Pia Valkonen

Homo Deus ja yhteistyö

la 28.4.2018

Tämmöisen viestin krijoitin tänä aamuna:

"Nonni, katsoin Susanne Päivärinta -jutun. Ihan asiallinen ja hyvä, että tiedottaja kuitenkin uskalsi tulla studioon. Jos oikein ymmärsin luopioiden kanssa ei haluta samaan tilaan - siksi varmaan tiedottaja ja Josefina eivät olleet samassa haastattelussa.

Ja toisaalta hyväkin. Josefina olisi tavallaan joutunut taas päin traumaattista kokemusta.

Luopio on aika voimakas sana, mutta käytän sitä tästä. Organisaation näkökulmasta yhteisöstä lähteneet ovat luopioita ihan samalla tavalla kuin vapun 2014 mielenosoituksissa Tampereen anarkistien mielestä Jutta Urpilainen on luokkapetturi. Sanat saavat merkityksensä siitä, kuka ne lausuu ja miten minä nyt tämän sanoisin; jokaista sanaa tulee tarkastella siinä historiallisessa kontekstissa, jossa ne lausutaan tai jossa niitä luodaan. (Niin myös Raamatun sanat tai tekstit.)

Hyvä, että näitä asioita tehdään julkiseksi. Tai sinä teet. Organisaation täytyy muuttua. Tai sitten se vain hiipuu pois. Luetko kirjoja? Lue, jos jaksat, juutalaisen historioitsijan Yuval Noah Hararin Homo sapiens ja sen päälle Homo Deus.

Olen Homo Deuksessa kohdassa, jossa Harari puhuu yhteistyöstä. Sellainen organisaatio menestyy, jossa jäsenet kykenevät yhteistyöhön. Jonkin verran on pakko turvautua myytteihin, illuusioihin ja tarinoihin, mutta (kuka se olikaan, joka sanoi, että...) kaikkia ihmisiä ei voi huijata yhtä aikaa koko ajan. Aina tulee ihmisiä, jotka ovat tarkkanäköisiä ja siitä alkaa murtuma. (Veikkaisin, että nyt on kokoomushegemonialle käymässä niin.)

Olen Jehovan todistajasisarten kanssa toisessa oppikirjassa kohdassa valta. Vallasta kertovan luvun alkuun on aika kategorinen: valtaa tulee kunnioittaa. Heti seuraavalla sivulla kuitenkin seuraa analyysiakin. Vallankäyttäjät ovat usein yhtä epätäydellisiä kuin ne, joihin valtaa käytetään. En pääse tsekkaamaan kirjaa eteenpäin, kun Maria nukkuu tuvassa.

Pidän täkäläisestä Jehovan todistajayhteisöstä. Ehkä se johtuu siitä, että sinne on tullut paljon porukkaa muualta. Ilmapiiri on päässyt tuulettumaan, kiitos lappilaisten! Minun luona käyvät rouvat lisäksi pelaavat aivan mainiosti yhteen. He ovat kuin minä ja Ylä-Savon subcomandante Marcos, varpaisjärveläis-iisalmelainen anarkisti, kun juonsin viikko sitten lauantaina runotilaisuutta, jossa oli turkulais-venäläinen runoilija Susinukke Kosola, rauhoituin heti ja melkein lakkasin jännittämästä, kun Marcos tuli tilaisuuteen takariviin. Tiesin, että tämä pelastaa minut, jos minulla yht´äkkiä lyö tyhjää ja vaikka ei välttämättä suoranaisesti pelastanutkaan, kun kerran minulla ajatus vilahti ja sitten hävisi, sain peliaikaa, kun kysyin, voiko XX kertoa minulle, mitä justiinsa kymmenen sekuntia sitten ajattelin. Peliajan aikana ajatus tuli takaisin.

Mitä sun arkeen kuuluu? Mun arkeen kuuluu tänään pihan siivuuta. Kunhan nyt omaishoidettava heräisi. Meillä on punainen Lada pihassa, jonka päältä lumi romahdutti pressukatoksen. Olimme survoneet katoksen alle sitä sun tätä ja nyt se sitä sun tätä paljastui kuin pimeä alitajunta.

Pia"

Kuuntelin eilen Ylen puhekanavalta noin 20 minuuttia siitä, kun kirjailija Joonas Konstig kertoi kanadalaisesta psykologian professorista Jordan Petersonista. Olin tulossa Iisalmesta ja oli pakko vain istua autossa ja kuunnella. Toki panin merkille, kuinka Jonas Kostig sylkäisi suustaan lauseen inhosta täristen: "Koko Suomen yliopistolaitos on marxilaishegemonian vallassa." (Lauseen ajatus oli tämä, kuuntelen ohjelman kokonaisuudessan vielä tänään ja korjaan lauseen.)

Illalla istuimme Marian kanssa keittiössä tai no minä liikehdin pöydän, tiskitason ja lieden välissä, tein Marialle katkarapurisottoa runsaan valkosipulin ja vihreiden sipulinvarsien kera, Maria kuuntelutti minulla Youtubesta turkoositukkaisen tubettajan Roni Bäckin haastattelun. Haastattelijana oli joku Eetu, joka oli sopivan kriittinen, mutta kuitenkin ymmärtävä, haastateltava ei lukkiutunut.

Tulipa kerralla yli tunti tietoa siitä, mitä nuoret ajattelevat ja etenkin siitä, miten heidän ajatteluaan ohjaillaan - ja kuka ohjailee! Maria huomasi ristiriitaisuuksia Roni Bäckin puheissa niin sympaattinen kuin heppu olikin. Marian hampaanpesulla kuuntelimme Marian puhelimesta Ylen Podcastia, jossa Ronja Salmi ja joku Emilia juttelivat Henriikka Rönkön kanssa Moderneista rakkaustarinoista. On mukava, että on valveutuneita pentuja, jotka valveuttavat äitiään.

Melkein ulvoin naurusta, kun nuoret naistoimittajat kertoivat uusiksi Lumikki- ja Prinsessa Ruusunen -satuja. On se oikeasti kornia. Saduissa on netioja, noin neljätoistavuotiaita, joilla on kuukautiset juuri ja juuri alkaneet, ja ympärillä kieppuu kolmikymppisiä prinssejä stalkkaamassa ja jodlaamassa tornien alapihalla.

Ja sitten! Kaiken huippu. Suututin Pentti Straniuksen Ärräpäät-listalla. Suutuin Pentti Straniukselle siitä, että Elina Knihtilä, Suomen terävimpiin näyttelijöihin kuuluva, on kelvannut elokuvissa esittämään aviomiehensä Tommi Korpelan äitiä. Uusimmassa Imagessa Elina Knihtilä, Vilma Melasniemi ja Karoliina Blackburn kertoivat, mitä rooleja naisille tarjotaan (ja mitä rooleja haluaisivat esittää.). Elina Knihtilä on huomannut, että naiset eivät nykyään elokuvissa kelpaa ikäistensä miesten vaimoiksi. Näin kirjoitettuna tässä ei ole mitään järkeä, mutta asia liittyy keskusteluun, jonka Pentti Stranius itse aloitti.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi