Uusi Nainen

ti 14.11.2017

Tänään olisi Sukevalla ja Sonkajärvellä isä Markku Suokonaution kirjallisuuspiirt. Emme mene sinne Ylä-Savon subcomandante Marcosin kanssa. Marcoskin tuntui helpottuneelta, kun sain eilen kerrottua, että pakko tehdä minun tänään töitä. Eilinen meni pelastusarmeijalle.

Tosin varailin restaurointimestarille hotelleja ja suunnittelin tämän Helsingin-reissun askelmerkkejä.

Kaivoin Uusi Nainen -opinnäytetyöni yläkerran kirjahyllystä. Matti oli jo muurannut sen talon vinttikomeroon, samaan, jossa on koko Lehtipiika tmi:n yrityshistorian kirjanpito ja osa lasten biologisen isän jäämistöstä. Matin alitajunta tekee koko ajan töitä minun ja minun historiani hävittämiseksi. Uskokaa huviksenne! MInulla on oikeasti salavihamielinen aviomies, jolla on julkivihamielinen aviovaimo (numero kaksi).

Joka tapauksessa sain pyynnön lähettää opinnäytetyöni eräälle graduntekijälle, josta nyt en oikein pääse selvyyteen, tekeekö hän gradua vai suoraan väikkäriä. Ainakin se, mitä olen tähän mennessä heebolta lukenut, on sivumäärältään kuin isompikin tutkimus.

Kävin lävitse yläkerran hyllyt, vintin hyllyt, selluvillaeristetyn vintin. Ei missään omaa opinnäytetyötä. Sen jälkeen tiirikoin yhden yläkerran sivukomeron auki ja poistin välistä eristelevyt. Värkkäsin komeroon valot ja poks, siellähän olikin koko menneisyyteni. Käskin kerran Matin tyhjentää arkiston ja mies näköjään oli paiskonut kaiken, mikä lliittyi minun historiaani, talon kylmiin sivukomeroihin.

Jännä juttu erityisesti oli, että työ, jolla olin valmistunut yliopistosta, oli hävitetty silmistä!

Luin Uusi Nainen 1970 - 1990 -työtäni raksavalaisimen valossa seisaallaan vinttikomerossa pölyä kitusiini imien. Ei se huono ollut ollenkaan! Tulin siitä vain niin ahdistuneeksi, että erosin Vasemmistoliitosta. Jotenkin opinnäytetyöstäni välittyi sellainen omalaatuinen yksimielisyyden pakko.

Sammutin raksavalon, käärin kaapelin kasaan, panin eristelevyt oviaukkoon ja suljin oven.

Pitkän ajan päästä aatehistorian graduntekijä kysyy, missä lupaamani opinnäytetyö viipyy. Etsin sitä hysteerisesti!

Nyt oli minun oma alitajuntani tehnyt tepposen. Olin itse muurannut kansion takaisin yläkerran vinttikomeroon.

Eilen kopioin työn Ylä-Savon subcomandante Marcosille. Hah ja sitten huomasin, että opinnäytetyön punaisessa kansiossa olisi ollut yksi jo valmiiksi kopioitu kappale, mutta tulipahan nyt kopioitua liuskat omaksi kansiokseen. Tässä saate:

"Kävin tosiaan Suoma Lukanderin luona kotona ja koska mistään mitään tietämättömänä pirpanana kirjasin tarkkaan ylös, mitä vanha päätoimittaja sanoi, tulin kirjanneeksi ylös joitain asioita, joita ei ollut sitä ennen ja sen jälkeen kirjattu.

Mun opinnäytetyössä tosiaan näkyy, että mulla on tarkkaavaisuushäiriö ja lukivaikeus. Vuonna 1986 oli Etelä-Saimassa, jossa olin sinä vuonna töissä, jo käytössä tekstinkäsittelyohjelma Mikro-Mikossa, mutta kun tein opinnäytetyötä, ei mulla ollut koti- tai opiskelukäytössä tekstinkäsittelylaitetta.

Nytkin kirjoitin äskeiseen kappaleeseen mitä sattuu. Tikstinkäsittelylaite jne. On ammattitaitoa, että näillä vehkeillä pystyy komepnseoimaan (niinpä niin) omia neurologisia ongelmiaan. Kirjoituskoneella semmoinen oli paljon hitaampaa ja jos olisin ehtinyut, olisi mun pitänyt kirjoittaa opinnnöytätyön (jätän tähän kappaleeseen kaikki kirjoituskirheet sellaisenaan, miten ne tulevat näppikseltä) jokainen sivu moneen kertaan uudestaan. Ei kuitenkaan ollut aikaa! Mulla alkoivat työt Kodin Kuvalehdessä ihan just siinä ja opinnöytetyö piti toimittaa tarkistukseen yliopistolle ennen, kun muutin Hesaan Tampereelta.

Kyllähän se melkein oli niin, että Lappalaisen Juha oli Golfillaan (Volkkari) Tampereen Satamakadun (kommuuni)kämpän pihalla odottelemassa, kun taoin viimeisiä kirjaimia. Juhan autolla sitten juhlallisesti vietiin työ yliopistolle ja minä varmaan samalla reissulla hyppäsin junaan ja lähdin Helsinkiin.

Olin jo yhden rupeaman ennen opinnäytetyöni tekemistä ollut töissä Kodin Kuvalehdessä. Uutta Naista käsittelevä teksti syntyi turhaumasta. Kaipasin niin, että olisi ollut yhteiskunnallinen naistenlehti, jossa työskennellä. Kun sain opinnäytetyön valmiiksi, unohdin koko asian. Olin töissä perhelehdessä ja lähdin Moskovaan opiskelemaan. Sitten kaikki muuttui.

Pia"