kello 5.30 asti.

Kesällä 1990 Hesarissa oli juttu, jossa Jeja-Pekka Roos sanoi alaluokan ja keskiluokan eron menevän kulutustottumuksissa. Luokkaron saattoi nähdä ostoskärryistä. Alaluokka osti Edamia ja keskiluokka varpaanvälijuustoja sekä viinirypäleitä. Tuloerothan sen jälkeen suorastaan repesivät. Todellisella köyhälistöllä ei ollut välttämättä varaa edes Edamiin. Olen elänyt sellaisen jakson. Ja selviydyimme siitä joukkueena. Joukkueessa oli ensin kaksi jäsentä: Leonid ja minä. Sitten tulivat Maria ja Anna.

Jostain käsittämättömästä syystä en muista köyhyyden ahdistuneisuutta. Tai siis sitä ei ole tunnemuistossa. Muistan vain ilon, joka tuli Riistaveden kotileipomon herkkuleipomuksista ja loputtomasta kävelystä lastenvaunueskadroonassamme pitkin Riistaveden kankaita. Olin saanut, mitä olin koko elämäni toivonut. Minulle ilmestyivät lapset. Kiitos Leonidin. Ja tämän peniksen.

Nyt alaluokkaisen tai työväenluokkaisen - ei enää voi puhua työläisnaisista vai voiko? - naisen erottaa huonosta mausta. Siitä kirjoitti myös Beverley Skeggs. Chav-naisella on huono maku. Sukkahousussa saattaa olla silmäpako, ripsissä on pidennykset ja huulissa on botoxia. Duck face -naama ja selfiet. Siitä alaluokkaisen maun tunnistaa. Chav tarkoittaa naista, joka käyttäytyy huonosti, joko se on kännissä tai krapulassa, se vetää sipsejä sohvalla ja puhuu liian ääneekkäästi, nauraa niin, että kitarisat näkyvät ja sylki turskuu. Chav puhuu päälle ja sanoo vittuuvittuuvittuuuuuu. Minäkin käytän vittu-sanaa taajaan. Haluan erottua keskiluokasta.

Keskiluokka on mielentila. Siitä voi kieltäytyä. Minä ainakin haluan kieltäytyä.

Olen minä yrittänyt. Olen yrittänyt keksiä jotain puhuttavaa keskiluokan kanssa. Pari kertaa olen kutsunut keskiluokan edustajia kotiini ja kyllä ne ovat tunteneet olonsa epämukaviksi. Muutaman kerran keskiluokan edustaja on uskaltanut tulla meille eteiseen ja voi poloista, näin, miten tämä alkoi hikoilla tuskasta, keskiluokan edustaja taisi vielä olla sivistyneistöä ja näytti ihan siltä, että pissaa kauhusta housuun, jos sanon, että voisin keittää kahvia. Armahdin tämän hämmennyksessään enkä sanonut.

Joskus kun keskiluokan edustaja tulee vastaan kadulla tai jossain, näen, kuinka tämän silmät leviävät pelosta. Pitääkö alkaa jutella tuolle. Sen vuoksi pidän ihmisistä, joille voi vilkuttaa monen kymmenen metrin päästä ja huutaa suu ammollaan kuin linnunpoika, että halaa mua, halaa mua, on ankeaa täällä Lapinlahdella ja heti halauksen jälkeen pääsemme asiaan. Alamme puhua pahaa keskiluokkaisista ihmisistä.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi