Maanantai

ma 26.2.2018

Olen niin uuvuksissa, että en jaksaisi lähteä Iisalmeen lääkäriin selvittämään sitä, miksi olen niin uuvuksissa. Nauratti tämä nuoren amerikkalais-lapinlahtelaisen naisen blogissa: "Purkaisin mieluummin vaikka jonkun väliseinän kuin matkalaukun."

http://www.lapinlahdenmuuttolintu.com/2018/02/im-back.html

Ymmärrän. Meillä aina jää jotain jouluhörhelöä purkamatta. Viimekin jouluna verhotankoihin jäi pölyinen muovikoristeköynnös. Ajattelin, roikkukoon siinä, onpa valmiina ensi jouluun. Ehkä otan jouluhörhelön pois, kun vaihdan kukkiin mullat. Tänä keväänä teen koko urakan toukokuussa - ja ihan itse! Tai ainakin aloitan ensimmäisenä lämpimänä joulukuun lauantaina. Mullanvaihto tapahtuu pihalla, jonne Matti jostain taikoo ison ja painavan pöydän.

Viime kesänä meillä oli palkatut mullanvaihtajat. Se kyllä helpotti kaikin puolin elämää, mutta mullanvaihto on työ, jota en halua ulkoistaa. Toisin kuin siivouksen. Pyykinpesu minulta sujuu kyllä, se on kivaa, ja joskus jopa pyykien ripustaminenkin, mutta pyykit meillä on jokaviikkoinen matkalaukku. Ne roikkuvat narulla. Nyt kodinhoitohuoneessa roikkuu ainakin miljoona lakanaa. Olen päättänyt, että kerään ne rullille tänään ennen lääkäriin lähtöä. En jaksa lähteä. Pakko lähteä. Päätä särkee. Silmämunia ei voi liikutella.

Onneksi kotona ei ole tänään ketään. En mene illalla Sonettiin, vaan nautin siitä, että ei tarvitse puhua kenellekään mitään. En kykenisikään, sillä päätä särkee niin, että silmät pullistuvat ulos päästä. Ai niin tämän olen kirjoittanut merkinnässäni noin viisi kertaa. Ehkä tämä on influenssan alilämpömuoto.