Yuval Noah Hararin Sapiens - ihmisen lyhyt historia 

Kääntämisestä sekä imperiumeille vastaisku

Waspeista rasistipaskoista

ti 19.12.2017

Luen Yuval Noah Hararin paksukaista Sapiens - ihmisen lyhyttä historiaa. Hankin sen Matille isänpäivälahjaksi syksyllä 2016. Luin sitä ensin Matkuksen odotuskuutioilla, kun Anna ja Amanda hiimailivat pitkin ostoskeskusta. Sen jälkeen luin kirjaa ennen kuin Matti sen aloitti, sitten Matti luki sen perusteellisesti alusta loppuun ja minulle iskivät toden teolla päälle kirjallisuuden opinnot.

Jymähdin kirjassa kohtaan maatalouden alku, kymmenen tuhannen vuoden taakse.

Hararin rinnalla luen Teppo Kulmalan Radio Tuupovaara kuutosta. Hauskaa siinä on ollut, että ei tässä nyt kovin kauaa ole siitä, kun luin Radio Tuupovaara viitosen, jonka viimeistelystä ja julkaisusta Kuutosen alkupää paljolti kertoo - kuten kertoo kirjailijoiden turhautumisesta köyhyyteen ja tuntuun siitä, että kirjailijan työtä ei arvosteta.

Riipaisevaa luettavaahan se on, mutta toisaalta. Jotkut tässä yhteiskunnassa saivat kokea saman jo 1990-luvun alun lamassa. Voin sanoa kokemuksen syvällä rintaäänellä, että merkityksettömyyden tunteeseen tottuu lopulta, alituiseen penninvenyttämiseenkin jollain lailla. Vihaiseksi se kuitenkin tekee. Hyvä, kun asiasta päästään puhumaan. Siis siitä, että uusliberalismi ei tuota muuta kuin atomisoituneita yksilöitä somevälineidensä takana kuluttumassa maksimaalisesti leipää ja sirkushuveja alituisessa merkityksettömyyden tunteessaan.

Hararin Ihmisen lyhyt historia lähtee siitä, että kapitalismi on kaiken tausta-asetus. Niinhän se varmaan on, mutta se, mikä Hararissa on erinomaista, on kehitysoptimismi. Eivät uskontokäsitykset eivät ideologiat eivätkä yhteiskunta- tai talousjärjestelmät ole mitään Kaikkivaltiaan Jumalan sanaa - kuten ei myöskään liberaali humanismikaan - joten niitä voidaan muuttaa ja jos jokin asia on hyväksi havaittu, kuten ihmisen elämän pyhänä pitäminen, pitää pitää huolta, että hyvät asiat säilyvät.

Hararin ansiosta voi imperiumeja tarkastella nyt hieman kiihkottomammin. Onhan esimerkiksi amerikkalainen invaasio tuonut lopulta paljon hyvääkin, kuten vaikkapa Jonathan Franzenin tai David Foster Wallacen ahdistuneet ja neuroottiset amerikkalaistekstit tai ööö nooo tietenkin John Steinbeckin vasemmistolaiset ja kantaa ottavat romaanit.

Ja poljetut nousevat lopulta vastarintaan. Tai sopeutuvat, assimiloituvat, jos eivät akkulturoidu, termi akkulturaatio muuten esiintyi Hararin historiakirjassa. Minä huomasin,että meidän kolmen pienperhe, minä, Anna ja Maria, olemme jotenkin akkulturoituneet Lapinlahdella. Me asumme Matin kanssa kyllä, mutta jonain erillisenä yksikkönä kyljessä ikään kuin. Olemme akkulturoitunut kolmen naisen perhe Matin kera. Matin oikea perhe on jossain muualla. Olkoon näin, panin tämän vain merkille, onhan tämä ollut Marialle ja Annalle hyvä kasvualusta, ei heidän tarkoituiksensakaan ole ollut tähän jäädä. Eilen ostin Annan tulevaan huusholliin parit Taika-astiat. Savonia-ruokailuvälineet odottavat jo.

Yhdessä globaalitietoisuuden kanssa Vietnamin sota saatiin loppumaan sekä - Harari huomasi - myös algerialaiset löivät ranskalaiset miehittäjänsä, vaikka Ranskan armeija oli teknisesti ja taloudellisesti ylivoimainen. Afganistan ja Irak saattavat myös näyttää jenkeille, että kun jokin Osama Bin Laaden menee kiven koloon piiloon, ei auta oikeastaan muu kuin pommittaa koko alue kivikaudelle - siinä kyllä menee massiivisesti omiakin resursseja ja nuoria ihmisiä.

Seuraavat sodat ovat nimittäin sissisotia. Niitä käydään vuosikymmenet ja niihin turrutaan. Vaikka Aku Louhimiehen Tuntematon sotilas oli mielestäni hyvä ja tykkäsin siinä jopa Aku Hirviniemestä, jota en tähän mennessä ole kummoisena näyttelijänä pitänyt, voi olla, että tulevaisuudessa Tuntematon 2017 näyttää tosiaan "metsureiden eräretkeltä metsikössä, jossa juurakot räjähtelevät". Näin kirjoitti kirjallisuusrosentti Markku Soikkeli ja tuumasi, että vihollista Louhimiehen versiossa ei juuri näkynyt. Sanon tähän väliin, että ei näkynyt, jos olisi näkynyt, olisi varmaankin tarvittu vielä toiset seitsemän miljoonaa euroa lisää, ymmärtäisin tuotantoyhtiötä tässä kohtaa kyllä, vaikka olihan tuo osuvasti sanottu.

Ah, kiitos Yuval Noah Harari, seuraavaksi taidan lukea Amartya Senin Moniäänisen Intian, jotta uskaltaisin jatkaa Arundhati Royn Äärimmäisen onnen ministeriötä. Minulla on ollut Royn Joutavuuksien Jumala hyllyssäni sen ilmestymisestä lähtien, mutta en ole sitä vain saanut aikaiseksi lukea. Koetan nyt Royn uusimman romaanin avulla. Ehkä luen joskus Royn esseetkin, hänen poliittisuutensa ja globaalikapitalismin kritiikkinsä kiinnostaa. Amartya Senin Moniääninen Intia oli jätetty Lapinlahden kirjaston kierrätyshyllyyn. Kuka ihme sellaisen on omistanut - Lapinlahdella?

Haluaisin todellakin jutella joskus lapinlahtelaisen kanssa, joka on lukenut Amartya Seniä.

Nyt loysin kohdan, jossa Harari puhuu eurooppalaisista maailmanvalloittajista ja tuumaa: "Ei-eurooppalaiset kulttuurit omaksuivat aidosti globaalin näkemyksen vasta 1900-luvulla. Tämä oli yksi ratkaisevista tekijöistä, jotka johtivat eurooppalaisen ylivallan romahtamiseen." (Yuval Noah Harari Sapiens - ihmisen lyhyt historia s. 332)

Aito globaali näkemys. Ei tarkoita globaalikapitalismin nielemistä. Sitä voi arvostella. Aito globaali näkemys tarkoittaa sitä samaa, mistä maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki puhui Iisalmessa historian ensimmäisellä Kansantaloutta tasan kaikille -foorumilla armon vuonna 2010. Patomäen taikasanat olivat: globaali oppiminen!

Ihmiset eri puolilla maailmaa opiskelevat asioita, ottavat selvää, haluavat tietää. Niin.

Siitä pääsenkin aasinsillan avulla John Steinbeckiin, joka meinasi jo tuolla ylempänä hiipiä tekstiin. Minulla on kesken Matka Charleyn kanssa. Outoa, jos kysyttäisiin, mistä Steinbeckin kirjasta pidän eniten, pidän ehkä sittenkin Matkasta Charleyn kanssa. En lukenut sitä loppuun, sillä haluan ikuisesti jäädä kirjailijan ja hänen koiransa kanssa matkalle ympäri Amerikkaa.

Tähän yhteyteen huudahdan, että onpa ihanata Ärräpäät-sähköpostilistalaiset ovat elävöittäneet elämääni jo kymmenen vuoden ajan. Emme muuten tajunneet juhlia listan kymmenvuotissynttäreitä. Listahan syntyi Silmien väliin ryssää -laulun aiheuttamasta jälkikohusta, mutten mene nyt siihen, vaan kopioin tähän viestin, jonka kirjoitin toveri Oiva Hevosen, englannin kielen kääntämisen ja John Steinbeckin innoittamana:

"No niin juu, tulen loputkin puolimatkaa vastaan käännöskiistassa. Olkoon niin, että Liisa-Maria Piilan käännös on sekä vanhentunut ja yhtä aikaa huonohko. TOSIN! Kuuntelin kerran Yle-radio-ohjelman, jossa puhuttiin kaunokirjallisuuden kääntämisestä, ja ilmeisesti on koulukunta kääntäjiä, jotka antavat kääntämänsä kielen rakenteiden jotenkin näkyä tai ainakin hieman häämöttää käännöksessä. Minusta ajatus on mielenkiintoinen, en kuitenkaan itse olisi sitä koulukuntaa, jos kääntäisin. TOISAALTA TOISAALTA. Kun ammoin olimme kaksikielinen perhe, alkoi meidän suomen kielen puheeseen tyttöjen kanssa hiipiä venäjän kielen rakenteita ja muotoja. En meinannut millään saada tytöiltä kitkettyä sitä, että valoja EI VITTU PANNA KIINNI (vyikljutshat svet), vaan valot sammuteaan. Tai pannaan pois, mutta joskus yhä takahuoneen hikimoron huoneesta kuuluu äkäinen: "Pankaa käytävän valot kiinni!" Ai, että se riepoo hermoja.

Onko olemassa kielen puhtautta? Miten pitkälle sitä voidaan vaalia? Kielethän sekoittuvat ja esimerkiksi venäjä ottaa ihan täysin sellaisenaan englannista esimerkiksi tietokonetermit, kuten se on aikoinaan, Pietari Suuren aikaan, ottanut purjehdus- tai merenkäyntitermit muualta.

Jäin miettimään - Iisalmen kirjoittajayhdistyksen Sonetilla kun on sellainen tapa, että joka kokoontumiskertaa varten kirjoitetaan jostain yksittäisestä sanasta assosiatiivisesti, siellä oli kirjoitettu syksyn aikana assosiatiivisesti muun muassa sanasta Häät - miksi juhlat ovat aina monikossa suomen kielessä? Miksi on HÄÄT tai HAUTAJAISET tai SYNTYMÄPÄIVÄT. Toki ortodoksitkin kohta viettävät Kristuksen syntymän juhlaa, ei siinä mitään, mutta kertokaapas nyt, mikä on monikollisen termiin selitys tai etymologia! Mua vaivaa! Miksi ei ole HÄÄ tai HAUTAJAINEN?

Ja kun nyt tulivat puheeksi ortodoksit, kerron, että Valamon hiljaisuuden olen minä löytänyt hotellin respasta. Siinä on myös ortodoksiesineistökauppa. En tiedä, mikä on se juttu, mutta jotenkin rauhoitun siellä paremmin kuin Valamon kirkossa. Taustalla ortodoksista musiikkia. Mukavat sohvat, joilla rönöttää. Ihmisiä tulee ja menee, mutta kaikki puhuvat jotenkin rauhallisesti.

Kiva fiilis siinä fiilistellä."

Kiista toveri Oiva Hevosen kanssa sikisi siitä, että hänen mielestään Anna-Liisa Piila oli oikaissut liikaa kääntäessään cheerleaderin kuoronjohtajaksi Steinbeckin kirjan loppupuolella, jossa kirjailija ja koira olivat New Orleansissa. Steinbeck kertoo New Orleansin "desegregaatiosta" eli tositapauksesta loppusyksyllä 1960, jolloin kaksi isää päättivät viedä neekerityttönsä whites only -alakouluihin oppilaiksi:

Tässä suoraa lainausta toveri Oiva Hevoselta: "Tytöt hyväksyttiin. Siitä alkoi valtava parjauskampanja, jossa iso lauma keski-ikäisiä akkoja päivysti koulun edessä jä räkätti kouluun tuleville tytöille ja huusi rivouksia jne. Ja tietysti mediaväki tuli sinne kertomaan omat versionsa kansalle. Steinbeck kertoo käyneensä New Orleansissa kaksi tuntia seuraamassa tätä härdelliä, ja hän piti sitä täysin mielipuolisena aikaansaannoksina, joka osoitti, ettei neekeritytöillä eikä oikein heidän vanhemillakaan ollut perusihmisoikeuksia tukenaan. Hyvin paljon tulee tämän päivän USA mieleen. Steinbeck ilmeisesti sanoi näitä akkoja cheerleadereiksi, koska heidät oli käännetty kuoronjohtajiksi."

Minä puolestani olin seuraavassa viestissäni sitä mieltä, että kuoronjohtaja ajaa hyvin asian, sillä meillä ei Steinbeckin matkakirjan suomeksi kääntämisen aikaan tiedetty, mikä on cheerleader. Cheerleaderillahan ei vieläkään ole mielestäni Cotuksen hyväksymää täysin suomenkielistä ja napakkaa vastinetta. Ei ainakaan toistaiseksi ole tullut minua vastaan semmoinen. Eikös se ole hengennostattaja? Cheerhän tarkoittaa hurrausta. Sanatarkka käännös lienee hurrausjohtaja, mutta eikös cheerleaderieden idea ole juuri niin kuin waspit rasistipaskat tekivät: hengennostatus afroamerikkalaisia koulutyttöjä vastaan?

Kääntämisestä ja siitä, että valmiita termejä suomen kielessä ei kääntäjälle aina ole, juolahti mieleen, että suunnittelen merkintää Kirsti Eran mainiosta Suleika avaa silmänsä -kirjan käännöksestä, mutta merkintä on niin pitkä, etten saa edes aloittaa sitä ennen kuin olen kirjoittanut kaksi tai kolme suunnittelemaani tekstiä elämänkaarikurssille tammikuuksi 2018.

Ennen kuin alan kirjoittaa ensimmäistä elämänkaarivuosien 21 - 35 -kirjoitusta tammikuuksi, kopioin tähän Maaseudun Tulevaisuus -keskusteluviestin, jonka kirjoitin Ärräpäihin - tämä on kirjoitus, joka kiertyy itseensä kuin käärme, joka syö itseään hännästä pitäen:

"Reunat (Jenni Räinä ja Vesa Ranta Reunalla - tarinoita tyhjenevästä Suomesta) tulevat vielä popiksi. Siis kaikki maailman reunat, jos älyävät yhdistyä ja ymmärtää globaalin oppimisen periaatteen. Lukekaa ihmiset Yuval Noah Hararin Sapiens - ihmisen lyhyt historia.

Jo maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki vuonna 2010 Iisalmessa Kansantaloutta tasan kaikille -foorumilla puhui globaalista oppimisesta, kun puhui maailman sosiaalifoorumiliikkeestä. Meidän Iisalmen KTK oli osa maailman sosiaalifoorumiliikehdintää, mutta Iisalmen demarien johtamana ja muotoilemana. Ihan mussukoitahan ne Iisalmen demarit ovat!

Mitäs minä vielä! Niin Maaseudun Tulevaisuus on paras lehti. Nimittäin! Jos meiltä loppuu ruoantuotannon taito, meiltä loppuu kaikki. Sitä paitsi Maaseudun Tulevaisuuden kolumneissa saa biologi Seppo Vuokko Suomen reunalta kaakonkulmalta varoittaa siitä, että Saksassa asti jo on mehiläiskato. Lisäksi Seppo Vuokko kirjoitti otsikolla Minustako helsinkiläinen.

Eikä kukaan sensurunoinut Vuokkoa:

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/vieraskolumnit/artikkeli-1.214072

Tässä yhteydessä pitää kiittää myös päätoimittaja Jouni Kemppaista, joka ei tosin sanankäyttäjänä ole ihan sama kuin Hesarin Kuukautisliitteen Arto Paasilinna -elämäkerturi Jouni K. Kemppainen, siitä, että kirjoittaa Jan Vapaavuoren C21-hankkeista jotenkin analyyttisesti ja kiihkottomasti, mutta ei kritiikittömästi.

Kirjoitin näin tänään minä:

http://www.piavalkonen.fi/blogi/2017-12-yuval-noah-hararin-sapiens---ihmisen-lyhyt-historia-

Pia