Välimatkoja

Matti Pulkkisen seura ry:n kirjallisuuskeskustelu huomenna

pe 6.10.2017

Kohta lähden etsimään puolukoita, joita eilen pongasin, kun vähän eksyin Saramäessä. Matti lensi pääni päältä pari kertaa ja vilkutti Ikaroksen siivillä. Eikös kuulostakin romanttiselta? Mutta vähän ennen Matin ylilentoja mietin ryteikössä, pitäisikö minun soittaa miehelleni ja pyytää tätä tulemaan toisella autolla VKY:n luokse ja huutelemaan kovaan ääneen.

Tiesin, että olin lähellä VyKY:ä, mutta usko oli jo mennyt. No, siinä vaiheessa, kun aviomies lenteli taivaalla, olin jo autolla ja luin Maija Nymanin ihanata Naisen salaisia kansioita.

Äsken luovutin Laura Lindstedtin Oneironin hyviin käsiin. Olen koettanut viedä sitä roomalaiselle rouvalle kesän 2016 lopusta lähtien, mutta ajoitus on ollut kehno. Roomalainen vai pitäisikö sanoa, että roomalaistunut rouva, ehti tänäkin kesänä lähteä kohti Roomaa ilman Oneironia. Lähetän hänelle postissa Jukka Viikilän Akvarelleja Engelin kaupungista. Roomalaistunut rouva käy Lapinlahdella melkein joka kesä - tätä nykyä, tätä ennen vain joka kolmas kesä - ja pitää yllä suomen kieltänsä lukemalla paljon.

Kesän 2015 jälkeen, jolloin tutustuin rouvaan, luin Jussi Valtosen He eivät tiedä, mitä tekevät. Roomalaistunut rouva luki sen käydessään täällä ja minä ajattelin, että pakko on minunkin vain ruveta Finlandia-palkittuja lukemaan.

Oneiron on minulta edelleen lukematta. Jos ihminen, jolle sen luovutin, lukee tätä ja lukee Oneironin, pitää siitä raportoida minulle. Sen jälkeen luen sen oitis. Akvarelleja Engelin kaupungista jäi siihen kohtaan, johon sen saatoin ennen Puumalan kirjakemmakoita. Viikilä oli kemmakkavieras.

Voi, että oli voimauttavaa halata tänään Oneironin uutta omistajaa!

Laura Lindstedtin piti tulla huomiseen kirjallisuuskeskusteluun. Keskustelun järjestää Matti Pulkkisen seura ry ja sinne tuleekin uskontotieteen professori Terhi Utriainen ja kirjallisuustutkija Sanna Nyqvist. Sekä tietenkin Pulkkisen elämäkerturi Pentti Stranius. Kirjailija ja keskustelun pääjärjestelijä Gerry Birgit Ilvesheimo meni punttisalille.

Nyt googlasin Terhi Utriaisen. Herranen aika! Olen lukenut hänen kirjansa Välimatkoja. Anna oli vauva ja minä jotenkin peloissani. Mariakin vielä vaipoissa. Leonid ulkomaalaiskurssilla. Utriaisen kieli oli liian runollista siihen kauhun tunteeseen ja minä paiskasin kirjan suurin piirtein seinään: "Nainen horisee jotain mätänevistä omenista, kiesus sentään!"

Uskon, että jos nyt luen Välimatkoja, pidän siitä. Tilasin sen netistä.

Huomenna siis taidekeskus Eemiliin kello 17.30. Tulossa on kirjallisuuskeskustelu Romaanihenkilön kuolema.

Käytiin äsken kirjailija-Gerryn kanssa kirjastossa lainaamassa Keltaiset esseet. Esseet ovat Sanna Nyqvistin ja työryhmän kokoomina ja Laura Oulanne on kirjoittanut siihen Nobel-voittajasta Kazuo Ishiguron Pitkän päivän illasta. Minä luulin ensin, kun näin uutispätkän Nobel-voittajasta ilman ääntä, että nyt se Haruki Murakami on vihdoin Nobelinsa saanut. Ja sitten sekoitin Pitkän päivän illan Eugene O´Neilin Pitkän päivän matkan yöhön ja ajattelin, että kovin on kirjailija nuorennäköinen, sillä mielestäni Pitkän päivän .... ilta tai matka yöhön on ikivanha teksti ja 1950-lúvun elokuva.