Pia Valkonen

Työpäivä

pe 5.1.2018

Eilen oli vallan lysti ja mukava päivä. Vietimme sen Marian ja Peten kanssa Kiuruveden kirjastolla. Koetin saada mukaan Ylä-Savon subcomandante Marcosin, mutta hyvin selviydyimme ilmankin:) Tänään koetan rätkiä taloushallintoa siihen malliin, että pääsen tiistaina isä Markku Suokonaution kirjallisuuspiiriin. Tosin palkanlasku olisi ensi viikolla. Saas nähdä.

Aamulla lähetin yhdelle potentiaaliselle anarkistisen taideryhmä Rämän jäsenelle tekstarin: "Haloo, haloo?! Meinaatko ryypätä koko tammikuun?"

Matti ei tykännyt taideryhmä Rämän nimestä, mutten minä Mattia ole ryhmään pyytämässäkään. Matin mieleen Ryhmä Rämä tuo älyttömien armeijapösilöiden aivopieruhuumorin: "Ryhmä Rämä - suunta tämä!" Matti on käynyt armeijan, mutta on asenteiltaan armeijainstituutiota kohtaan kuin paraskin sivarihomo. Tosin hän sanoo, että tarvitaanhan punakaarteissakin asekoulutuksen saaneita kiväärimiehiä ja meille tuli siinä kohtaa hieman kiistaa, kummat olivat ensin - punakaartit vai suojeluskunnat. Käsittäkseni punikit perustivat punakaarteja jo vuosina 1905 - 1906. Suojeluskunnat tulivat ikään kuin reaktiivisina vuonna 1917 - 1918 sen jälkeen, kun punikit alkoivat koota punakaarteja uudelleen helmikuun 1917 vallankumouksen jälkeen. Tosin vuonna 1905 - 1906 punakaartit olivat ay-liikkeen sisälle perustettuja aseistamattomia järjestyksenvalvojia suurlakossa vuonna 1906.

(Matti, köyhän perheen poika, saa kiittää puolustusvoimia rekkakortistaan ja siitä, että oppi armeijassa autopuolella taitoja, jotka muuten eivät ehkä olisi olleet hänen ulottuvillaan.)

Netin Napsu-sivuilta kopsasin Ryhmä Rämän merkityksiä tai mitä mielikuvia se ihmisissä herättää. Tämä oli paras: "Yleensä metelöivin, usein humalassa oleva, kaikenlaista jäynää keksivä, jopa yli rohkea ryhmä, jossa tyhmyys tiivistyy." Turkulaisten näkemyksen mukaan viina ei ole pääosissa: "No, turkulaisten sanoin, se on ryhmä,joka työskentelee yhdessä+tekee kaikkea hauskaa rämäpäisesti."

Turkulaiset ovat sen sanoiksi pukeneet. Palaamme näin juurille. Tulee kymmenen vuotta ihanasta anarkistikesästä, joka alkoi Meijerin valtauksella. Meitä oli vain pieni kourallinen ikääntyneitä intiimianarkisteja niin kuin aikoinaan Kannuksessa Pentti Straniuksen oma ryhmärämä, mitäs ne olivatkaan Parsialan intiimianarkistit, en ole varma, kuuluiko Esko Aho Straniuksen ryhmään, käsittääkseni hän on parsialalainen.

Saimme kiinni pari älykästä nuorta miestä, jotka toivat aina välillä pari muuta älykästä nuorta miestä Meijerin kokoontumisiin. Heille, omavaraistaloudesta innostuneille nuorukaisille, kirjailija Matti Pulkkinen alusti Pentti Linkolasta ja rivien välissä varoitti siitä, että liian teoreettisesti suuntautuneena ei kannata haaveilla omavaraistalouselämisestä. Tai ainakin tulee varautua kovaan elämään. Nythän meillä Lapinlahdella on omavaraistalousmies, piha-Jeesuksemme Selda. Häntä kiusaavat Lapinlahden pahimmat pölvästit ja kaljapussiveikot.

Piha-Jeesus Selda on helmiä Lapinlahden sioille. Yksikään uusnatsinen älykääpiö täällä ei pysy Seldan vauhdissa, kun tämä alkaa miettiä sitä, että romahtavassa Neuvostoliitossa tuli nomenklatuuralla olla jo vuosia ennen romahdusta oma kapitalistinen, ts. kovaan vaihdettavaan valuuttaan, perustuva rinnakkaistalousjärjestelmä. En minäkään sitä olisi tullut ajatelleeksi, mutta kun Selda sen sanoiksi puki, täytyy vain tyytyä sanomaan, että oikeassa on, vaikka onkin kaunis nuori mies.

Ryhmä Rämä on sellainen, että se keksii kaikenlaista. Jos huvittaa, kerromme vaikka vanhoja ja kierrätettyjä vitsejä. Se ei haittaa, kun kukaan ei muista kuitenkaan niitä kuulleensa. Pete eilen kertoi, että aloittaa taas neurojen jumpparyhmässä Ripsakassa ja älytti - ehkä toiseen kertaan, ei haittaa, sillä en muistanut tätäkään vitsiä - meitä kysymällä, mitä Ripsakka tarkoittaa urbaanisanakirjan mukaan. Hehe, ripsakka tarkoittaa hieman kuivaa ripulia.

Netin mukaan Ryhmä Rämiä näyttää olevan sekä roolipelien pelaajilla, Kyyjärven nuorisoaktiiveilla että Kihniön lentopalloilijoilla. Hm. Meidän ehkä tulee liittää nimeen jotain selittävää. Ehkä ryhmä olisi Täysin anarkistinen taideryhmä Rämä. Sääntöihin voisi liittää sen, että tehdään akteja, jos huvittaa, ei tehdä, jos ei huvita.

Ja suhteemme humalaan on se, että me kaikki ryhmän jäsenet olemme syntymähumalassa koko ajan.

Eilen Kiuruvedellä puhuimme ympäri kivan kirjastotädin, joka anteeksipyytävän sympaattisesti selosti, että kirjastolaisten oli otettava kokonaan pois valokuvat, jotka olivat näyttelyssä selkä yleisöön päin, ne näyttivät kuulema hassuilta. Sanoimme, että Juha Kärkkäisoletetun aktio oli jopa superjees, hän halusi vaikuttaa ja osallistui, otti kantaa suoraan, mikä on aina ihanata, sillä ihan liikaa on kusipäitä, jotka mutisevat selän takana ja vetoavat johtajiin nimettöminä. Pyysimme tätiä ripustamaan meille yhden vaijerin seinustalle lisää, lisäsimme veijeriin kolme sensuroitua kuvaa, asetimme ne katsomaan seinää, yhden taakse Pete oli tulostanut mielenkiintoisella fontilla tekstin: "Katso näitä omalla vastuulla!", yhden kuvan taakse Maria kirjoitti Peten sanelusta pienen selostuksen, mitä kuvissa on, ja alimman kuvan taakse minä sinitarrasin Marcel Duchampin lauseen, jonka otan kertauksen vuoksi taas tähän, sillä lause on älyn hyvä:

"Ainoastaan taiteilija ei esitä luovaa tekoa; katsoja liittää taideteoksen ulkoiseen maailmaan avaamalla ja tulkitsemalla sen sisäisiä ominaisuuksia lisäten näin panoksensa luovaan toimintaan."

Julistimme A3:ssa, että TAIDE KUULUU KAIKILLE! Tarkoitimme lauseella sitä, että taide kuuluu ja kannan ottaminen myös juhakärkkäisoletuksille, yhteisötaide kiinnostaisi minua kovasti. Sitten julistuksessa oli selostus: "Tämän taidenäyttelyn rakensi Taideryhmä Rämä Lapinlahdelta. Näyttelyä rakennettaessa taidetoksen sisäisiä ominaisuukisa tulkitsi muudan kansalainen, joka puhui suomea virolaisittain murtaen ja sekaan amerikanenglanita. Hän esittlei itsensä nimellä Juha Kärkköinen ja lisäsi näyttelyyn oman panoksensa kääntämällä Petri Väisäsen valokuvista osan nurinpäin sitä mukaan, kun saimme niitä seinälle ripustettua."

Me jätimme osan valokuvista niin kuin taideyleisömme halusi. Palasimme kuitenkin parin päivän kuluttua Kiuruveden kirjastolle jalostamaan anarkistisen taiteen ideaamme."

On minulla eilisestä pari valokuvaakin. Koetan purkaa ne kortilta, jahka firman hallintohommat on tehty. Ehkä huomenna.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi