Metsäkurssille

pe 27.10.2017

Guzel Jahinan Suleika avaa silmänsä -järkäleen jälkeen en oikein tiedä, mitä lukisin. Kirjaston lukupiirissä olisi Tyttö, joka nielaisi Eiffelin tornin kokoisen pilven. Jotenkin Guzel Jahinan jälkeen kepeä tarinointi ei nappaa. Lisäksi arvelen, että Tyttö, joka nielaisi Eifflein tornin kokoisen pilven on samaa tuotteistettua kamaa kuin Fakiiri, joka juuttui Ikea-kaappiin.

Yhden niitä lukee, mutta kaksi? En tiedä. Koetan kuitenkin.

Eran Kirstin vierailusta olisi paljonkin kirjoitettavaa - kielestä, kääntämisestä ja Neuvostoliitosta, rauhasta ja Stalinista. Kirsti kertoi Hoijakassa, että Anita Konkka, isä Juhani Konkka, muun muassa Solohovin kääntäjä, on kirjoittanut blogiinsa merkinnän Suleika avaa silmänsä -kirjasta.

Pitää lukea se ennen metsäkurssille lähtöä, kuten myös Hesarin kirjoitus Niklas Herlinistä. Herlinin kuolemaa käsittelimme kirjaston lukupiirissä, kuten Antti Majalahdenkin kuolemaa. Samoin puhuimme Matti Röngän tuotannosta, Einosta ja nyt uusimmasta, Yyteistä, onneksi muuten en onnistunut lukemaan kustantajan mainostekstiä ennen, kun olin Yyteet jo lukenut.

Tiukka yhteiskunnallinen romaani? Yhteiskunnallinen kylläkin, mutta ei se minusta nyt kovin tiukka ollut. Pidin Yyteistä juuri sen vuoksi, että se oli lämmin ja pehmeä, vähän niin kuin pappaseksi.