Vihreistä

Marxilaiseen työväenliittoon

ke 22.11.2017

Istun Siilinjärven kirjaston tietokoneella ja nakutan niin, että saan kohta tänne porttikiellon meluhaittana. Miten voivat olla näppikset äänekkäät? Ei tämä minun vikani ole. Matti inhoaa, kun kirjoitan tätä vauhtia sellaisilla näppiksillä, joista kuuluu nakunakunakunaku. Mutta Matti ei ole nyt tässä ja omapa on kirjaston tietokone.

On minulla läppärikin repussa, mutta tykkään enemmän pöytäkoneista. Palautin kirjastoon Virpi Hämeen-Anttilan Suden vuoden. Se oli ihan hyvä, mutta siinä kaikki. Saa nähdä, osummeko Ylä-Savon subcomandante Marcosin kanssa Sukevalle ja Sonkajärvelle, kun sitä seuraavan kerran käsitellään. Voi olla. Saas nähdä. Joulukuun ensimmäinen viikko on näköjään minulla toimintaviikko niin kuin tämäkin.

Ensi viikolla olisi kalenteri tyhjä, ellei olisi lihavuuden torjuntaryhmää, kehitysvammaisten tuen pikkujoulua sekä Kuopion kauppakamarin syyskokousta. Kaksi noista pitää pyyhkiä kalenterista pois. En vielä tiedä, mitkä.

Tulin tänne Siilinjärven kirjastoon kirjoittamaan, koska täällä on hyvät kirjoitusfibat. Parkkipaikka oli täysi. Kirjastossa on varmaan ollut joku satutunti, sillä parkkipaikalla oli niin päin persettä parkkeerattuja autoja, ettei voi olla muuta mahdollisuutta kuin että asialla ovat olleet nuoret äidit. Jos autoja olisi tiivistetty lähemmäs toisiaan, parkkipaikalle olisin mahtunut minäkin. Parkkeerasin nyt orapihlaja-aitaan. Toki on ymmärrettävää, että kun on liuta lapsia, joiden turvakaukalot pitää mahduttaa auton ovien sisään, autot on pantava harvahampaisesti. Joten en valita. Meillä oli kaksi turvakaukaloa joskus 18 vuotta sitten ja auto piti sijoittaa parkkiin niiin, että molemmista sivuovista sai sisään yhden kakaran.

Näin vaivaa auton sijoittamisessa, kävin vessassa, palautin Suden vuoden, oioin autossa rypistyneet vaatteeni - olen edustuskamppeissa, sillä minulla on iltapäivällä vielä tilitoimistotapaaminen, emme ole vaihtamassa tilitoimistoa, mutta jos uusi palkanlaskentaohjelmatoimittaja löytyy, olemme valmiit kuin Melperi sotaan - ja astuin lehtilukusaliin.

Kanava, Kanava, Kanava... Hm. Kanava. Parnasso, Ylioppilaslehti, Ruotuväki. Siilinjärven kirjastoon ei näköjään tule Kanavaa. Voi kissankuset, jotka haisevat lahkeessani, pitää muistaa ostaa silikaattikissanhiekkaa, vaihdoin toissapäivänä Oskun pissalaatikon ja kolli on kussut taas laatikon märäksi ja pahanhajuiseksi, Birgitta on muuttanut päiviksi yläkertaan ja kohta sielläkin pitää vaihtaa laatikon hiekat.

Uusimmassa Kanavassa olisi perusteeellinen juttu Vihreistä. Juttua siteerattiin jopa uusimmassa Hesarin Kuukautisliitteessä - huomasittehan, että eilen dekonstruoin ja sitten menstruoin tekstissäni - nämä tulevat ihan alitajunnasta, uskokaa tai älkää, vaihdevuodet vaikuttavat tajuntaani ja kirjoituksiini, oksentakaa, eihän sanaa vaihdevuodet saa mainita, hys, hys, hys, joku voi kiusaantua. Eihän täällä nyt saa niin henkilökohtaisia asioita käsitellä kuin vaihdevuodet. Tämänhän saattaa lukea kuka tahansa. Ihan julkisestiko blogisti käsittelee omia menstruoimisiaan tai lähinnä sitä, että ei menstruoi? Juu, niin tekee, omapahan on blogini. Ei herrajumala teidän tarvitse tätä lukea.

NIIN! No, nyt minä kirjoitan sitten merkinnän Vihreistä tähän Ylioppilaslehden artikkelin Kentä mies saa paikan - Touko Aalto ja Jussi Halla-aho - kuin kaksi marjaa -perusteella (Ylioppilaslehti 4/6 2017 s. 13, teksti: Robert Sundman).

Miten niin kaksi marjaa?

