
ke 21.3.2018
Ärräpäät-sähköpostilistalle tuli linkki sunnuntain Hesarin tekstiin Metoosta. Teksti oli ruotsalaiselta kirjailijalta Lena Anderssonilta:
Heips, minä vähän aikaa luin Hesarin näköislehteä, kun on digitunnukset, mutta sitten joteskin - kyllästyin koko lehteen. Täynnään ihan kummallisia IHMISSUHDEOHJEJUTTUJA. Tämä on kuulkaas paljon sanottu ihmiseltä, joka on addiktoitunut ihmissuhdekiemuroihin ja muuhun psykokulttuuriin.
Kirjallisuusjuttuja en oikein Hesarista enää edes erottanut. Onko niitä? Onko Suvi Ahola jo eläkkeellä, kun en pongannut yhtään suuresti kunnioittamani Suvi Ahola -kirjallisuusjuttua niinä kahtena viikkona, kun luin joka päivä Hesarin. Annoin digitunnukset Annalle ja unohdin itse taas käydä Hesarin näköislehdessä.
No toi Lena Anderssonin kirjoitus Metoosta on ihan jees, kuten toveri Hevonen kirjoitti. Olen lukenut Lena Anderssonin Omavaltaista menettelyä - kuinkas muuten - ja Vailla henkilökohtaista vastuuta. Kummia kirjoja, kumma nainen niissä päähenkilönä. En erota, kumpi kirja oli kumpi. Kummassakin oli jotenkin epätoivoinen nainen, joka rakasti epätoivoisesti naimissa olevaa miestä ja täysin epärealistisesti odotti mieheltä jotain. Ei se kirja huono ollut ja tiedän itsekin nuorena pettäneeni itseäni samalla tavalla - mutta kun Anderssonin kertoja oli ihan aikuinen nainen!
Minusta kovin outoa, mutta samalla kiehtovaa, semmoinen. Miksi!? Mulle miehet on aina olleet tapa saada lapsia. Olisin voinut synnyttää semmoisia enemmänkin. Etenkin imettäjänä olin loistava. Satatonnari suorastaan, oikeasti! Ja tästä olen ylpeä. Kun ei Matin kanssa saatu yhteisiä lapsia, olin ihan, että miksi me ollaan yhdessä. Vähäsen välähti mulla ohimennen, että voisko vielä yli nelikymppisenä tehhä lapsen jonkun muun kans viel ja sitten menikin asiat ihan vituralleen. Nyt joudumme setvimään asiaa pariterapiassa. Katsotaanpas, onko Lena Anderssonilta suomennettu mitään uutta. Ahah, on sellainen kuin Enpä usko. Siinä on Anderssonin kolumneja. Taidanpa varata Enpä uskon kirjastosta seuraavaksi, kun Katariina Sourin Sarana on menossa seuraavat puoli vuotta varmaan. Luin Katariina-Kata Souri-Kärkkäisen Tulikärpäsiä viikonloppuna ja toivon oikeasti, että Saranassa Kärkkäinen-Suori Kata-Riina on kypsynny.
Aijaijai, istun Iisalmen uimhallin kahviossa ja pikkurillin nivelrikko särkee ja juilii. Alan lukea Lisa Genovan Edelleen Alicea. Se on Lapinlahden kirjaston ja kansalaisopiston lukupiirin huominen kirja ja meinaan ainakin jyvälle siitä päästä. En vedä huomista sessiota, joten voin olla siellä vähän niin kuin pihallakin.
Pitix mun sanoo jotain Aku Louhimies-keisistä? En sano muuta kuin, että huomenna aamulla kaivan ulkoiselta kovalevyltä muinaisen Tiedonantajan kolumnini. Se ei käsittele Aku Louhimiestä, vaan sitä, kuinka elokuva-alalla ei saa olla hankala. Jos on hankala, ei kohta enää ole elokuva-alalla. Sama koskee toimittajana työskentelyä. Pitää olla kiva. Minä en ole, en ole toimittajakaan enää.
Teen tästä blogimerkinnän. Julkisuuteen soveltuvin osin:)
Pia
PS. Venäjän vaaleista sen verran vielä, että suuresti ihailemastani Pavel Grudininista (ihan oikeasti minusta on great, että on olemassa vielä Lenin-sovhoosi) näytettiin vaalipäivänä Suomen valtakokoomusylepaskauutisissa pätkä, jossa Grudinin käy itse äänestämässä ja jotenkin lipevästi suutelee vaalityöntekijää venäläiseen tapaan poskille, sanoin siinä kohtaa kotikatsomossa, että yöks. No niin. Ja tietenkin myös Grudinilla on dollareita Sveitsin pankissa. Kysyn vain, kenellä niitä sen tason heebolla Venäjällä ei ole. Ja vittu lukekaa, ihmiset, Jarmo Korhosen Maan tapa. Siinä oli muun muassa lueteltu, mitkä terveysfirmat ovat rahoittaneet Saukki Niinistön pressanvaalikampanjaa. Välillä on sellainen olo, että politiikassa kaikki mikä ei ole kusta, on paskaa. Tilasin muuten ilmaispätkän Must Read -eliittisivustosta ihan sen takia, että siellä kirjoittavat Anne Moilanen ja Erkka Railo. Luin jutun Mikael Pentikäisestä ja Suomen suurimmista puolueista ja ajattelin, että ilmaispätkä sitä lajia riittää. Ei Must read näytä tarjoavan mitään, mitä ei voisi lukea Suomen Kuvalehdestä. Ja onhan se hyvä, että sellaisilla toimittajilla, jotka eivät Suomen Kuvalehteen mahdu, on duunii. Niin enkä sano tätä millään pahalla. Suomen Kuvalehti on hyvä lehti. Maaseudun Tulevaisuus paras.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]