Pia Valkonen

Lipsuvat sukset

Multitasking

ma 12.2.2018

Alla olevassa merkinnässä on nyt autenttisen leiman tähen kirjoitusvihreet mukana sekä ainakin yksi  lause, joka alkaa, mutta ei pääty. Kun aloitin lauseen, tuli heti mieleen sata muuta asiaa, jotka piti saada ulos, ja lopputulos (ulos, tulos, tulos tai ulos) oli se, että en muistanut, mistä alunperin piti. Jätän senkin tähän, sillä olen aivan tajuttoman kyllästynyt tikistettyyn kirkkaaseen lehtikieleen. Ihailen yli kaiken nyt tämmöistä, tämä lause sai aivoni nuljahtamaan, kun luin sen Maaseudun Tulevaisuudesta:

"Ainoastaan sen kautta, että me muistamme, millaista oli, kaikkea sitä raskasta ja synkkää, me voimme nähdä, kuinka kaikki on heleää ja kirkasta ja kevyttä." (Tönu Önnepalu Paratiisi, Kirjokansi 2017, lainaus löytyi Paratiisi-kritiikistä Maaseudun Tulevaisuudesta ma 12.2.2018)

Tässä merkintä virheineen:

Syön lounasta. Se on eilinen Marian vegeaamainen. Annokseen tuli liikaa öljyä. Samalla koetan keskittyä Terhi Nevalaisen mainioon väitöskirjaan Pinkit piikkikorot : Chick lit -kirjallisuuden postfeministiset sisällöt ja lukijat niiden merkityksellistäjinä.

Teen myös läpilaskua Pohjois-Euroopan kalleimmasta bajamajasta, joka oli Iisalmessa työmaan pihamaalla ja jossa saattoivat käydä kusella kaikki kulmakunnan kapakasta konttaajat. No ei vainenkaan ei ne varmaan käyny meitin kustantamassa vessassa. Vaikka. Ei siinä kopissa mitään lukkoa ollut.