Robert Sundman näkee Jussi Halla-ahon ja Touko Aallon saman puskan marjoina siksi, että he jollain mystisellä tavalla osaavat edustaa "kenttää". "Kenttä" on se jokin kollektiivi, joka seisoo toreilla joka jumalan vaaleissa räntäsateessa, lumituiskussa ja vettä kenkään valuessa, keittää rokat, jakaa karkit ja koettaa juosta äänestäjän perässä paistettua makkaraa houkuttelevasti heiluttaen. Tiedän kuvion, sillä olen tehnyt kaikkeayllämainitsemaani.

Touko Aalto sanoi, että kaikki pääsevät mukaan. Jätin Vasemmistoliiton, koska koin muutama vuosi sitten, että maalainen, yksinkertainen, alkiolainen ja uskollinen puolueen vasemmistosoturi ei kelpaa. Korostan tässä, että nyt on ihan eri tilanne. Vassukoilla on Li Andersson ja ei ole Li Anderssonista ainakaan kiinni se, etteivätkö kaikki kelpaisi ja menestys "kentillä" olisi taattu.

Lyytin Armon Vihreisiin kesällä. Meni neljä kuukautta ja erosin siitä. Syynä oli se, että keskustelu Armon Vihreissä ei ollut edes aivokuollutta. (Se oli täysin kuollutta.) Kukaan ei sanonut listalla mitään. Ja minä ajattelin, että tämähän kiva poliittinen ryhmittymä. Ei paljon rasita kalenteria. Ei keskustelua, ei toimintaa, just mulle sopiva, sillä minulla oikeasti on paljon muuta ajattelemista tätä nykyä. Ette varmaan ole panneet merkille, juu.

Sitten nykyinen puheenjohtaja alkoi huhuilla "kenttää", että tarvittaisiin uusia jäseniä hallitukseen. Minä heti, että minäminäminä voin tulla hallitukseen. Lähetin oikopäätä ja saman tien, tapani mukaan asiasta kovin innostuneena. cv:ni ja olin, että jeejeejee, tässä voisi olla ryhmä, jonka kanssa olisi mukavaa ja leppoisaa.

Vitut.

Hallitukseen halusi tyyppi, joka toivoi, että vihreät vihdoin pääsisivät kommunistileimasta. Minäpä vedin herneen nenääni ja oikein pullistuin listan anarkistikommunistina. Toisaalta olisin voinut ottaa rauhallisemminkin ja sanoa hallitustaistokilpakumppanilleni, että no, mepä olemme sitten aivan mainio taistelupari, sillä minä haluaisin, että vihreät pääsevät vihdoin kokoomuksen puisto-osastoleimastaan.

Julistin sodan.

Vastasin kysymyksiin, jotka koskivat Pyhää henkeä, lainkuuliaisuutta ja mindfulnesiä, vaikka minulta ei kysytty. Vastasin lisäksi kritiikkiin, jota kohdistettiin puolueen puheenjohtajan naissotkuja kohtaan, vaikka ei kysytty.

Se oli Armon Vihreille liikaa!

Puolustin Touko Aallon kaunista ja nuorta rakastajatarta. Näen rakastajattaressa oman nuoren itseni, vaikka tosiaan en vähän päälle parikymppisenä ollut mikään hemaiseva pimu - olin lähinnä andorgyyni olento ja sillä tavoin aika vapaa tekemään mitä tahansa. Samat olivat kiinnostuksen kohteet minulla senikäiselle kuin Aallon rakastajattarella. Ne olivat seksi, seksi ja seksi.

En edes eilisessä viestissäni käyttänyt lempisanojani vittu tai saatana enkä maininnut mitään vaihdevuosistani tai menstruoimisesta. Kirjoitin kyllä munasarjoista, en tästäkään ole varma, mutta käytin uskonnollista sanastoa. Puhuin haureuden harjoittamisesta ja muusta. Mitä jumalauta meni pieleen, en ymmärrä, listalta alkoi kuulua vaikerrusta ikään kuin marsu olisi jäänyt kokolattiamaton asennuksessa maton alle ja mattoasentaja nuijisi möykkyä matalaksi.

Itse asiassa seksi kiinnosti minua vähän yli parikymppisenä sen takia, että munasarjani koettivat kirkua, että nyt tulisi täältä lapsen alkusolu. Sehän on ihan yhtä luonnollista kuin sekin, että jokainen keskiluokkainen sovinnainen paska käy kakalla. Jotkut aamuisin, jotkut muuhun vuorokauden aikaan.

Munasarjan kirkumisvuosien jälkeen meni kymmenen vuotta ennen kuin munasarjoistani kuului yhtään mitään. Luonto on ihmeellinen ja Jumala kanssa. Pakko nauraa Jumalan mukana, vaikkei aina tekisi niin mielikään.

