Pia Valkonen

Kiuruveden kirjastolla

ke 13.12.2017

Tuli vahingossa Kiuruvesi-sightseeing. Piti Iisalmessa aikailla monta tuntia ja ajettiin Poroveden rantaan Iisalmen pursiseuran pitsihuvilamajan parkkipaikalle tarkoituksena kusettaa koira. Järveltä tuuli semmoisella intensiteetillä, että tuntui kuin yllä ei olisi takkia ollenkaan. Hyppäsin autosta ulos ja saman tien autoon sisään. Sanoin, että ei täällä voi kävellä, tuuli vie mennessään ja nyt ajetaan Kiuruvedelle.

Matti ei edes kysynyt, miksi. Päätin, että Kiuruvedelle, koska joskus vielä onnistumme tapaamaan täällä kummipojan äidin kanssa. Kummipojan äiti käyttää joskus Kiuruvedellä kakaroitaan uimassa ja käyvät samalla kirjastossa. Olemme sopineet lounastreffit Iltalypsyyn. Ajattelin, että nyt opettelen reitin Kiuruveden kirjastolle. Ei vielä tänne kirjastolle tullessa onnistunut. Kierreltiin tuhannen söpön lumivallien takana nököttävien omakotitalojen välistä kirjaston takapihan kautta. Jostain syystä Matin älykännykän navigaattori ei tunnistanut kohtaa, jossa Kiuruvedellä ajelimme. Navigaattori väitti koko ajan, että kirjastolle on 300 metriä.

Kiuruveden kirjasto on korjattu noin kymmenen vuotta sitten entisiin ammattikoulun tiloihin. Tämä on ihan hulppea rakennus. Juuri takapihalle antavat valtavat ikkunat, joista on mukava kurkistella sisään hienoon tilaan. Kirjaston kanssa samalla tontilla on lukio ja ainakin hankesuunnitelman mukaan Nivan koulun piste - siis jokin metsäkoulu - ja Lähteen päiväkoti. Olen minä täällä kirjastolla käynyt. Vuosi sitten haimme koko perheen yhteisenä hankkeena Kiuruveden kirjastosta kirjallisuusteoriakirjan, jonka kahlasin Vietnamissa Annan heräämistä odotellessa läpi. Ennen kuin sain teoriaosan perusopinnoista läpi, piti laina uusia ainakin viiteen kertaan eikä sekään loppujen lopuksi tainnut oikein riittää. Venytin kirjallisuusteoriatehtävää heinäkuuhun asti. Tottahan jouduin senkin tekemään kaksi kertaa.

Kirjallisuusteoriakirjaa hakiessa istuin pakun koiraosastossa ja tytöt etupenkillä Applen navigaattoreineen Matille ajo-ohjeita antaen.

Sonetin puuroilta maanantaina antoi sellaisenkin juonteen, että Matti on saatava murteella puhumisen kilpailuihin - vaikka kuulijaksi. Sonetin Teemu Oinonen esitti meille murrepätkän, jota kuuntelimme niin intensiivisesti, ettemme edes hengähtäneet kovaäänisesti nauramisesta puhumattakaan. Mietin hiihtokuulokuvan aikana sellaisia ilmaisuja kuin öylön ja mietin, käyttääkö Matti sitä.

Nyt se mies meni jo autoon. Kävi äsken vilkaisemassa tältä koneelta Kiuruveden kirjaston hankesuunnitelman. Amiskana rakennus on ollut valkea. Suunnitelmat on tehnyt Rakennussuunnittelutoimisto Nylund Oy Kuopiosta. Pitää juosta miehen perässä. Meillä on sponsoroitu Rautakaupan joululounas luvassa Iisalmessa yhdessä firman toisen raksamestarin kanssa. Sitten Kuopioon. Jatkan merkintää murteella puhumisesta joskus.

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi