Uumaja on eri kaupunki
Ruotsissa kuin Uppsala

la 30.12.2017

Kohta alan kirjoittaa. Elämänkaarikirjoitusta vuosista, joita en hyvällä muistele. Kaikki oli niin ristiriitaista. Jos poimin hyvät kohdat, kirjoituksesta tulee lässy ja jos huonot, ... noh, inhorealismikin on tietysti laji sinänsä.

Eilen lähetin porukat Muhokselle. Sitten aloin psyykata itseäni, että saisin illalla unen päästä kiinni, jotta tänään Suurena Kirjoituspäivänä ei olisi aivosumua. Kävin Iisalmessa uimassa ja sen jälkeen lukemassa K-Sittarin kahviossa, Mehevässä, Iisalmen Sanomat, jossa oli kuin olikin Pirjo Nenolan pätkä Teppo Kulmalan Radio Tuupovaara kutosesta, kirjailijan hevosenkengästä. Minulla oli vaikeuksia lukea sitä, sillä olin uimista varten varustautunut piilolinsseillä. Piilolinssit eivät ole lukulinssit.

Tässä Matti Pulkkisen seuran puheenjohtajan blogimerkintä Kulmalan Tuupovaaroista, kun haluaisin minäkin nyt nyt nyt nyt ja nyt, juuri nyt kirjoittaa vitosesta, jota ensimmäisellä lukemalla arvelin masennuskirjaksi, mutta jossa on muitakin elementtejä, kuten maltillinen ortodoksia: http://railimiettinen.blogspot.fi/2016/07/tuupovaara.html

Ihan meinasi unohtaa Kulmala-merkinnän, sillä menin tänä aamuna taas kurkkimaan, joko Raili Miettinen on kirjoittanut ortodoksisuudesta. Ei ollut. Odotan sitä, mutta kaikella on kypsymisaikansa ja tiedän, että pulkkisseuran puheenjohtaja ei halua horista joutavia tai kirjoittaa tyhjäkäyntitekstiä, kuten minä nyt teen, sillä minulla on kirjoittajan blokki. Vittujoo, jos olen ollut paskapää ikävuosinani 21 - 35 v., se on inhimillistä, anteeksi saa, olen pyytänytkin, enko olekin? Argh ei auta. Tätä merkintää olen pidentänyt sekä lopusta keskeltä että eri paikoista, ettei tarvitsisi mennä kirjoittamaan.

Nyt menen.

Pirjo Nenolan Iikkari-pätkässä Johanna Niskasen runokirjasta sain linssit räpyteltyä sen verran asentoon, että luin yhden siteeratun runon. Vitsit, se oli hyvä! Naisen arjesta. Nainen siinä lypsää, separoi maidon, lakaiseen karjakeittiön lattian ja yhtä aikaa älykännykällä näpyttää tekstaria: "Ei, ei!" Ja vastaa älykännykkään: "EI, EI, EI EHDOTTOMASTI EI."

Sanatarkasti se ei noin mennyt, mutta ajatus oli noin. Naisruno. aivan ihana, missä ihmeen välissä lypsykarjatilan emäntä hevosineen ja lapsineen kirjoittaa? Kysyn vaan!!! Minä sain nyt raivattua itsellni kirjoituspäivän ja pidän siitä kiinni, luulin tosin, että pääsen eilen tietokoneen ääreen ja peruin tutkiskelun, mutta sitten nukuttiin Matin kanssa kuin possut yli yhdeksään ja arvasin, että kirjoittaminen on nyt tässä tänään. Mariakin oli lukenut Henriikka Rönkkösen Mielikuvituspoikaystävän yhdessä yössä melkein loppuun, se on aika hyvin lapselta, jolla oli suuria vuorenkorkuisia, kardinaalisia vaikeuksia oppia lukemaan, jostain syystä Maria kyllä lukee ihan sujuvasti asoista, jotka sitä kiinnostaa, enkä nostanut tyttöä aamutoimille kuin vasta puoliltapäivin. Sitä ennen olin taistellut Annan suihkuun ja kohti Muhosta, sehän nimittäin kestää.

Sain postissa Huutonetin kautta Tiina Pystysen Runousopin. Alkuyö meni Tiina Pystysen kanssa, kirja itsessään on hurmaava, murhaava kirjoitin ensin, taide-esine, juuri tähän saumaan kuin nenä päähän, kuin nappi otsaan tai suuhun (valium, delirium, prozac vai mikä se kaikkein jenkkien oma soma on?). Luin Runousoppia ensin puolille öin. Sitten tipahti lunta katolta ja minä luulin, että Lapinlahden natsit, jotka jo fantasioivat punavihreiden vassaripaskojen hakkaamisesta, tulivat ikkunasta sisään enkä uskaltanut mennä alakertaan katsomaan, olivatko sittenkin kissat pudottaneet toisenkin kukkaruukun keittiön amppelista.

Lunta se vain oli. Samanlainen rymäys kävi äsken.

Synestesiani jaksaa minua aina naurattaa. Väitin, että toveri Oiva Hevonen ja hänen murunsa olisivat menneet laivalla Uppsalaan. Huis hais, minäkään en silloin tukioppilaana 1980-luvun alussa laivaillut Uppsalaan, vaan Uumajaan, mutta tässä keskustelu, joka vihreestäni heräsi, takeperoisesti, kuten somessa aina:

Kun Vaasasta lähtee luoteeseen ja jos ei osu kivelle, päätyy Holmsundiin, joka on Umeån eli Uumajan satama, kaksi peninkulmaa kaupungista meren rantaan. Uumaja on sikäli merkittävä paikkakunta Suomen kannalta, että syksyllä 1809, tarkemmin sanoen lokakkuun 8. päivänä kenraali von Döbeln piti sen kaupungin torilla jäähyväispuheen suomalaisille sotajoukoille, till finska trupper. Se on varmaankin yksi maailmanhistorian top twenty -puheista. Jos et usko niin katso:

http://www.narc.fi/1809opetusaineisto/pdf/soda_lopun_haamotaessa3.pdf

Ugh,
Oiva Hevonen

29. joulukuuta 2017 klo 16.58 Pia Valkonen <pia.valkonen@lapiomies.fi> kirjoitti:

U on sininen kirjain. Joten synesteetikolle Uumaja on kovin kovin sininen. Uppsala myös, mutta vähän siinä on punaistakin, koska a on punainen. Umeåsta en oikein osaa sanoa. Sininen kyllä, mutta å:n väriä en näe. Nyt pitää ottaa Ruotsin kartta esille.

Pia

Oiva Hevonen kirjoitti 2017-12-29 16:02:

Niin, ei minulla muuta mutta ei me Uppsalaan menty laivalla (se kun on
sisämaan kaupunki) vaan Uumajaan. Till Umeå. Ja Uumajasta Vaasaan,
från Umeå till Vasa.

Tässä vielä yksi viesti, jonka Ärräpäihin tänä aamuna kirjoitin:

Heips, täten lupaan opetella Pohjois-Ruotsin maantietoa. Vielä on hukassa se paikka, jossa asuvat Maria Suutala ja hänen rukousvastauksensa, se saksalainen. Siis oikeesti ihmiset, mulla on aivoissa reikä siinä kohtaa. Ei se ollut Jokmokk, mutta lähellä Älsbytä kuitenkin, kun ajateltiin Matin kanssa, että sieltä ne pahamaineisest Älvsbyhusit tulevat, TOSIN Mikkelin asuntomessuilla kaikkein fiksuin talo oli juuri yksinkertainen ja konstailematon Älvsbyhus. Siinä ei esimerkiksi ollut paskahuussia, joka avautuisi suoraan keittiöön. Aikuisten oikeesti! Mikä suomalaisia rakennussuunnittelijoita vaivaa? Jokin perversio ehkä. Kuvittelen, kun talon isäntä käy vessassa sunnuntaina aamupäivällä krapulapaskalla ja astuu sitten kaksi askelta valmistamaan perheelleen loistoateriaa. Mistä kohtaa vessaa alaston kokki tulee ulos, että hajut eivät karkaa, kun huusissa on vain yksi ovi ja sekin avautuu suoraan keittiösaarekkeeseen!? Näin oli useammassa talossa Mikkelin asuntomessuilla.

Kiitos toveri Juhani Tanskille shampanjaisesta nimpparionnittelusta. Oltiin toveri Tanskin kanssa samalla Tiekkarin uuden vuodentervehdyslistalla. Tai siis Jussi Kuopiosta ja minä Lapinlahdelta, ja Ullakin oli! Hannu Ketoharjun synttäreistä oli eilisessä Tiekkarissa Joenkaupungin kommareiden onnitteluilmoitus. Missä synttärisangari päiviään viettää? Onnea, onnea!

Kysyy
Pia