Vaaliyllätys

ma 29.1.2018

Lapinlahdella 22 äänesti Nils Thorvaldsia. Nyt kyllä kiinnitän pipooni propellin, tulen Lulucf-kaapista ja haluan tietää, keitä olivat 21 muuta. Suurin syy Thorvaldsin äänestämiselläni oli kapina sovinnaisuuksia kohtaan. Lapsellista tai ei, teen, mitä haluan. Niissä rajoissa, jotka minulle ovat mahdollisia. Jos Matti on enää missään vaaleissa ehdolla, äänestän tietysti häntä, mutta muuten muodostan ihan itse kantani tästä lähin.

Toinen syy Thorvaldsin äänestämiselle oli se, että hän sentään on konkreettisesti tehnyt jotain Euroopan parlamentissa. Thorvalds vaikutti Lulucf-direktiiviin ja metsänhakkuuperiaatteisiin: "Maiden intensiteetti käyttää metsiään vaihtelee paljon: Saksassa ja Ruotsissa metsien kasvusta on hakattu noin 80 prosenttia vuodessa ja Suomessa 60. Jos jäsenmaiden metsähakkuut olisi rajoitettu historialliseen käyttöasteeseen, Suomen metsäalan mielestä se olisi ollut epäreilua, koska esimerkiksi Ruotsi saisi käyttää metsiään suhteessa Suomea enemmän." 

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsä/artikkeli-1.217574

Myötäjuoksijat varmistivat Sauli Niinistön valinnan presidentiksi. Ja hyvä niin! Niinistö on hoitanut hommansa hyvin. Me muut saatoimme näissä vaaleissa tosiaan miettiä ihan muita kuvioita. Thorvalds toi sitä paitsi Marxin Ylen televisiostudioon. Häneltä kun tiukattiin SKP-aikojaan ja suhdettaan marxilaisuuteen, vastaus oli se, että hän on lukenut itsensä ulos Marxista. Saisipas joskus alustuksen siitä, mitä tarkoittaa. Jossain lisäksi vilahti otsikko, jonka mukaan Thorvalds on joutunut Venäjän epäsuosioon tai jotain sellaista. Eihän Yle koskaan erittele mitään Venäjä-asioita, ajankohtaisohjelmissa toimittajat vain fobisesti kirkuvat, että Venäjä, Venäjä, Venäjä, huiiiiiiii. Onko kukaan muu Ylessä kuin Jari Sarasvuo sanonut sellaista, että kuka ihme kuvittelee suurvallan antavan toiselle valtiolle omaa sotilastukikohtaansa - Venäjällä on vuodesta 1783 asti ollut laivastotukikohta Ak-Jarissa eli Sevastopolissa ja kuvio on paljon monimutkaisempi kuin Ylen toimittajat voivat kuvitellakaan.

Toki Jari Sarasvuo ei Krimin kysymystä ollut itse hoksannut tai seurannut, vaan jossain paremman väen, luovan luokan, kekkereissä kuullut asiasta, johonkin Sarasvuon ohjelmasta tekemääni muistiinpanoon nimenkin kirjoitin, Sarasvuo kertoi ohjelmassaan jonkun kanssa käymästään keskustelusta. Pitää kaivaa, löytäisinkö sen jostain muistikirjastani. Sarasvuossa on viehättävää se, että hän työntää nenänsä surutta vaikka mihin.

Pekka Haavistosta tykkäsin paljon enemmän näissä vaaleissa kuin viime vaalien pöhössä. Tässä välissä Vihreistä on tullut moderni vasemmistopuolue. Ylen toimittajat sanoivat vassuja ja demareita perinteisiksi vasemmistopuolueiksi ja niillä kyllä toden totta menee kehnohkosti. Vassujen kannatus ei nouse, vaikka kuka olisi puheenjohtaja. Persuja Kiteen punikki Ärräpäiden vaalijälkikeskustelussa sanoi konservatiiviseksi vasemmistopuolueeksi. Laura Hassuhius Huhtasaari meni ensimmäisessä suuressa vaalikeskustelussa sanomaan, että tässä tarvitaan nyt suunnitelmataloutta.

Alle kopioin linkin siitä, kuinka Pekka Haavisto Jari Hanskoineen teki vaalityötä pitkin Suomen maaseutua. Tämä on ihanata, tätä olen vihreiltä kaivannut siitä lähtien, kun kuin Pekka Saurin Parempaa kuin seksi. Saurin kirja kertoi vihreiden alkuvaiheista ja kirjassa meidät maakunnan vihreät nähtiin kummallisina friikkeinä, jotka olimme puolueelle pikemminkin imagohaitta kuin muuta. Minä ihan turhaan ryntäsin Moskovassa Suomen suurlähetystöön eduskuntavaaleisssa 1991 äänestämään ensimmäistä vihreätä naista Mikkelin vaalipiirin vihreiden listalla, mutta nyt me "uskolliset" olemme nousemassa arvoon, eiköstä vaikka, innostuin vihreistä taannoin, kun luin Maaseudun Tulevaisuudessa, että Kurikassakin on puolueosasto, tahtoisin niin vihreisiin tupailtoihin ... Pohjanmaalle, näiden paikallisvihreiden kanssa en koe kyllä paljoakaan yhteistä:

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/kotimaa/pekka-haavisto-kertoo-tehneensä-tälläkin-kertaa-ilmiön-siellä-laitettiin-telttoja-pakkasella-kasaan-vaikeissa-olosuhteissa/ar-BBIn7Xf?ocid=spartanntp

Ennen vaaleja taisin tokaista, että mieluummin äänestän Nils Thorvaldsiakin kuin Merja Kyllöstä. Silloin ei vielä ollut julkisuudessa Thorvaldsin Nato-kanta, joka oli hyvä olla esillä avoimesti, suomalaiset eivät Natoon halua. Inhoni Merja Kyllöstä kohtaan perustuu Saska Saarikosken lipevään Hesarin kuukausiliitejuttuun, jossa Kyllönen leukaili kuin kuka tahansa kokoomuspyllykarva siitä, että edelliset hallitukset jakoivat hyvää, Kataisen-Stubbin hallituksen suoranainen velvollisuus on noudattaa austerity-politiikkaa. Yök. Myönnän, että Kyllönen oli hyvin koulittu pressanvaaleja varten, ei siinä mitään, mutta yhtään enempää keskusteluja ei olisi kannattanut käydäkään. Kyllönen alkoi toistaa itseään. Ilmeisesti koulutuksessa hänen kieleensä oli koodattu muutama muheva laukaisu ja kolmannella kerralla ne alkoivat maistua puulta.

Ensimmäisellä kerralla, kun Kyllönen laukaisi, että istuva presidentti on Vasemmistoliiton linjoilla, nauratti, mutta toisella kerralla ajattelin, että voi herranpieksut, antakaa jo olla. Pekka Haavisto oli eilen illalla Ylen vaalistudiossa ainoa, joka ei aloittanut haastatteluvastauksiaan aina samoin sanoin.