Pia Valkonen

Autokatsastus, Kiuruvesi, Nivala

ke 28.3.2018

Kun herää seitsemältä, ehtii yhden päivän aikana paljon. Katsastutin Saabin ja ajoin Kiuruvedelle. ABC:n vastapäätä kuvasin Facebookiin Kiuruveden matkaikonostaasia vai mikä se pömpeli lieneekään Kiuruveden ensimmäisessä liikenneympyrässä.

Sen jälkeen suuntasin Iltalypsyyn lounaalle sankariäidin, ystäväni hyvässä seurassa. Juttelu jatkui ihan kun olisimme eilen opiskelleet yhdessä Yrijetissä. Siitä on jo kymmenen vuotta. Me Katin kanssa olimme niitä harvoja, jotka jatkoivat loppuun ja suorittivat johtamisen erikoisammattitutkinnon. Tosin Kati siinä välissä teki yhden lapsen. Nostan hattua kunnioituksesta.

Nyt istun Nivalan kirjaston lehtilukusalissa. Kävin äsken nykimässä Nivalan kotiseutulehden ovenripaa. Etuovi ei avautunut, mutta koska olen toimittaja luonnoltani, havaitsin, että talon takana on autoja vielä parkissa. Soitin takaoven ovikelloa. Puolimatkan Risto ei vielä ollut aloittanut päätoimittajana, vaikka oli Facebookin mukaan jo sisustanut uutta rivarikotiaan Nivalassa.

Tutustuin kyllä lähtevään päätoimittajaan Seija Krapuun ja sanoin käsipäivää. Mukavalta vaikutti. Eikä yhtään tuntunut kummastelevan, että joku lentää täys´ höyry päällä jostain Savosta ja tuo terveisiä Kiuruveden Iltalypsystä.

Tämän päivän tarkoitus on irrota Lapinlahden-murheista. Tänään ehkä saattoi olla käänne parempaan. Avaan sähköpostin vasta huomenna. Tänään en suostu ottamaan minkäänlaista painetta mistään. Jos netissä on laittomasti vammaisneuvoston jäseniä, nimet ehtii ottaa pois kyllä vielä ennen kuin EU-tietosuojatuomiokunta julistaa minut pannaan.

Pyryä olen lenkittänyt joka käänteessä. Askelmittariin on kertynyt 6 162 askelta, Olen kävellyt täysin huomaamatta 3,8 kilometriä vain pyörimällä Iisalmessa Marjahaan katsastuskonttorin ympäri, Kiuruvedellä korttelin ympäri ja Nivalan Karvoskylällä Kirstuksen Kirkastumisen kirkon nurkilla. Kannatti ottaa koira mukaan, muuten olisin vain istunut autossa ja ihaillut lakeutta tuulilasin takaa. Lakeudella on huikaisevan kaunista, mutta tuuli oli polttavan kylmä. Ei se haitannut, kun mieli oli hyvä.

Jätän Nivalan kirjaston kierrätyshyllyyn pari kirjaa. Karen Blixenin Kohtalotarinoita on aito Bookcrossing-kirja, jonka löysin Kuopion kirjaston kierrätyshyllystä. Luulin, että luen sen, mutta en sitten lukenutkaan. Olkoon se todellinen matkaaja.

Katselen Minna Suurosen kukkahatun yli Nivalan kylänraittia. Lukusali on kiva. Täällä on isot ikkunat, jotka antavat kylän pääkadulle tai niin oletan ison pääväylän olevan. Kirjaston takana kulkee kävelykadun kaltainen tie, rauhallinen sellainen. Mukavaa suunnittelua. Kylä tuntuu vilkkaalta, toimeliaalta. Mikä on se Savon murhemieli - viimeiset sammuttavat valot?

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi