Vyysinen väsymyshyökyaalto

to 30.11.2017

"Hei taas, sain tikistettyä itsestäni näin nolon tekstin, jonka ajattelin panna XX:lle menemään kirjekuoressa allekirjoitettavaksi ja postitettavaksi sitten takaisin.

Lisätkää tähän jotain. Minä en keksi juuri nyt yhtään mitään. Laapustin viisi kilsaa koiraa perässäni pulkkana vetäen räntäsateessa ja susien ulvoessa puiden takana. Sonkajärvellä on kuulemma niin paljon susia, etteivät ole saaneet hirviään ammutuksi, kun pelkäävät, että suet syövät koirat.

Eilen multa karkas molemmat koirat iltalenkillä ja sain Pyryn kotiin vasta jotain kymmeneltä illalla. Piti tuoda toinen koira välillä kotiin autolla. Sillä menivät jalat niin jäykiksi, että tänään on vain pari kertaa tullut omasta sopestaan näytille. Vanha narttu sekin, kuten minäkin.

Siis tämä on ihan tajutonta tämä mun väsymykseni. Onneksi on pari viikon päästä taas lääkäri. Meinaan vielä pyytää yhden sokerirasituksen. Vai mikä vittu mulla on???? Onko ideoita??? Argh, kello ei ole vielä 20:äkään. Minä lähden raahustamaan yläkertaan ja sänkyyn. Voisin nukkua yli 12h. Ei ole oikein tämä ei.

Pia"

Sain sentään jotain tehtyä tänään. Esimerkiksi kassabudjetin, joka siirtää ahistusta nyt ainakin kaksi ehkä jopa kolme viikkoa eteenpäin, ja sitten ei voi vähään aikaan ajatella yhtään mitään, kun tulee joulu. Printtasin myös uusiksi vammaisneuvostokokouksen esityslistat, sillä edellinen lähetys meni munille, kun olin pannut väärän päivämäärän. Lisäksi värkkäsin jotain kuntastrategiaan lausunnoksi ja juuri, kun olin lausunnon lähettänyt muun muassa kunnanjohtajalle, tajusin, mitä olisi pitänyt korostaa.

Aivojen tilalla on taikinaa. Jalat ovat keitettyä spagettia. Valoa, perkele, antakaa edes yksi säde auringonvaloa. Päivät kuluvat kuin vettyneessä villasukassa - sisällä. Räntä valuu kauluksesta selkään enkä pääse ulos ennen kuin on jo hämärä ja olemme koiran kanssa kahden silmukassa - no ei se sentään hirttosilmukka ole, mutta Haukkuvan lenkin matalamielisin kohta - ja pimeys muljahtaa päälle savena tai mutana.