Pia Valkonen

Vapauden hinta

ma 11.12.2017

Eipä siinä paljoa lauantain ja sunnuntain aikana ehditty. Ajettiin Seinäjoelle Viitasaaren ja Kyyjärven sekä Alajärven sivuitse, syötiin ruisleivät Kyyjärven ST1:llä, etsittiin hotelli ajamalla kaksi kertaa rakennuksen ympäri, majoituttiin, koetettiin syödä jotain pientä Huviretkessä, käveltiin kaikessa rauhassa kaupunginteatterille, katsottiin näytelmä, käveltiin takaisin hotelliin - Seinäjoella on huonot katovalot, mutta kaupunginteatterin lämpiöissä ja kahviossa on kunnon valot! - syötiin Huviretkessä myös pari muutamaa tuntia aiemmin tilaamamme ruoka ja muuta, mentiin nukkumaan, herättiin, puettiin, syötiin aamiainen ja lähdettiin pois.

Silti reissu oli merkityksellinen. Kuuntelin tarkkaan, mitä matkakumppanini kertoi. Mietin sitä koko ajan. Matkakumppanini sanoi myös kuunneltuaan tarkkaan minua,  että vapaudella on hintansa. Aloin nauraa. Mitä siitä, että eläkettä ei ole kertynyt. Minunhan ei eläkkeellä esimerkiksi tarvitse matkustaa lähikirjastoa kauemmas. Olen jo tähän mennessä nähnyt tarpeeksi.

Jos lähistöllä on kirjakokoelma ja mahdollisuus kirjoittaa, olen tyytyväinen. Aamulla syön kaurapuuron, päälle ehkä raejuustoa, pakastemansikoita ja puolukkasurvosta, seuraavaksi ei tarvitse syödä kuin päivällinen ja sillä sipuli. Ruokaankaan ei mene paljoa rahaa.

Koirien eläinlääkärikuluja varten tulee ylläpitää luottokorttia.

Saan kertoa viisauden lähteen. Se on elämäkertakirjoittamisen ohjaaja Raili Miettinen. Elämäkertaa voi myös kertoa ja siinä samalla tehdä oivalluksia.

Seinäjoen kaupunginteatterin Murhaloukku oli kamala, mutta onneksi mukana oli Matti Pulkkisen seuran varapuheenjohtaja Asta Torpo. Hän kertoi, että Murhaloukun käsikirjoittaja on kirjoittanut myös Rosemaryn painajaisen, kauhuleffan, jota en ole nähnyt, sillä en nuorenakaan halunnut katsoa kauhua.

Jouduimme kärsimään Murhaloukun läpi, sillä Saarnaajan näytökset oli sairaustapauksen vuoksi peruttu. Olen jo varannut liput Saarnaajaan keväämmälle. Se on ehdottomasti nähtävä. Seinäjoki on onnistunut. Kesällä siellä on vaikka sun mitä kekkeriä ja talvella hyvää kulttuuria, jota kehtaa tulla seuraaman kauempaa. Tai no, Murhaloukkua lukuun ottamatta, se oli pikkujoulukamaa, mutta täytyyhän sitä katsoa joskus jotain kevyttä, jotta raskaampi erottuisi edukseen.

Eilen Seinäjoen K-Citymarketista kotimatkan eväitä ostaessa pongasin leipäosastolla hyllyn: paikalliset. Oli korvapuusteja Virroilta Vilenin leipomolta, oli riisipiirakoita, aika kalpeita tosin, sekä Kauhajoelta että Vimpelistä Nelimarkan leipomosta. Kauhajoen leipomon nimi pitää vielä tarkistaa pussista, googlaamalla ei onnistu, sillä Kauhajoella on useita leipomoja, mikä on superhienoa!

Seison Iisalmen kirjaston tietokoneella. Kohta lähden juoksemaan Sonetin joulupuuroiltaa kohden. Pitää hakea auto ydinkeskustasta, jätin sen kirjakaupan taakse, hain sieltä Teppo Kulmalan Tuupovaara kuutosen. Iisalmen kirjaston hyllystä otin Lars Sundin Kolme sisarta ja yksi kertoja. Tästä oli Cumulus-ravintola Huviretken illallispöydän ääressä puhetta. Asta kertoi kirjasta niin, että päätin sen olevan seuraavana Tuupovaara kuutosen jälkeen lukulistallani.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi