Tuntematon sotilas

su 5.11.2017

Tuntematon sotilas oli hyvä elokuva. En nimittäin odottanut siltä yhtään mitään. Olin jopa kovin epäileväinen esimerkiksi Aku Hirviniemen ja Jussi Vatasen suhteen. Ajattelin, että siinäpä on Suomen kuluneimmat näyttelijät. Muttei se niin ollutkaan. Jussi Vatanen Koskelana oli vaisuhko, mutta antoi tilaa Aku Hirviniemelle. Niinhän se Vilho Koskelakin antaa tilaa tavallisille sotamiehilleen. Kaikki suomalaiset pienyritysjohtajat ovat varmaan koskeloita, niin Mattikin.

Tein ammoin testin kirjan Tuntematon sotilas ja johtamisen taito perusteella itselleni ja Matille. Matti oli tosiaan selkeä Koskela ja minä - ! - tietenkin kommunisti Lahtinen. Tuntemattomaan sotilaaseen alkuperäisteoksena en ole tutustunut.

En vain pysty sitä lukemaan, kuten en pysty lukemaan kirjoja Leningradin piirityksen aikaisista päiväkirjoista, vaikka Pentti Stranius niistä mitä Ärräpäät-sähköpostilistalle tai blogiinsa kirjoittaisi. Kesällä 2014, tasan kaksi vuotta lasten biologisen isän, Leonidin, kuolemasta seisoimme tyttöjen velipuolen, Ljovan, ja tämän Matfeij-pojan, kanssa jonottamassa pietarilaiseen jokilaivaan.

Minä en yhtään tykännyt jokiristeilyajatuksesta, mutta suostuin siihen Matin tähden. Matillehan Pietarin Engel-tyyppinen saksalais-venetsilainen arkkitehtuuri on alati mielenkiintoista. Minä siellä lähinnä ahdistun. Joka tapauksessa aloin melkein itkeä ääneen, kun luin laatan jokiristeilylaivan lastauspaikassa: "Tästä kohtaa leningradilaiset ottivat joesta vettä piirityksen aikaan."

En pystynyt vähään aikaan sanomaan mitään. Muun muassa sotatutkija Pekka Visuri on sanonut, että he, jotka kiistävät suomalaisten osuuden Leningradin piirityksessä, eivät tunne tosiasioita. Nyt minulla oli siinä poikapuoli, ukrainalais-venäläis-tšuvassi ja hänen poikansa, Matfeij, eli Matti, ukrainalais-venäläis-tšuvassi-siperialainen ja omat sekarotuiset tyttäreni. Jonotimme turistiristeilylle paikassa, josta nälkäänäkevät hakivat vettä.

Ja suomalaiset saartoivat Leningradia niin pohjoisesta kuin lounaastakin. Tässä siivu Ylen juttua:

"(Suomalaiset) joukot pysähtyivät saavutetulle linjalle, ja asemasota alkoi. Suomen joukoista lähinnä Leningradia olivat Valkeasaareen sijoitetut joukot parikymmentä kilometriä kaupungista pohjoiseen. Etulinjassa palvelleet sotilaat ovat kertoneet, että Leningrad oli melkein näköetäisyydellä.

Saksan toivomuksesta Suomi eteni lisäksi Laatokan länsipuolella noin 10 kilometriä Syvärijoen eteläpuolelle. Saksalaisjoukot puolestaan saartoivat kaupunkia etelässä, idässä ja koillisessa. Saartorenkaaseen jäi vain joitakin aukkoja, joiden kautta siviilejä evakuoitiin pois kaupungista. Venäläiset onnistuivat lisäksi avaamaan jäätyneen Laatokan kautta kapean huoltoväylän, joka sai nimen Elämän tie."

https://yle.fi/uutiset/3-9083286

Unohdin, että Aku Hirviniemi on Aku Hirviniemi

Aku Hirviniemi oli Hietasena liikuttava, aivan loistava siis. Viimeistään kohdassa, jossa Hietanen tapaa petroskoilaisen Veeruškan tai Tanjako se oli, Suomen sotilaat olivat mitä ilmeisemmin huorissa, unohtaa, että sohvalla Vanhalan kanssa istui Aku Hirviniemi.

Myöhemmin elokuvassa Hietasen käsissään hypistelemä lahja petroskoilaiselle tytölle oli suorastaan riipaiseva. Hietasen rakastettu oli kaiketi siirretty keskitysleirille ja tilalla oli jokin suomalainen haahka, varmaan isänmaallisista isänmaallisin, ainakin ilme oli epämielyttävä: kireä, omahyväinen ja kolkko.

Petroskoihin jäänyt venäläisväestö joutui suomalaisten internointileireille. Niissä oli pääasiassa naisia, alle 15-vuotiaita lapsia ja vanhoja miehiä. Suomalaisilla keskitysleireillä ei ketään tuhottu - järjestelmällisesti, mutta vuonna 1942 leireiltä loppui ruoka ja paljon internoituja kuoli nälkään. Wikipedian mukaan pahin nälkä oli kesällä 1942, jolloin leireillä kuoli pääasiassa lapsia 500 - 600 hengen kuukausivauhtia. Kyllä tämäkin asia Aku Louhimiehen Tuntemattomassa sotilaassa häämöttää, jos sen vain sieltä osaa lukea.

Hietanen opettaa nälkäisille petroskoilaisille lapsille hokemat, kun antoi näille omat leipäannoksensa: "Alas russa, hyva Suomi!" Hänelle valkenee vasta Tanjuškan tai Veeruškan sohvalla, kenen lapsille tuli sellaista opetettua. Lapset olivat nälkäisiä, vieläkin nälkäisempiä kuin suomalaiset sotilaat. Teko oli hyväntekoa, sillä tosiaan leipä olisi ollut sotilaalle itselleenkin tarpeen. Hämmentävä hetki sohvalla paljastaa elämän ristiriitaisuuden.

Aku Louhimiehen Tuntemattoman alun dokumenttielokuvapätkässä liehuivat natsiliput ja keskellä oli mairea filmiselostus siitä, miten Hitler tuli Mannerheimin 75-vuotissyntymäpäiville. Suomen natsiyhteys oli esillä, mutta Hitler ja Mannerheim -kohdassa kevennettynä ja hyvä niin. Mannerheimin 75-vuotisjuhlat päättyivät siihen, että Hietanen oksensi kiljupäissään - hyvin symbolistinen kohtaus - ja Koskela kannettiin ulos rintamaherrojen korsusta vöihin köytettynä, sillä oli mennyt herrojen pariin kaivamaan verta omasta nenästään: "Koskela Suomesta, syö rautaa ja paskantaa kettinkiä."

Minä ainakin katsoin Hietasen oksentamista metaforana, (m.kreik. μεταφορά 'siirto') jossa kaksi erillistä asiaa liitetään toisiinsa ja tapahtuu merkityssiirtymä. Metaforinen ymmärtäminen eroaa aivotasolla kirjaimellisen kielen ymmärtämisestä, kiitos wikipedialle tästä lauseesta. (Näitä metaforia ja allegorioita koetin kirjallisuusopinnoissani ymmärtää, mutta ne aukeavat minulle sangen hitaasti.)

Rokka Kristuksenkantajana

Jokin elokuvakriitikko sanoi, että Eero Aho saanee tunnustuspalkintoja osastaan Rokkana. Eero Aho ansaitsee palkintonsa enkä tässä sen enempää käy häntä ylistämään. Menisi jo lipomiseksi. Koko elokuvan kaunein ja samalla kauhein, sillä olin varma, että sinne Rokka ja Suentassu jäävät jokeen ja Aku Louhimies on pannut elokuvaan omiaan, kohtaus on se, jossa Rokka kantaa haavoittuneen Suentassun joen yli.

Rokka muuttuu kohtauksessa väkivahvaksi Kristoforokseksi ja sotamies Susi on Kristuslapsi.

Suentassua esittävä Arttu Kapulainen (äiti näyttelijä, muun muassa Vilijonkka, Leena Uotila ja isä näytelmäkirjailija Henri Kapulainen) on mielestäni koko elokuvan rakastettavin hahmo. Vaikka Suentassu vaikuttaa olevan pihalla kuin lumiukko, hän on ensimmäisenä tilanteen tasalla. Sotamies Susi änkyttää, ehkä hän sen vuoksi on niin hiljainen, hän ei puhu muuta kuin isähahmolleen Rokalle: "Myö taietaan hävitä tämä juttu."

Sotamies Susi on yhtä aikaa Kristuslapsi ja Kristuksen tähden houkka.

Rosson jälkipuinti

Elokuvan jälkeen menimme perheenä Iisalmen Rossoon kuin ennen muinoin. Annaa nauratti, vaikka hänkin oli nälkäinen ja nälkäisenä vaarallinen. Anna sanoi, ettei halua meidän kanssamme enää elokuviin, kun yksi raivoaa (Maria), toinen selostaa koko ajan juonta (Matti, joka muistaa äänikirjana kuuntelemansa Tuntemattoman tapahtumat hyvin) ja kolmas itkee sekä kertaa yleistä historiaa (minä kerroin muun muassa, että lasten Ulla-täti syntyi yksitoista päivää sen jälkeen, kun Suomen ja Neuvostoliiton välillä oli solmittu aseleposopimus.)

Maria oli minulle vihainen, kun kertasin yleistä historiaa Annalle. Olisi kuitenkin ollut vaikea kertoa historian tapahtumista Marialle, sillä tämä istui Matin sylissä minuun selin ja piti melkein koko ajan päätä Matin kainalossa (Maria pelkää kovia ääniä.). Matilta oli pakko kysyä koko ajan, kuoleeko Kariluoto missä vaiheessa ja kuoleeko Lahtinen nyt ja kuoleeko Hauhia.

Maria ärsytti myös se, että koska ei uskaltanut paljoa päätä Matin kainalosta nostaa, putosi kärryiltä keskusteluistamme: Kukaa vittuuuu oli Rokka, kuka helvetti Hauhia, mitä vittuuuuuuuuuu?

No, nyt tajusin, miten olisi pitänyt Marialle, joka kyllä on yksityiskohtia myöten perillä suomalaisen nykyelokuvan genrestä ja näyttelijöisä, tulkata elokuvaa: "Louhimiehen Tuntemattoman version päähenkilö, Pahan Kukkien väkivaltainen isä, menee käymään kotonaan Karjalan Kannaksella, josta tulivat Lapinlahdelle muun muassa Mantsiset, Riikka Mantsisen muistat varmaan, isoisovanhemmat. Kotona odottavat vaimo, PMMP:n solisi Paula Vesala, ja lapset. Kotikohtaukset ovat vähän imeliä, paitsi se, jossa PMMP-laulaja ja Pahan Kukkien -elokuvan väkivaltainen isä olivat saunassa. Kohtaus oli sopivan naturalistinen, vaikka siinä ei pantu, ei huohotettu eikä näytetty kenenkään tussua.

Nooh, niin.

Robin tuli ammutuksi päähän, mutta kohtaus oli tyylitelty hyvin. Kaikkea ei tarvitse näyttää. Robin oli muutenkin oma koskettava itsensä elokuvassa. Tuijotti vain arkana syvänruskeilla silmillään ja totteli.

Aku Hirviniemi haavoittuu pahoin, kun koettaa auttaa osuman saanutta UP:n näyttelijää Max Ovaskaa. Salkkareiden Hemmo Karja meni minulta vähän ohi, mutta Maria oli hänet sieltä Matin kainalosta nähtynä pongannut. Annakin koettin viestittää pimeässä Kuvalippaan salissa isosiskolleen, että tuossa on se Salkkari-tähti.

Mitäs minä Louhimiehen Tuntemattomasta arvostelisin? Ehkä Rokan kotonakäyntikohtauksia. Ne olivat elokuvassa tarpeellisia, Vilho Koskelan kotonakäyntikohtaukset taisivat peräti olla Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta. Pitää ainakin trilogian kolmas osa lukea uudestaan. Niin se arvostelu. Rokan Kannaksen kotitalo oli teollisuusmaalattu ja näytti kuolleeksi korjatulta nykyajan pientalolta. Lisäksi kohta, jossa Rokka vaimoineen ja lapsineen osallistuu kuntoisuuslomallaan elonleikkuuseen kuului kyllä johonkin tulevaan sadunomaiseen ja makeahkoon Markku Pölösen elokuvaan, mutta mukavaa kohtauksessa oli pirteä kippurahäntäinen suomenpystykorva.

Tuli taas mieleen, että seuraava narttu tässä perheessä on suomenpystykorva. Ehkä hm, hm, pitää katsoa vielä, onko Kiuruvedeltä mennyt jo kaupaksi hauskan näköinen pieni saksanseisoja-suomenajokoira-karjalankarhukoira, Pimu, 120 euroa.

Miksi on taas tehtävä uusi Tuntematon sotilas

Maria tiukkasi, miksi Tuntematon sotilas ylipäätänsä on taas tehty uudelleen, ainakin Anna on katsonut alkuperäisen Edvin Laineen version, minä olen varmaankin pari kertaa katsonut alkuperäisen, Matti sen jo 11-vuotiaana, kun Valkoset asuivat jo Varpaisjärven kirkonkylällä Piennartiellä, ja Rauni Mollbergin Tuntemattoman olen nähnyt itsenäisyyspäivänä 1985 Kouvolassa, silloisen poikaystäväni Jaakko Halisen kanssa.

Jaakkohan oli yhdyskuntasuunnitteluinsinööri ja armeijan käynyt. Helvetin hyvä piirtäjä ja taiteellinen sekä herkkä. Minä vain olin niin täynnä itseäni enkä hänen kaikkia sielunkerroksiaan ymmärtänyt. Ai! Nyt ei vielä kirjoiteta ikävuosista 21 - 28. Tänään kirjoitan ikävuosista 7 - 14. Ja Sielunmaiseman kautta.

Koetin Marialle vastata, että Aku Louhimiehen piti taas tehdä vallitsevan sukupolven Tuntematon sotilas, tutkiakseen itseään. Vallitsevan sukupolven on osattava asettua pakolaisten asemaan, ISIS-sotaan turtuu niin kuin turtuivat Rokat ja muut. Eikä Afganistanista tai Irakista esimerkiksi tänne tule jalostuneita, hienoja ihmisiä. Tänne tulee kaikennähneitä, vakavia traumoja kokeneita repaleisia ja vaurioituneita ihmisiä.

Eräs mieliinpainuvimmista kohdista eilisessä elokuvassa oli se, kun Rokka istuu selkä puuta vasten ja Suentassu koettaa saada häntä ampumahautaan suojaan. Ei ollut enää mitään väliä. Toinen kohtaus, joka jäi mieleen ja jota en muista kummastakaan edellisestä Tuntematon-versiosta, oli se, kun kaksi rintamalta karkaajaa, Korhonen ja Peltola, ammuttiin pikaoikeudenkäynnin jälkeen ja pitkin sotilasrivistöjen katseiden alla. Kun sotilaat olivat täysin väsähtäneet sodankäyntiin, ei karkureiden ampuminen ainakaan lisännyt sotaintoa, Rokan ja muiden ilme ampumista katsellessa oli puhuva.

Olin juuri päässyt sanomasta Annalle, että niille neuvostonaisille, jotka olivat tekemisissä suomalaisten sotilaiden kanssa, ei käynyt sodan jälkeen hyvin. Ei käynyt ei.

Tässä teksti Kiuruveden Pimusta, se on peräisin tori.fi:stä:

"Hei olen Pimu! Olen super energinen ja pidän kovasti metsässä lenkkeilystä ja leikkimisestä. Olen vähän tyhmän rohkea koska uhmaan liikkuvia autoja juoksemalla niitä päin... Eli minun ei kannattaisi asua ihan tien läheisyydessä, niin voisin kulkea vapaasti. .Olen syntynyt tammikuussa 2014. Perheeseeni kuuluu kaksi lasta kolme vuotias poika ja yksi vuotias tyttö . En ole koskaan tehnyt lapsille mitään pahaa päin vastoin minulta saa ottaa luun pois ja tulla muokkaamaan kun makoilen ja olen vaan, olen kuitenkin vähän liian vilkas ,kun lähden liikkeelle ovat pikkuiset monesti nurin ja päät kolisee. .Lisäksi toinen lapsi on pikkuisen säikähtänyt energisyyttäni ja kokoani... Minulla on myös koira kaveri vanhus pipsa 8v. Nukkuisin mielelläni isän ja äidin keskellä mutta veisin aika paljon tilaa ja onhan minulla kuitenkin oma peti ja viltti... Minulla on myös korillinen leluja. Tuhosin vastikään ison kissa pehmoni, joten jos vastassa olisi jokin uusi hyvän kokoinen vinku pehmo voisi se lieventää ikävääni. Niin ja kissoista puheenollen, minulla ei oikeastaan ole kokemusta oikeista kissoista joten en lupaa mitään miten sellaisen otuksen kanssa pärjäisin.. Olen myös tottunut olemaan ulkona häkissä . Perheelläni ei vain riitä aika kanssani purkamasn energiaani. Eli olisithan energinen kuin minä ja asuisit maalla rauhallisella paikalla.Mammani antaa lisätietoa minusta ja tavoistani mielellään, mutta kysele vain jos olet tosissasi etsimässä itsellesi karvavauvaa eli minua. Otathan yhteyttä mammaani ensin joko s postiin tai tekstiviestillä niin mamma ottaa yhteyttä takaisin. Olethan valmis myös kertomaan itsestäsi, perheestäsi ja tavoistasi. Minusta pyydetään 120 e ihan vain sen takia että pääsisin hyvään rakastavaan loppuelämän kotiin. Ainiin ja minussa on karjalankarhukoiraa, ajokoiraa ja saksanseisojaa. Minut voidaan myös saattaa uuteen kotiini."