Milan Kunderan Kiireettömyydestä poimittua

Stalinin vainot

pe 20.10.2017

Taiteilija Hannu Väisäsen viimelauantaisesta alustuksesta riittää sanottavaa. Kirjoitaessani joka päivä vähän auki alustuksen herättämää ärsyyntymistä huomasin esimerkiksi sen, että keskittymällä intohimoisesti Stalinin vainoihin voidaan näppärästi välttää "länsimaisen vapaan demokratian ja vapaan markkinatalouden" ongelmat.

Ja aloitetaan nyt kaikki Stalinin vainoista voihkiminen hyvissä ajoin, jotta kukaan ei huomaa, minkä asian satavuotisjuhla on ensi vuonna.

Sitten vielä! Identiteettipoliitikot ottavat aivan suunnattomasti aivoon.

No niin. Se tänään ja jatkan siitä, mihin eilen jäin. Eilinen kirjoitus keskeytyi Marian aamutoimien vuoksi. Kun olin saanut tytölle kanaa hernerouheen kera tehtyä, piti alkaa taistella palkka.fi -alustan kanssa. Tekisi mieli pureskella valtionhallinnon nettikehittäjien kivekset pillun päreiksi ei kun perunajauhoksi, niin oli taas eilen kafkamainen tunnelma, kun koetin päästä suorittamaan Matti Pulkkisen muistoseura ry:n (onkohan nimenvaihdos jo vireillä, yhdistysrekisteriin ei ole vielä päätynyt Matti Pulkkisen seura ry, no, se varmaan joskus sinne päivittyy) alustajien palkkioiden maksua.

En nyt kerro tähän ihan kaikkea, mihin eilinen ilmoittaminen kaatui. Tekin ahdistuisitte. Kerron vain lyhykäisesti tähän, että eivät käyneet pankkitunnukset, sillä palkka.fi ei lue yhdistysrekisteriä. Piti soittaa ja jonottaa tuntikaupalla (kiva pimutus verottajalla jonotusäänenä, mikähän lienee säveltäjä?) verottajan neuvovaan puhelimeen ja lopulta sain selville, että pitää luoda katso-tunnisteet, jotka ovat ihan henkilökohtaiset. Onpa luotu nerokas järjestelmä! Kun lopulta sain luotua itselleni katso-tunnisteet, jotka todella ovat henkilökohtaiset, en käsitä tätä nyt ollenkaan, Katso-tunnisteita ei siis tehdä jotain yhdistystä tai yritystä varten, voi hyvän tähden, tämäkin vielä, ja sitten kello oli jo ilta, kaikki virastot olivat uinumassa ja hyväpalkkaiset neuvontavirkailijat, jotka oikeasti eivät osaa neuvoa, jos ei osaa kysyä sellaisia kysymyksiä, joihin virkailijat osaavat vastata, järjestelmä ilmoitti, että "Tunniste on muodostettu, muttei aktivoitu. Tunniste odottaa virkailijan käsittelyä."

Arvoisat Matti Pulkkisseuran Romaanihenkilön kuolema -kirjallisuuskeskustelun alustajat, ettehän te tätä lue, mutta ilmoitan nyt tässä ihan julkisesti! Maksan palkkionne heti, kun verottajan virkailija herää ja alkaa käsitellä katso-tunnistettani. Minä heräsin jo kello neljä hervottomaan vaihdevuotisen lohikäärmeen vitutukseen, hiki valui, kun ajattelin, että tätä yhtä ja ainokaista tämänvuotista palkkionmaksua varten joudumme rekisteröitymään työnantajaksi! Niin. Ei siinä mitään, voihan Matti Pulkkisen seura rekisteröityä työnantajaksi, mutta siinä sitten joku kiva pikku tunnollinen sihteeri on velvoitettu joka kuukausi muistamaan ilmoittamaan, että ei ilmoitettavia palkkoja.

Minä en suostu muistamaan, sillä hädin tuskin muistan oman firman ilmoitukset tehdä, jos toimintaa ei ole.

Hm. Olisikohan Taidetoimikuntien keskustoimikunnalla mitään sitä vastaan, jos me ostaisimme palkanlasku- ja ilmoituspalvelut Rakennus- ja restaurointiliike Lapiomies Oy:ltä? Jospa alustajat olisivatkin olleet lauantaina 7. lokakuuta 2017 rakennusliikkeen palveluksessa. Ovathan rakennusliikkeen palveluksessa olleet kirjailija Heidi Jaatinen, dekkaristi-historiankirjoittaja Marja-Sisko Aalto ja  Saima Harmaja -seuran puheenjohtaja Päivi Istala (piti organisoimamme joukkorahoitusta Istalan Lapinlahden-vierailulle Hoijakassa, mutta unohtui panna hattu kiertämään).

Lehtipiika-aputoiminimen toimialoissa on taiteillijatoiminta, joten voisimmehan me palkata joskus vaikka pari kuvataiteilijaakin tähän firmaan.

Itä-Euroopan keskitysleirit....

Porvarit tarvitsevat selkeästi jotain, jota vasten tuntevat itsensä niin paljon paremmiksi ihmisiksi. Jotenkin tämä tuli mieleen, kun kuuntelin pimenevässä ja pakastuvassa illassa EK-moguli ja SRV:n Ilpo Kokkilaa Juho-Pekka Rantalan Yle-haastattelussa.

Lainaan nyt tähän omaa blogiani 23.12.2014. Ilpo Kokkila esiintyy siinä:

"Katsokaapa tätä: http://fifi.voima.fi/artikkeli/2011/kesakuu/muistio-kokoomus-ja-rkp-jarruttavat-harmaan-talouden-torjuntaa

Mielenkiintoiseen valoon asettuu myös Helsingin lastensairaala -hyväntekeväisyyshanke. Ihmiset hulluna keräävät lahjoituksia, jotta Ilpo Kökkö-Kokkilan vetämä SRV-jättiläinen saa kierrättää rahoja veroparatiisin kautta. Taustalla lienee rakennusteollisuuden masinoima Elinkaari-hanke.

Ilpo Kokkilalla on todella mielenkiintoinen rooli SRV yhtiöt Oyj:n hallituksen puheenjohtajana ja pääomistajana sekä Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtajana.

MOT-ohjelmassa on käyty seuraava kiintoista puhelinkeskustelu, kun toimittaja kysyi veroparasiiteista, SRV:stä ja lastensairaalakytköksistä:

Puhelimessa:
Ilpo Kokkila:
"En lähde kommentoimaan näitä asioita. "

MOT:
"Minkä takia et?"

Ilpo Kokkila:
"Siitä syystä että olen EK:n puh johtaja ja SRVn puheenjohtaja."

Kun näin Ilpo Kokkilan pilkottamassa Rakennuslehden tuoreimman numeron kannessa ja otsikon Rakentajat joutuvat ruuvaamaan itsensä uuteen asentoon, olin vähällä siltä istumalta soittaa Rakennuslehden toimitukseen ja kertoa, että tämänkertainenkin Suuresta Säälistä tekemäni Rakennuslehden tilaus päättyy just nyt.

Pyyhkisin Rakennuslehdellä ja Ilpo Kokkilan naamalla pyllyni, ellei lehti painettaisi ylelliselle kivikovalle ja valkaistulle paperille. Lehtihän ei edes pala. Siis aikuisten oikeasti: Rakentajat joutuvat ruuvaamaan itsensä uuteen asentoon.

Olen sanaton.

Thih!

Kyseessä on sellainen juttu, että Ilpo Kokkilan vision mukaan rakentaminen muuttuu enemmän logistiikaksi, jossa bulkkirakennusosia tehdään automatisoidusti jossain ja sitten siirrellään rekoilla paikasta toiseen. Mikäli porvariämmä Anne Berner saa tahtonsa lävitse, rekat kulkevat ilman kuljettajaa. Eihän tässä ole kyse siitä, että työtä vähennettäisi. Kyseessä on työläisten vähentäminen. Työläisen biologinen habitus kun vaatii palkkaa. Se vaatii sellaista palkkaa, että voi syödä ja asua.

Ilpo Kokkilaa ja Anne Berneriä on ilmeisesti alkanut pänniä, että tavallinen rakentajakin, kuten vaikkapa älykäs betoniraudoittaja Kiteen punikki, asuu omin pikku kätösin rakentamassaan omakotitalossa. Eihän prole voi näiden porvaripossujen mielestä millään asua omakotitalossa. Sehän on niin väärin. Asuntovaunuun ne pitää sieltä lämpimistä kodeistaan saada. Tai muuten tuomme virolaiset siirtotyöläiset puoli-ilmaiseksi palkkoja polkemaan.

Taas ovat rakennusalan palkat kohonneet Kokkilan mielestä hallitsemattomasti. Ihan seitsemän prosenttia viime vuosien aikana. Ja Ylen propagandajeesustelija siihen ihan kaivamaan Kokkilalta, onko ay-liikkeellä Suomessa liikaa valtaa. Onkoonkoonko? Juu. Ja sitten ovat vielä nämä valtamedian esille kaivamat työnvieroksujat! Niihin Ilpo Kökkilä viittasi eilen radiopropagandahaastattelussaan. Jos ei tee työtä, ei syömänkään pidä.

Mutta eikös juuri Kokkilä ollut alan työnantajien lehdessä vääntämässä rakentajia ihan eri asentoon - työttömiksi. Minne menevät työttömät töihin, jos töitä ei yksinkertaisesti ole? Eikös silloin pitäisi luoda jonkinlainen kansalaistulo tai sitten yksinkertaisesti työntää omistamaton luokkaa kaasu-uuniin? Tai auttaa yhteiskunnan tuottamattomia jäseniä itse-eutanasioimaan itsensä, kuten Esko Seppänenkin on harhautunut vaatimaan.

Eikö Esko-pulunen tajua, että eutanasiassa avataan tie köyhien mummojen piikille viemiseen. Köyhä mummo kakkaa vaippaan - piikille vain!

Nauroimme muuten Kajaanissa Terveystalon neljännessä kerroksessa, jossa ottavat vastaan yksityiset psykiatrit, tiistaina ihan simona ja minä Tenat kusessa erään ikääntyneen koulutukseltaan rakennusmestarin - en tiedä, millä alalla on työskennellyt - kera, kun katsoimme Ylen A-studiota, jossa "keskusteltiin" siitä, voiko etuuksia nostaa, jos ei ole aikomustakaan ottaa vastaan töitä.

Eikö ketään nyt yhtään hälytä, että ensin keltaälykääpiölehtien lööpit huutavat työnvieroksujista ja heti perään Sipilän kyykytyshallituksen viesti monistuu sata- ellei miljoonakertaisesti Ylellä, Maikkarilla ja Radio Novassa ja mitä niitä kyykytysmedioita nyt onkaan?

Kaikki vain osoittamaan sormella työtävieroksujia, kun julkista sektoria viedään kuin litran mittaa. (Toivottavasti perinnekepulaiset tekevät edes jotain!) Raha seuraa Mehiläistä, jos Kokoomus saa, mitä haluaa.

Joo, ja kyllä aion lukea Ilpo Kokkilan Rakentajan jälki – Ilpo Kokkila Kalmarin kylätieltä Kauppatorille (Docendo, 2017). Haluan ihan vilpittömästi tietää, miten Uudenkaupungin autotehdas sai alkunsa. Ja miten Juhana Vartiaisen suuhun pantiin mantramainen hokema: Suomi tarvitsee 30 000 maahanmuuttajaa vuodessa. Ja a vot, kun Suomeen tuli 30 000 maahanmuuttajaa, Juhana Vartiainen sulki suunsa.

Pakolaisia pitää ottaa vastaan tottakai! Ja Amerikka saisi maksaa Suomelle siitä, että pelastamme tänne irakilaisia, jotka ovat joskus sanoneet edes päivää länsimaalaisille ja joutuvat nyt pelkäämään ISIS:iä henkensä edestä.

Rakentajat ruuvataan uuteen asentoon...

Yllä oleva väliotsikko piti olla Itä-Euroopan keskitysleirien tilalla ja Itä-Euroopan keskitysleirit tässä kohtaa. Väärin päin menivät, mutta kun olin kirjoittamassa lausetta länsi haluaa aina, että jossain olisi Itä-Eurooppa, jotta voisi tuntean itsensä niin paljon paremmaksi, muutinkin merkinnän rakennetta lennosta. Varioin siinä samassa väliotsikon jälkeistä ensimmäistä lausetta koskemaan Suomen Porvareita ja heidän suhdettaan proletariaattiin, omistamattomaan luokkaan.

Ilpo Kokkila kuulosti Juho-Pekka Rantalan haastattelussa nimittäin kivalta ja joviaalilta. Tunne viivähti hetkisen lähellä sydäntäni, kunnes muistin, että olin heebosta kirjoittanut pari kertaa blogiini (23.12.2014 ja toisen kerran myöhemmin.).

Jäin eilen kirjoituksessani kohtaan, jossa tšekkiläinen hyönteistutkija Milan Kunderan ensimmäisessä ranskankielisessä liikuttui niin itse omasta puheestaan kansainvälisessä konferenssissa, että unohti pitää varsinaisen puheen löytämästään kärpäslajista Musca Pragensis.

Kirjoitan tähän sivun 65 Milan Kunderan Kiireettömyydestä kokonaisuudessaan, sillä se on niin hykerryttävä. Ensin on kuitenkin taiottava Maria ylös sängystä, puettava ja keksittävä jotain pissiksen hyväksymää aamupalaa, jonka on käytävä myös lounaasta, sillä penska ei suostu syömään puuroa niin kuin me Matin kanssa teemme, jotta jaksamme pitkälle päivään.

Kirjoitan tähän vielä ennen Milan Kundera lainausta, että Matti ja Liisa -lehden Hannu Väisäs-juttu oli hyvä. Toimittaja on palannut maisemiin ja hylännyt keväällä käyttämänsä uudismetodin - mitä lie uutta journalismia Restaurointikillan oltermannin haastattelu ollut - jospa se oli kokeilu - ei enää tarvita toimittajia; lähetetään haastateltavan luokse nauhuri ja sitten nauha puretaan tietokoneella suoraan sivulle. Lehteen tulee joka ikinen köhähdys ja narahdus autenttisena pieruista nyt mitään puhumattakaan.

Sillä ovathan ne biologiset olennot, toimittajat, konserniosakkeenomistajien kannalta hankalia. Vaativat palkkaa ja kaikenlaisia työterveyspalveluita sun muita sen semmoisia. Ai niin! Meillähän on free lancerit, joustavat työläiset, he ovat joustaneet uusilla uljailla työmarkkinoilla sekä palkallaan, eläkkeillään, työterveyshuolloillaan ja sen semmoisilla.

Nehän me ensimmäisenä korvaamme nauhureilla!