
pe 29.12.2017
Toveri Oiva Hevonen onnitteli Piian päivän johdosta päivän myöhässä ja valitteli, että myöhästyneet onnittelut ovat kuin lukisi eilispäivän lehteä. Kirjoitin takaisin, että ei se mitään, sillä itsekin onnittelin Ärräpäät-sähköpostilistalaisia monta päivää myöhässä nimipäivistään:
"Ei haittaa. Minä luen vanhempiakin lehtiä kuin öylöspäivisijä. Öylön tarkoittaa eilen ja niin sanotaan muun muassa Varpaisjärvellä ja Nilsiässä, sillä Varpaisjärvi on ollut osa Nilsiää vielä yli sata vuotta sitten. Nythän Varpaisjärvi on osa Lapinlahtea. Poloiset.
Aloin toissapäivänä lukea Maaseudun Tulevaisuutta, jossa oli parasta ennen päiväys 17. huhtikuuta 2017. Luin jo etusivun otsikoita mielenkiinnolla ja sitten silmä osui päivämäärään. Lehti oli ollut Matin puuha-alusta keittiön pöydän äärellä, johon lehti oli päätynyt lehtikorista, jonne se oli päätynyt minulta säilöstä. Tyhjensin lehtisäiliön ennen joulunpyhiä. Mitenkäköhän pitkälle olisin lukenut huhtikuun lehteä ennen kuin olisin huomannut, että se ei ole joulunumero.
Säilöin joitain mielenkiintoisimpia Maaseutun Tulevaisuuksia, koska piti ottaa mukaan sanomalehtiä naismystikko Maria Suutalalle, joka asuu nykyisin Pohjois-Ruotsissa - .... ja paikkakunta oli....? Perhana, jossain siellä. Jokkmok? Älvsby? Tuli oikosulku.
Maria Suutala on filosohvian tohtori, jonka luokse usutin Toveri Oiva Hevosta ja hänen muruaan, kun olivat laivailemassa Uppsalassa ja silleen. Maria Suutala on syntyisin Ylivieskasta ja rukoili itselleen miestä. Sitten Saksasta hänelle sellainen lähetettiin. Tosin kait rukousvastauksessa oli apuna joitain ystäviä. Mutta jospa ne ol´ enkeleitä.
Tässä Suutalan cv:tä Kirjasammon sivuilta: Oulun yliopiston aate- ja oppihistorian ja Åbo Akademin uskontotieteen dosentti. Tutkijana mm. Saksassa Herzog August Bibliothek kirjastossa ja kansainvälisessä tutkimuslaitoksessa (1986–1992) sekä Suomen Akatemian nuorempana tutkijana (1991–1995). Vuodesta 1995 lähtien vapaa tutkija ja kirjailija.
Maria Suutala on erikoistunut luontosuhdetta ja naisen historiaa käsitteleviin kysymyksiin, ekohistoriaan ja ekoteologiaan, ekofilosofiaan ja ekofeminismiin. Kirjailija asui Ylivieskassa saksalaisen puolisonsa kanssa ja vietti kesiä Ahvenanmaan ulkosaaristossa. Pariskunta hoiti hautaan Marian vanhemmat ja sitten ostivat pienen erakkotilan Pohjois-Ruotista, joka on jonkinlainen hengellinen yhteisö. Siellä piti meidän SPR:n voimanaisen Satu Tauron kanssa käydä Maria Suutalan luona viime loppukesästä, mutta sitten kaikesta tuli aivan liian monimutkaista. Matka tyssäsi erityisesti siihen, että meidän iso pakettiauto on rekisteröity kuorma-autoksi eikä näin ollen minulla ole sen ajo-oikeutta. Matti ei sitten ollut kovinkaan innostunut lähtemään pitkälle ajomatkalle, kun selkä oikkuili ja jalat menivät alta. Minä taas en olisi uskaltanut lähteä ilman Mattia minnekään - edes henkilöautolla.
Nyt koetan innostaa Matti Pulkkisen puheenjohtajaa ja varapuheenjohtajaa lähtemään Satu Tauron ja minun kanssa Maria Suutalan luokse käymään. Hm, hm, hm. Semmoinen naismatka olisi kyllä kiva. Jos ois kuuden paikan matkailuauto. voitais ottaa Maria ja Annakin mukaan. Hm. Hm. Semmoisessa voitais olla omavaraisia ja tehdä itse ruokamme. hm. Hm. Hm. Matin tyttärellä ois matkailuauto. Hm. Hm. Hm."
