Pia Valkonen

Sonetti antaa tilaa

ti 12.12.2017

Eilen menin Iisalmeen ihan ennen aikojani. Saatoin viettää tyhjää aikaa, omaa vain minulle kuuluvaa aikaa, se oli ihanata. Hain Teppo Kulmalan Radio Tuupovaara 6:n, kirjailijan hevosenkengän kirjakaupasta ja menin sitä lukemaan Kahvila Hillaan. Sen jälkeen luulin tekeväni pitkänkin kävelylenkin kirjastolle ja takaisin kirjakaupalle, mutta eihän siinä ollut kuin pari korttelinvälit käveltävänä.

Iisalmen kirjastolla kävin katsomassa Jussi Rytkösen hauskoja puuveistoksia ja alakerrassa unkarilaisen valokuvaajan näyttelyä. Näyttelyssä oli kuvia koivusta ja runoja niihin liitettynä. Koetin nyt epätoivon vimmalla googlata valokuvaajan nimeä, mutta google heittäytyi täysin tyhmäksi. Rutakko-verkkokaan ei tunne näyttelyä, joka on survottu Iisalmen kirjaston alakertaan.

Täytyy olla melkoinen taiteenystävä, jotta laskeutuu Iisalmen kirjaston pimeään ja matalaan kellariin. Kyllä Iisalmi ansaitsisi kunnon näyttelytilat kulttuurikeskuksensa yhteyteen.

Kirjoittajayhdistys Sonetin joulupuurolla olivat ilahtuneita, kun minä uskollinen jäsenmaksun maksaja vihdoin uskaltauduin kirjoittajailtaan. Puuro houkutteli. Toinen kikattavista enkeleistä kehui Sonetin joulupuuroa. Sitä on puuromestari hauduttanut aina tuntikausia.

Nyt vasta tajuan, mitä kirjoittajapiiri tarkoittaa. Siellä on tarkoitus lukea ääneen omia tekstejä. Piirissä joka kerran päätteeksi arvotaan seuraavan kerran sana-assosiaatio - paitsi eilen illalla. Sana-assosiaatio jäi arpomatta. Ymmärsin näin, että jokainen ehdottaa jotain sanaa, joka tulee omaan mieleen, kirjoittaa sen lapulle ja lopuksi arvotaan seuraavaksi kerraksi sana, jonka perusteella kirjoitetaan.

Minua alkoi naurattaa, sillä olen minä jokaisen Sonetin lähettämän sähköpostiviestin lukenut. Ja olen minä ihmettelemästä päästyäni ihmetellyt aina joka viestissä olevaa kryptistä sanaa. Olen jotenkin ajatellut, että jossain vaiheessa sanat kootaan ja niistä tulee runo, tässä tämän syksyn sanat:

Kivääri, pimeän ajon harjoittelua
Emma.

Häät.
Musta sade, myötätuuli.

Ihmissyönnistäkin on kirjoitettu. 

Sonetin ilta oli mukava. Hyväntahtoiset ihmiset olivat hyväntahtoisia, lempeät ihmiset olivat lempeitä, hiljaiset ihmiset hiljaisia ja ärtyisät ihmiset saivat olla ärtyisiä sekä temperamenttiset ihmiset saivat poistua paikalta ovet paukkuen raivosta. Sonetti antaa jokaiselle tämän haluaman tilan. Minusta se on hienoa. Kirjailija Teppo Kulmala sai olla superujo ja lähteä paikalta, kun halusi ja täytyi.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi