Pia Valkonen

Serveice Desk

ke 29.11.2017

Heräsin tänään ensimmäisen kerran neljältä. Näköjään vaihdevuosieni kuuma aalto tulee kuin nakutettuna tasan neljältä tai kakskyt minsaa yli. Tai en olisi ehkä herännyt kovinkaan pitkäksi aikaa, ellen olisi käännähtänyt äkisti ja vahingossa avannut silmiäni. Birgitta kuuli vissiin silmäluomieni räpyttelystä lähtevän melun. Viereisestä huoneesta kuului "tömps!", kun kissa hyppäsi alas puusohvalta ja loikkasi naamani viereen tuijottamaan. Ensin se tietenkin hieroi kaikki irtokarvansa suuhuni.

Sen jälkeen kissa koetti herättää Matin. Ei toivottua vaikutusta, paitsi, että minä näin vähän aikaa unta pyöröhirsitalosta ja siitä tulikin mieleen, että pitää Matilta kysyä, auttavatko pyöröhirsitalon säilymistä pitkät räystäät vai pitääkö olla suojalaudoitus.

Kello tuli 5.45. Ajattelin, että samapa tuo, nousen ylös tai siis kävelen alas. Eilen menin nukkumaan jo kello 20.30. Hieman liian aikaisin, mutta olin taas kuolemanväsynyt. Kävelin pimeän tullen 5 kilometriä. Lenkissäni on ehkä puolet liikaa tälle kunnolle. Pitääpä alkaa laapustaa. Jospa kävelen edelleen 5 kilometriä, mutta  h_i_t_a_a_m_m_i_n. Haukkuvan lenkissä on se paha puoli, että se alkaa tappavalla nousulla. Ei jyrkällä mäellä, vaan nimenomaan sellaisella pari kilsaa kestävällä kuolemannousulla, joka salpaa hengen. Siis beetasalpaajalla itsensä kahlitsevan ihmisen hengen. Sykehän ei minulla fyysisessä rasituksessa nouse, vaikka seisoisin päälläni.

Paluumatka sujuu aina puolijuoksua myötämäkeen. Parempi varmaan kuitenkin niin, että silmukasta paluu on alamäkeä.

Alakerrassa Pyry oli sitä mieltä, että voisi vaikka mennä ulos. Siellä se alkoi ulvoa ja ulista. Ei se sisään halunnut, jossain on nyt narttu kiimassa. Koetan kertoa Pyrylle, että turha ulista, sulla ei ole munia. Matti heräsi ja säikähti, että oli unohtanut koiran koko yöksi ulos. Kipitti portaat alas ja palasi sitten vielä vähäksi aikaa nukkumaan.

Näin seesteisiä ovat aamumme!

Tämä on viimeinen kerta, kun jätämme Pyryn alakertaan yöksi. Se oli kaivanut Osku-kissan kakat kakkalaatikosta ja levittänyt ne vessan matolle. Birgitta on jo monta yötä nukkunut yöllä yläkerran aulassa eikä mitään yöllisiä takaa-ajoja ole syntynyt. Birgitta tulee paremmin toimeen Pyryn kanssa kuin Osku. Oskun kanssahan poijjalla oli kerran hippaleikki keskellä yötä meidän parisänkymme yli.

Jossain unioppaassa taisi olla siitä, että makuuhuoneessa ei saisi tehdä muuta kuin nukkua. Makuuhuone ei ehkä ole tarkoitettu lemmikkieläinten reviiritaisteluareenaksi. Kukapa kertoisi tämän elukoille?

Avasin tietokoneen lämpiämään jo kello 7. Sen jälkeen jäin pariksi tunniksi koukkuun Kimmo Takasen Murra Tunnelukkosi -kirjaan. Tein tunnelukkotestin hänen ensimmäisestä tunnelukkoja käsittelevästä kirjastaan Tunne lukkosi ja sain melkein paniikkikohtauksen. Testissä olisi pitänyt laskea yhteen numeroita - siis ihan numeroita ja kait minä jotain laskinkin ja tulin siihen tulokseen, että minulla on kaikki tunnelukot. Ilmeisesti laskin väärin tai sitten en laskenut, vaan ajattelin, että näkeehän tuon nyt mitään laskemattakin, että kaikki semmoiset on, tänne vain ongelmat, tervetuloa!

Hah, tunnetukkotestin voi tehdä myös netissä, jonne on ohjelmoitu varmaan excel-laskuri.

Sain tällaisen tuloksen:

Tunnelukko Voimakkuus
Alistuminen erittäin vahva
Tunnevaje vahva
Riittämätön itsekontrolli vahva
Uhrautuminen vahva
Oikeutus vahva
Ulkopuolisuus vahva
Hylkääminen vahva
Suojattomuus keskivahva
Rankaisevuus keskivahva
Vajavuus heikko
Hyväksynnän haku ei tunnelukkoa
Pessimistisyys ei tunnelukkoa
Kaltoin kohtelu ei tunnelukkoa
Vaativuus ei tunnelukkoa
Kietoutuneisuus ei tunnelukkoa
Epäonnistuminen ei tunnelukkoa
Riippuvuus ei tunnelukkoa
Emotionaalinen estyneisyys ei tunnelukkoa

Ihanata, en siis ole aivan täysin niin hullu kuin luulin. Tästä ehkä voi selviytyä. Tai en minä niin itsestäni ole huolissani kuin lapsistani. Miten he selviytyvät, kun lähtökohdat ovat tällaset ja vajeet sekä lukot ovat ylisukupolvisia? Itsellenikin muuten oli yllätys, miten vahva alistuja olen. Itse asiassa harjoittamani mekkalointi on kompensaatiota.

Kun olin aikani kierinyt tunnelukoissani, hiivin sähköpostin ääreen. Siellä oli palkanlaskentaohjelmistopalveluyrityksemme Help Deskin Pirittalta vieno ja jotenkin hienotunteinen kysymys: "Hei, toimiiko kirjautuminen nyt omalla koneellasi? Ystävällisin terveisin Piritta."

Olin jo valmistautunut tänään laskemaan palkat läppärillä ja koska sitä kautta palkkalaskelmien tulostus ei toimi - tai ei ainakaan eilen toiminut, olin valmistanut myös suunnitelma B:n. Palkanlaskentaohjelmistotoimittaja, joka ehdottomasti haluaa pitää ohjelman serverillään, tulostaa palkkalaskelmat ja kirjanpidon yhteenvedon Jyväskylässä, panee ne kirjekuoreen ja lähettää suoraan Lapinlahden Tili Oy:lle ja minä laskutan palkanlaskentaohjelmistotoimittajaa vitutuksesta á 50 euroa tunti, kirvesmiehen tuntiveloituksen verran. Johan tässä aamuun mennessä ict-vitutusta oli tullutkin. Ei ihan 24 h, mutta melkein.

Olin eilen onnistunut lataaamaan ohjelman pöytäkoneelle uudestaan. Kokeilin latauksen jälkeen, päästääkö ohjelma sisään. Ei päästänyt, mutta ajattelin, että yöksi ihan aikuisten oikeasti en ahdistu tästä. Päätin ahdistua vain tunnelukoista.

Ohjelma päättikin tänään toimia! Siitä herkesin ihan runolliseksi:

"Jesssss, toimii! Latasin eilen lähettämästäsi linkistä ne jutskat uudelleen myös tähän pöytäkoneelle. Illalla linkit eivät vielä toimineet, mutta kun kone nukkui yön yli tai sitten teitin insinöörit tekivät joitain toimia, JD-Saas toimii taas.

Kiitos.

Pia Lapiomies"

Ylläolevaa kirjoittaessani sähköpostiin oli tullut koulutusmainos. Vantaalla olisi 23. tammikuuta KoulutusHubin kurssipäivä, jota markkinoi näin: "Potentiaalisia tuottavuusloukkuja ovat esimerkiksi:
kokoukset, infoähky, reaktiivisuus, priorisoinnin puute, toimintamallien puuttuminen, tiedonhallinta,
ylisuorittaminen, multitasking, kiltteys."

Kun pääsin ritirimpsun kahteen viimeiseen kohtaan, repesin. Hihitän vieläkin. Niinpä niin. Tänään teen vähän firman hommia ja sitten rykäisen vammaisneuvostoasiat kerralla! Kelallekin pitäisi täytellä jotain työterveyskorvauslappuja viime tilikaudelta. Huoh. EVVK byrokratialle! Missä lautakunnassa puheenjohtaja on samalla sihteeri, kysyn vain. No, lohdutan itseäni, että yhtä aikaa sekä sihteröimällä että puheenjohtamalla vammaisneuvostoa käytän häikäilemättömästi valtaa. Thih.

Omavaraistalous

Se, mikä Juha Kärkkäisen, 600 henkeä työllistävän kiuruvetislähtöisen kauppiaan, joka on myös KauppaSuomi-mediamoguli, ajattelussa on mielenkiintoista, on survivalismi. Kärkkäinen on hyvin tavoittanut sen, mitä moni meillä jo miettii. Edessä on ehkä globaali resurssitaistelu. 

Kaikki suomalaisethan nyt tietävät, että Savoakin koetellut 1860-luvun lopun nälkä oli sekä Snellmanin että Gustav Raninin syytä. Snellman ei antanut määräystä tuoda maahan tuontiviljaa ja kuopiolainen myllykapitalisti odotti viljan hintojen nousua. Hän olisi voinut lähettää viljatoimituskärrynsä Pietariin heti, kun huomattiin hallan vieneen viljasadon.

Amerikkalaiset ovat ratkaisseet väestön ravitsemuksen sillä tavoin, että kaikkein haavoittuvin kansanosa, köyhät, ovat ylilihavia. He ovat syötetyt täyteen maissitärkkelystä ja muuta roskapaskaa. Kaloreita jenkeiltä ei puutu.

Tervehdin ilolla maanantain Maaseudun Tulevaisuutta, jossa yleisönosastokirjoittaja, Aalto-yliopiston professori Riitta Kosonen kirjoitti omavaraisesta ruokaratkaisusta. Kosonen huomauttaa, että Suomen ruokatuotantoa on omavaraistettava. Esimerkiksi Afrikan väkiluvun nopea kasvu johtaa pulaan puhtaasta maasta ja vedestä. Muuten sekin on otettava huomioon, että Kiina ostaa maatalousmaata ympäri maapalloa. Maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki puhui tästäkin Varpaisjärven Essolla EU-vaalikiertueensa yhteydessä, mutta eihän häntä kuuntelemassa ollut yhtään täkäläistä vassaria, tyhmiä kun ovat.

Panin yhtä lailla merkille, kuka tilaisuuteen vaivautui, kuin sen, kuka ei vaivautunut. No niin. Siinä oli tämänkertainen vassuvussukoiden piikittelyosuus.

Joka tapauksessa jo nyt 75 prosenttia ruuasta saatavasta energiasta globaalitasolla on peräisin ainoastaan kahdestatoista kasvi- ja viidestätoista eläinlajista. Hyönteisissä on tulevaisuuden proteiinit, sanoi SKP:n entinen varapuheenjohtaja Lena Huldén Helsingin yliopiston soveltavan eläintieteen dosentti SKP:n vastavirtafestivaaleilla joskus semmoisena vuotena, kun samassa keskustelussa oli IPU:n Timo Isosaari ja SEL-mies Janne Nieminen, mitähän tälle mahtaa kuulua? Pitää googlata. Vuosi oli ehkä 2013.

Lisäksi Juha Kärkkäisen KauppaSuomessa kirjoitettiin, että moneen globaaliongelmaan ratkaisu on auttaa esimerkiksi Lähi-idän valtioita irtaantumaan monikansallisten finanssi- ja öljy-yhtiöiden otteesta, jolloin rahaa ja hyvinvointia riittäisi paikallisten oligarkkien ohella myös kansalle. Eihän semmoista saa sanoa. Martti Ahtisaari saa kyllä puhua Matkalla-elämäkerrassaan, kuten KauppaSuomi huomauttaa, siitä, että Yhdysvaltain juutalaislobby teki selväksi jo samana vuonna 2009, että jos Obama ei hidasta vauhtia Lähi-idän kysymyksessä, hänen finanssilainsäädäntöuudistuksensa ovat vaarassa.

Miksi Martti Ahtisaari saa sanoa, mutta KauppaSuomi ei? Miksi KauppaSuomi sai juutalaisvastaisuussyytöksiä, mutta Martti Ahtisaari ei. Miksi globaalikapitalismista puhuminen on kiellettyä?

[Vanhempi teksti] « [Sisällysluettelo] » [Uudempi teksti] | [Haku] | [Sivun yläosaan]

Webbiriihi