Marko Varajävi on pongattu Ylen alueuutisista! Lausuu parhaillaan jotain Torniojokilaakson neuvoston toiminnanjohtajana! Olisipa mukava, jos Varajärvi saisi kirjan Vasemmistoliiton kokemuksistaan valmiiksi tai edes puolivalmiiksi - luettavaksi. Jahas, wikipedia kertoo, että Varajärvi on ollut neuvostovirassaan syyskuusta 2016 lähtien. Olen minä aina välillä googlaillut, joko vassukirjasta jotain kuuluu.
Ei ilmeisesti ole päivittänyt www.uusisuomi.fi -blogiaan kesäkuun 2016 Oulun puoluekokouksen jälkeen. Äänestin Varajärveä puoluesihteeriksi Tampereen-puoluekokouksessa 2016 ja tunsin kauheata pettymystä. Marko Varajärvi ei matkannutkaan pitkin Suomea aatteen miehenä ja matkasaarnaajana, vaan keskittyi ihanaan par´suhe-eloonsa tuoreen vaimonsa kanssa, meni puoluekokousestradilla ensin kihloihin, sitten vissiin naimisiin ja kohta tuli perheenlisäystäkin perheeseen.
Suloistahan sitä oli Facebookista seurata, ei siinä mitään, mutta kun minä ainakin äänestin puoluesihteeriä ihan muista syistä kuin sulostuttamaan sosiaalista mediaa henkilökohtaisella elämällään - uskokaa tai älkää, siis minä ihan niin! Nojoo, kesän 2016 puoluekokouksen jälkeen kävi ilmi, että puolueen puheenjohtaja ja puoluesihteeri eivät olleet ilmeisesti puoluetoimistolla edes puheväleissä keskenään. Ei siinä varmaan niin kovin innolla kenttätyötä voinut tehdä, jos ollenkaan. Ymmärrän Varajärveä nyt täysin ja toivon, että hän kirjansa kirjoittaisi. Julkaisisi nyt edes blogissa tai jotain.
Niin Maria Suutala haluaisi Suomesta tulijoilta sanomalehtiä tuliaisiksi. Maria Suutala kirjoittaa Sielun Peili -nimiseen lehteen. Se on pahamaineisen Karprintin lehti. Karprint puolestaan on aikakauslehtiyhtiö, joka oli takavuosina Journalistiliton hakusaarrossa.
SPR-Hoijakan Satu aina soittaa minulle, että nyt on S-Marketiin taas tullut Sielun Peili, jossa on Marian juttu. Ja minähän käyn Sielun Peilin hyllystä hakemassa. Ihan takuuvarmasti en muuten koskisi koko sököstykseen edes kolmen metrin kepillä:) Ja ihan jees lehtihän se on, omat ennakkoluulot vain ovat pelissä. Sielun Peili - enhän minä edes kuolemattomaan sieluun tai mihinkään sieluun usko.
Sen sijaan elämän henkeen nefešiin uskon ja ruahiin. Koiranpennut on kivoi, noi kax käsitettä on joteski kivempii hepreax.
Googlasin Karprintin. Nousi Matti ja Liisa -lehden mun yhden kesäpäätoimittajakauden kesätoimittajan Manu Haapalaisen merkintä Kadotetusta vuodesta - Karprintissä: https://www.journalisti.fi/artikkelit/2014/11/kadotettu-vuosi/
Manu Haapalaisen ja Katri Viitaniemen ja Riikka Virrannan ja sen yhden täkäläisen terveyskeskusylilääkärin tyttären kesätoimitukset Matti ja Liisa -lehdessä olivat aivan taivaallisen mukava. Älykkäitä ja fiksuja, tiedonhaluisia nuoria ihmisiä.
Maria huutaa, että haluaa nousta. En ehdi Manu Haapalaisen kadonnutta vuotta nyt edes vilkaista.
Vilkaisinpas, thehee, Manu Haapalainen kirjoittaa juuri Sielun Peilistä näin: "Synkimmältä hetkeltä tuntuu huuhaa-lehti Sielunpeiliin tekemäni myötäsukainen juttu ”enkelivalmentajasta”.
[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]