Tätähän ei tietenkään olisi pitänyt mennä sanomaan Armon Vihreiden listalla. Siis korostan, lihavoin, kursivoin ja vielä alleviivaankin sanaa Armon! Kuulkaa nytvittukaikki isoin kirjaimin: ARMON. Minusta nimittäin heti ensiviestillä alkoi tuntua, että eivät nämä nyt mitään ainakaan kovin ARMON Vihreitä olekaan.

Robert Sundman kirjoittaa: "Vaalitulokset voivat pitää kentän miehet vallassa aikansa ja kentät tyytyväisinä, joa jos gallupeista lypsetään hunajaa, eivät partasuista kenttäritaria horjuta edes rakastajatarkohut."

Ylioppilaslehti kuitenkin muistuttaa ajasta vuoden 2019 eduskuntavaalien jälkeen. Sinne on vielä niin pitkä aika, että voi tapahtua ihan mitä tahansa. Eilen minä harkitsin vakavasti Dimitrios Mizarakselle Ouluun soittamista. Jos Marxilaisessa työväenliitossa ei ole muita jäseniä kuin Mizaras, voisin liittyä siihen. Dimitrios Mizaras voisi olla se puolue-eliitti ja minä kenttä. Näinhän se joka puolueessa tuppaa olemaan.

Ehkä ennen Marixlaista työväenliittoa liityn Maaseutuvihreisiin ja alan siellä puolustaa Fatim Diarraa ja hänen insestikirjoitustaan. Minusta se oli hauska juttu se, että ainoa syy asua maaseudulla on insesti, minä lisäisin vielä, että niinpä juuri, Fatim Diarra osui naulan kantaan. Tarkoitti varmaan meidän pieniä kepusisäsiittoisia kuntia!

Loppuviikon asiat

Tässä ohjelmani loppuviikolle, en muistanut mainita sähköpostiviestissä, että huomenna on maaseutulautakunnan kokous Iisalmessa ja lumimyrsky:

Hei, anteeksi, että kirjoitan sinulle perjantaista vasta nyt, mutta mun perjantain aikataulu kääntyi kolme kuperkeikkaa ympäri joka päivä tähän asti. Nimittäin! Puhuin sulle, että nyt perjantaina 24.11. Lapinlahden luterilainen kirkkoherra Lauri Jäntti väittelee tohtoriksi Joensuun kampuksella. Piti minun sinne lähteä ja samalla ajattelin tuoda Lapinlahdelle Matti Pulkkisen elämäkerran kirjoittajan Pentti Straniuksen (ja ottaa sut mukaan Joensuuhun). No, jossain vaiheessa älysin katsoa kalenteria. Mulla on perjantaiaamuna kansalaisopiston metsäkurssi. En voi jäädä siitä pois, kun yhden kerran olen jo jäänyt.

Sitten ajattelin, että no lähdetään hakemaan Straniusta metsäkurssin jälkeen, mutta sitten tuli väliin tuleva tekijä, toinen, kolmas, neljäs ja viideskin. Lopputulos on se, että Stranius tulee Lapinlahdelle bussilla (keräämään pulkkistietoja ja -muistoja) enkä minä lähde perjantaina Joensuuhun päinkään.

No, jospa me sun kanssa tavattaisiin sitten, kun on taas isä Markun kirjallisuuspiiri. Palautin tosin iäkkäiden ihmisten rakkaustarinat eilen kirjastoon lukematta, ei nyt jotenkin nappaa semmoiset, ja äsken Suden vuoden Siilinjärvelle. Suden vuosi oli ihan hyvä, muttei minulla jotenkin ole siitä paljoakaan sanomista. Hööh, mut se ei estä piiriin tulemista. Vain firman työt voivat estää, mutta nehän voin tehdä ensi viikolla, kun kalenteri on tyhjähkö muista riennoista.

Tai melkein. Vähän nämä aktiviteetit tuppaavat haittamaan yritystoimintaa, mutta ei se mitään. Kohta lähden täältä Siilinjärven kirjastolta Kuopioon. Siellä on taidemuseon taidevartti ja sitten lounas, jossa teemme Matti Pulkkisen muistoseuran rahoitusanomuksen lausunnon tai muuten vain juoruilemme seuran puheenjohtajan kanssa, sitten on tilitoimistotapaaminen, sitten ortodoksinen ehtoopalvelus ja lopulta elämänkaarikurssitapaaminen Snellman-yliopistolla.

Ei tämä aina tällaista ole. Esimerkiksi eilen. Vedin lonkkaa kylmästi koko päivän, sillä katsoin raksaliikkeen tiliä. Tyhjä. Joten ei siinä auttanut edes kassabudjetti. Läksin koirien kanssa metsään.

Nähdään! Hm. Tykkäisitkö sinä käydä joskus Kuopion taidemuseossa taidevarteissa? Mun kanssa pääsisit, jos pääsisit Lapinlahdelle asti jollain keinoin.

Minä kun kirjallisuuden perusteissa estetiikkaa luin, niin innostuin.

Pia