Bajamaja-vuokra oli ihan varmaan kohdallaan. Eikös Lassila & Tikanoja ole ällö pörssiyhtiö? Kotisivuillaan se kertoo liirumlaarum, että on alunperin Josef Lassilan ja Frithjof Tikanojan vuonna 1905 perustama tukkukuppa ei ku kauppa, jätän virheen tähän se nauratti jopa aviomiestäni, kirjoitan aina Kuppalehdestä ja huvittelen asialla, kun näen sen päätoimittajan inhan naaman televisiossa. Nykyisen Keltalehdistön Timo Haapalan kun näen oksennan usein niin, että yrjö tunkee nenänielun kautta sieraimistakin ulos. Reaktio on niin voimallinen, että vaikka istuisin keittiön sohvalla televisiota vastapäisellä seinustalla, on pakko pyyhkiä roiskeet ruudusta. Tämän takia joskus välttelen Pressiklubia. Lassilan ja Tikanojan tukkukaupassa välitettiin kangas- ja rihkamatavaraaa sekä ”raskaita tuotteita” kuten saippuaa, silakkaa, vesirinkeleitä ja makeisia. Vuonna 1923 se aloitti vaatteiden teollisen ompelun ja oli 1980-luvulle tultaessa Suomen suurimpia ompelimoita. Tyyppien tuotemerkki oli muun muassa Tiklas. Eilen selasin nettiä ja löysin M.A.S.I Companyn kohdalta, että Keiteleellä ommeltaisiin edelleen suomalaisia ylioppilaslakkeja. Toivottavasti, sillä Pohjoismaiden ainoan farkkutehtaan ompelu on siirretty Viroon. En ole enää Konevitsa ry:n hallituksessa, sillä suututin erään hallituksen jäsenen sillä, että uskalsin arvella kyseisen pienipalkkaisen ja pienieläkeläisen ay-liikevihamielisiä puheita. Hän sanoi tuntevansa henkilökohtaisesti M.A.S.I:n yrittäjän, jolle on nostettava hattua siitä, että farkkuja niinkin pitkään ommeltiin Keiteleellä, ja, että yrittäjä olisi siirtänyt farkunompelun Viroon, koska teollisuusompelualan työehtosopimus oli liian jäykkä. Nii ku tessissä olisi sanottu, ettei vaiheompelijoita saa siirtää tehtaassa työtehtävästä toiseen, jos joku on poissa. Arvelin, että eihän se näin voi olla ja lupasin ottaa asiasta selkoa. Ei ollut mahdollisuutta keskustella porvarisrouvan kanssa sen jälkeen enää, sillä hän sanoi, etten saa tulla hääräämään yksille juhlille, koska minulla oli yskä, voisin tartuttaa kaikki pitkäaikaissairaat rikkaat eläkeläiset, jotka harjoittavat hyväntekeväisyyttä venäläisissä luostareissa. Joo, joo yskäpä hyvinnii. No ei se mitään, en minä sitten teollisuusompelualan tessiä tutkinut, mutta luulen, että tessin mukaan teollisuusompelijaa ei saa siirtää toisiin työtehtäviin ja samalla maksaa huonompaa palkkaa, mehän voisimme koko ajan tehtä kirvesmiehillemme niin. Kun nyt ei tällä työmaalla toimeksiantaja suostu maksamaan kuin XX:n verran ja siitäkin vinkuvat kuin pistettävät siat, pannaan teidät raksa-alan tessin alimmalla tuntiveloituksella tekemään työtä iisalmelaisen luovan luokan edustajan saunanlaudetyömaalle vaihtamaan käpristynyt superpuperlaudepuu ihan tavalliseen rautakaupasta saatuun laudepuuhun, joka kestää hieman jopa kosteutta. . Raksa-alan tessin mukainen alin tuntipalkka, jota voi maksaa ihmiselle, jolla ei ole mitään kokemusta työelämästä, on muuten alle minimipalkkavaatimuksen: 9 euroa 93 senttiä tunnilta. Jäteliete- ja bajamajayrityksen kotisivuilla kohdassa historia kerrottiins sitten viimeisellä rivillä, että L&T on listattu Nasdaq Helsingissä. Se siitä. Lieterahat ovat valuneet pörssiyhtiölle ja minä kylmästi vedän välistä. Kateprosenttimme asiassa tuottaa palkkaani 4 euroa 80 senttiä. Juuri tämän takia aina oksennan, kun näen Timo Haapalan televisiossa. Haapala ja hänen partnerinsa Pekka Ervasti, jota kuitenkin arvostan, sillä vaivautui vastaamaan, kun sanoin, että koettakaa itte vittu tulla tänne syrjämaille yrittämään, kyllä varmaan toimittajatutkinnon poijalla typerä ylimielinen hymy hyytyisi, kun koettaisi vekselivetoisesti pyörittää firmaa, joka kuitenkin työllistää ihmisiä, sellaisia ihan perheellisiäkin, jotka ostavat vanhoja omakotitaloja ja kunnostavat niitä itse ja sitä paitsi, kuka toimittajatutkinnosta on maksanut palkkoja 12 viime vuoden aikana yhteensä 1 996 471, 02 euroa. Siitä olen tilittänyt veroja yhteensä 447 809,20 euroa ja maksanut vielä sotumaksuna 43 656,55 euroakin. Kyllä pitäisi yläsavolaisten kuntien virkamiesten ottaa hattu päästä, kun minut kyllä tapaa. Ennen kuin aloin tehdä lieteläpilaskua kopioin tämän päivän Savon Sanomista kirjallisuustieteen tohtori Terhi Nevalaisen asiantuntevan jutun itsemääräämisoikeudesta ja kirjoitin kopioon saatteeksi Lapinlahden vammaisneuvoston varapuheenjohtajalle, että vanhusten ja vammaisten itsemääräämisoikeuslaki tulee kuitenkin ja nyt tarkkana vaatimaan kunnalta vammaisten ja heidän omaistensa koulutusta, sillä pelkona on, että virkamiehet, joiden palkkaa olen edesauttanut maksamaan maksamalla työläisille tessin mukaisia palkkoja ja pidättmällä niistä veroja, joilla maksetaan virkamiesten palkat, jotka soveltavat usein esimerkiksi vammaispalvelulakeja just niin, että palvelua ei mielellään soisi tai sen voisi jollain ilveellä evätä, soveltavat itsemääräämislakia niin, että minunkin lapseni jätetään vaille hoivaa, vaikka vittu ensi kesänä en hoida 19-vuotiasta aikuista vammaista ilmaiseksi. Joko pentu menee Validiaan asumisharjoitteluun tai sitten minulle on maksettava perhehoitajan palkka! Omaishoidon tuet saavat työntää anusaukkoonsa. Sitä tosin en jaksanut viime kesänä edes hakea, tosin lapsi oli menossa Seinäjoelle asumisharjoitteluun, mutta sitten kaikki kariutui ja meinasi kariutua koko elämä. Niin. Timo Haapala ja Pekka Ervasti, toimittajaihmekaksoset, kirjoittivat Mäntyniemen pesänjakajissa halveksivasti maaseudun vekselivetoisista yrittäjistä. Kun kirjaa luin, aviomies oli 10 vuorokautta melkein ympärivuorokautisessa Talvivaaran kaivoskoneiden teollisuusasennuksissa, oli 30 astetta pakkasta ja meidän halpa vekselillä ostettu vanha pakutaksi hyyti polttoaineen syöttöä, ajoin sillä lähimmän liikenneympyrän ympäri ja palasin takaisin pihaan ja ajattelin, että niin kauan kuin aviomies on kaivoksella, emme me kotiin jääneet aja autolla.

Tekstini on kuin lipsuvat sukset, joka oli yksi otsikko tämäniltaiseen Sonetin kirjoittajapiirin tapaamiseen. Vähän tämä oli nyt aasinsilta, mutta mitä tällainen laiskiainen muuta voi. Viikonlopun lojuin peräkammarissa tuijottaen tietokoneen ruutua. Unnia ei meillä ole, uuninpankolla en voi makoilla, entäpä jos olisi? Ei varmaan kaukolämpölasku olisi niin vitunmoinen. Mennyttä aikaa muistelen kuin Jaakko Haavio kirjassa, jonka isän ja äidin kirjahyllystä luin jo reilu 10-vuotiaana, mennessä ajassa meillä oli puu-uuni. Mennyt aika ei ole sen kauempana kuin Pöljän kylä ja tyttöjeni ihan varhaislapsuus. Kun lämmitimme uunin, meillä oli siinä vieressä ihan Afrikka.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi